Pyrypäivä

- Jalkahoito (kiitos ystävälle!)

- Mustikkapullaa

- Sentti takkuavaa tunikaa

- Lautapeliä ja kallorumpua

- Sisko tuliaisineen

Sellaista tänään.

Puut sataa lunta

Oli kirkasta, tyyntä ja aurinko lämmitti selkää. Vauva nukahti rattaisiin heti ja nukkui melkein neljä tuntia. Näitä päiviä lisää!

Tämä viikko on voimaviikko, sillä kommuunissa on lomalaisia ja viikonlopuksi lähden pakoon kodin remonttihelvettiä. Kaksi seuraavaakin viikkoa ovat tavallista parempia, koska mies on illat kotona. Illat kotona, mikä riemu!

Oi, jospa oisit saanut olla mukana

Juhlimme eilen 30-vuotiasta lähimpien kanssa. Kunnon seurapiiripippalot voidaan pitää sitten, kun remontti on valmis ja ulkona kesä. Puoliso sai lahjaksi tuliterän yksipyöräisen. Niin, se kummallinen taito ajaa yksipyöräisellä häneltä todellakin löytyy. Tarjolla oli kinuskilla ryyditettyä valkosuklaa-karpalokakkua ja mississippi mud pie. Hurjan hyviä molemmat!

Nyt äkkiä pää tyynyyn, sillä yöllä katsotaan oscareita!

Raitaa

Tein lapselle norjalaisen villalangan lopuista tumput, melkein samanlaiset kuin itselleni. Koosta tuli juuri sopiva, vaikka silmukkamäärät heitin päästä. Tämä lanka, PT2 nimeltään, on minusta ihan parasta huovutettavaa. Mistään muusta langasta ei ole huovutettuna tullut näin pehmeää ja joustavaa. Ehdottomasti ostoskoriin, jos joskus tähän törmään.

Mekko on pudonnut puikoilta jo aikoja sitten ja ollut ilahduttavan kovassa käytössä. Lanka on Novitan silmiä särkevää Tico ticoa. Kauan arvoin, mitä siitä viitsisi tehdä. Vaikka neulominen olikin aika tuskaa, eivät sävyt lapsen vaatteessa ihan niin kamalia olekaan.

Seitsemän

Olen saanut haasteen kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestäni. Kiitos milla ja RuusuLiisa!

1. Kuuntelen salaa espanjalaista kitaramusiikkia. Sellaista kaihoisaa tai tulista, joka laittaa kylmät väreet selkään.

2. Olen hiukan erakkoluonne. Viihdyn hyvin itsekseni, eikä minulla ole koskaan tylsää.

3. Jouduin alaluokalla opettajan pöydän viereen seisomaan, kun olin pyöritellyt tukkaa sormen ympärille. Samalta opettajalta sain kerran syntymäpäivälahjaksi vesivärit. Halusin pienenä taiteilijaksi.

4. Jos saisin lottovoiton, en kävisi töissä. Kävisin yksinäisten mummujen luona turisemassa mukavia ja kutomassa sukkia. Veisin kahvitteluherkkuja mennessäni.

5. En omista yksiäkään housuja/farkkuja. Sitten ihmettelen, miksei lapsi suostu pukeutumaan housuihin.

6. Minulla on kolme kummilasta, kaksi omaa, yksi kissa, kilotolkulla lankaa ja melkein uudet sukset. Ja huomenna kolmekymppinen mies!

7. Opettelin ratkaisemaan rubikin kuution. Jäikö ohjeet mieleen? No ei. Tuota palikkaa ei sitten sekoiteta.

Heitän haasteen eteenpäin sokerikorpulle!

Villamekkomannekiini

Ninni Nuppunen toimi viikonloppuna mekkomannekiinina. Meillä on nimittäin lähipiirissä monitaituri mitä tulee käsitöihin. Uusin design on tyttöjen villakangasmekko ja kyllä olivat suloisia! Mekoista voi tiedustella lisää täältä.

Laskiaissunnuntai

Uhmasimme lumimyräkkää ja lähdimme pulkkamäkeen. Matkassa oli myös luistimet ja hyvin huonosti motivoitunut harjoittelija (=esikoinen). Miten kummassa olen itse joskus oppinut luistelemaan? Loksahtaako palaset vain jossain vaiheessa ja varovainen töpöttely vaihtuu sulavaan liukumiseen?

Kotona odottivat eilen leivotut pullat ja myssyntekele. Ei muuten ole tekele enää, Molly on valmis! Malli oli niin kiva, että voisin tehdä lapselle oman.

Sulo-poika sai osansa laskiaisherkuista. Nyt vuorossa saapasjalkakissa ja koko perhe katsoo. Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!

Tu-tu-tu-tu-tukaani...

Päässä soivat hassut lastenlaulut. Hassujen lastenlaulujen kuunteleminen tekee hyvää, kun potuttaa. Vaikka remontti. Tai sen aiheuttama sotku.

Lapsi kuuntelee mieluiten Hertan Maailmaa, Ipanapaa tai Ellaa ja Aleksia. Omia suosikkejani ovat Tohtori Orff ja Herra Dalcroze, Soiva Siili ja tietysti ne perinteiset, omasta lapsuudesta muistuttavat. Tykkäsin eniten laulusta Bonzo, pieni leikkihauva. Ehkä siksi, koska siinä laulettiin nauravasta vauvasta.

Naurava vauva on edelleen ihaninta maailmassa, mutta Bonzo on kyllä ykkössijansa jättänyt.

...ja-ja-ja-ja-jaguaari...

Toipilaan päivä

Pieniä puuhia, sukan päättelyä ja lukemista. Myös tiskejä ja pyykkäystä - jokapäiväisiä riesoja, joilta ei edes toipilaana pääse karkuun.

Luulen, että ensi yö on kuumeeton, mutta hyviä yöunia on kai turha toivoa. Pienin on taas kovin räkäinen. Itkee ja jupisee omalla käsittämättömällä vauvakielellään. Siskonsa mölinöille jaksaa sentään nauraa.

Mallinukke

Makuupussista tuli hienohienohieno! Taas se tunne, että minä osaan ja olen taitava. Ja mallinukkeni on ihan ylisöpö.

Tänään nousi kuume ihan yllättäen. Minulle, jolla ei koskaan ole kuumetta. Pitkien unien, elokuvan ja särkylääkkeen jälkeen jäljellä on enää nuhjuinen olo. Nähtäväksi jää, oliko tauti tässä vai hyökkääkö uudelleen.

Ja pysykin poissa!

Uhkasin pakkasta erinäisillä voimakeinoilla ja niin se otti jalat alleen. Päästiin ulos, hip hurraa! Vauva vetäisi kolmen tunnin tirsat, isosisko suksilla hyvän lenkin.

Tänään teen valmiiksi vauvan makuupussin, joka on aloitettu isolla mahalla. Kaukonäköisesti (tiedän kyllästyväni valitettavan helposti isompiin töihin...) valitsin puolivuotiaan koon. Nelikuinen saa nyt mönkiä lattialla, äiti neuloo!

Oikeassa paikassa

...oikeaan aikaan. Nimittäin huutonetissä. Näillä kävelisi vaikka Kiinaan!

Pakkanen sen kun jatkuu ja eristää meidät ulkomaailmasta. Onneksi on lankaa, lehtiä ja iloisia lapsia. Isommalle lupasin riisipuuroa, toinen saa tyytyä tissiin. Padan ääreen siis!

"...tunne siitä, että vuodet kiitävät huimaavan nopeasti unohdukseen ja usvaan..."

Istun kutimen kanssa ja luen itselleni ääneen Bo Carpelania. Lapset nukkuvat ja sauna lämpenee. Kuu on täysi ja saattaa viedä unen. Toivon ettei.

Kuva lokakuulta.

Herkkuja

Tässä tulee ohjetta suklaakekseihin!

200 g margariinia

2 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

Vatkataan nämä. Lisätään yksi muna ja vatkataan lisää.

4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl tummaa kaakaota

3/4 dl tavallista kaakaojauhetta

Nämä sekaisin ja mukaan. Sitten taikinaan vielä 150 g fazerin sinistä karkeana rouheena. Pyöritellään palloja ja litistetään käsien välissä. Tulee noin 40 kpl sen kokoisia, että on pakko syödä samalta istumalta kaksi. (Kuten näette, en tehnytkään kämmenen kokoisia, koska olisin kuitenkin syönyt kaksi.) Paistetaan n. 7 min 225 asteessa.

Esittelyyn myös sukkaherkut, joihin innostus tuli täältä. Mukavasti sai jämälankanyttyjä pienemmiksi.

Vielä loppukevennys: Pakkasta uhmaten käytiin neuvolassa ja tohtori meinasi tarkistaa Elsan kivekset. Huh, ei onneksi löytänyt!

Kotipäivä

Tänään villasukat yltävät polviin ja yli. Kulhossa lapsen kanssa keitettyä soppaa, mansikkaa ja vattuja. Suunnitelmissa on leipoa suuren suuria suklaakeksejä ja nyhjöttää sohvalla lasten elokuvan parissa. Luetaan, neulotaan ja syödään nakkikastiketta. Sellaisia ovat kotipäivät pakkasella.

Mukavaa helmikuun ensimmäistä, laittakaa villaa ylle!