sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Marraskuun viimeisiä

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ollenkaan hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä."



Rakastan tuota kohtaa Tove Janssonin Muumilaakson marraskuusta. Rakastan koko kirjaa, mutta erityisesti tuota kohtaa. Siinä koko syksyn ydin - käpertyminen omaan turvapaikkaan suojaan kylmältä ja pimeältä. Parasta syksyssä onkin se, kun ulkona on kurjaa ja märkää ja itse saa olla sisällä lämpimässä omiensa kanssa. Talvivarastoni koostuu kyllä lähinnä langoista, mutta niillä pärjäänkin pitkälle. Marraskuun viimeisiä viedään ja syksypuheet saavat luvan loppua. Nyt voi talvi tulla.

torstai 26. marraskuuta 2009

Päiväunilla

Kuolasi mokoma paitani.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Paluumuuttaja

Ei meistä maalaistolloista saa kaupunkilaisia tekemälläkään. Palataan sinne, mistä ollaan lähdettykin. Paikkaan, jossa ei ole mitään ja kuitenkin kaikki. Sinne, mistä voi saada oman kodin, missä voi kuivattaa pyykkinsä ulkona ja jättää ovensa lukitsematta. Missä parmesan-juustonsa joutuu hakemaan matkan päästä ja viininsä vielä kauempaa. Omista asioistaan ei tarvitse olla perillä, kylä tietää kuitenkin paremmin. Olemmekohan ihan varmoja tästä?



sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Pilkahdus


Äiti, on tullut kesä! huusi lapsi katsoessaan ikkunasta ulos. Aurinko paistoi. Niin pitkästä aikaa, että olisi voinut itsekin uskoa kesän tulleen. Lähdettiin keinumaan ja etsimään oravia. Hiekkalaatikolla auto oli hurjastellut itsensä kumoon.


Tänä iltana vietetään ystävien kesken pikkujouluja. Niihin on yhdistetty myös pyöreävatsaisen vauvajuhlat ja viettämättä jääneet synttärini. Aurinkoisen päivän jälkeen tuntuu ristiriitaiselta laittaa joululaulut soimaan ja keittää riisipuuroa. Ehkä oikea tunnelma tulee, kunhan ulkona pimenee ja sisällä saa tihrustaa kynttilän valossa. Ihanaa sunnuntaita!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Lapsen kanssa

Ninnuska sai tänään rokotuksen ja on ollut vähän reppana. Katsottiin yhdessä Mamma mia, joka on molempien lempparileffa. Laulettiin ja tanssittiin mukana ihan sekopäisinä. Elokuvan jälkeen jatkettiin eläintarhaan. Pikkueläinten hohto ei ole kadonnut 20 vuodessa minnekään.


sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Arvontaa ja messulankeemuksia

Hattu

Arpalaput

Onnetar

Jännitys tiivistyy...

Ja voittaja on Jenni!
Onnittelut, palkinto seuraa perässä!

Sitten messukuulumisiin. Sain väriterapiaa koko talveksi, kun melkein kahdeksan tuntia kiertelin Tampereen kädentaitomessuilla. Hypistelin kymmeniä vyyhtejä ja imin itseeni niiden ihanuutta. Kiitin kohtaloa, että tähän hommaan hurahdin.

Ostin harmaata.

Oranssia.

Ja upeaa violettia tiilenpunaisella maustettuna.

Näiden lisäksi piti ostaa vähän skräppäypaperia ja aitoa vanhan viipurin lakritsaa. Kaikille langoille on suunnitelma valmiina, kunhan saan joululahjat pois alta. Nyt olisi taas ostolakko paikallaan. Ihana, loistava reissu!

perjantai 13. marraskuuta 2009

Pikapikapostaus

Arvonta-aika alkaa olla lopuillaan. Ninni-onnetar nostaa hatusta voittajan huomenna (tai jos Tampereen messureissu venyy pitkäksi, niin sunnuntaina). Jiihaa, lankaparatiisiin!!

tiistai 10. marraskuuta 2009

Ja valkeus tuli

Tämä päivä ja eilinenkin tuli uhrattua koulutehtäviin. Tauoilla söin viinirypäleitä, kuuntelin pari raitaa Irinaa ja neuloin äidille baktusta. Välttyäkseni hulluudelta tein ystävän kanssa kävelylenkin lumituiskuun. Ihana, jo odotettu valkeus. Maisema kuin sydäntalvella.


maanantai 9. marraskuuta 2009

Kissoista


Toisen kissan ottaminen oli hyvä päätös. Sohvi on lopettanut turhan mouruamisen ja vaikuttaa paljon tyytyväisemmältä kuin yksin ollessaan. Arvaahan tuon, kun ystävä tulee taloon. Sulosta on kasvanut iso kollipoika, joka pitää Sohvinkin virkeänä, meistä muista puhumattakaan. Hassu kissa, rakastaa kurkkua ja pitää välillä hillitöntä murinaa leikkiessään. Öisin koittaa tukkia nukkumaan mahdollisimman lähelle Ninniä, mielellään ihan kainaloon tai korvan juureen.

Olen kissaihminen päästä varpaisiin. Koiraa en hankkisi, mutta kissa täytyy kodistani löytyä. Nyt ja aina. Vuosia sitten ystäväni sanoi, että minussa itsessänikin asuu kissa. Kuulemma häntäni heiluu, kun olen kiukkuinen. Mikä kohteliaisuus muistuttaa kissaa!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Hyvää isänpäivää!

Aamuista kuiskuttelua, kahvinkeittimen porinaa, tarjottimen täyttämistä herkuilla ja lahjoilla. Mies teeskentelee nukkuvaa. Oma isäni kävi kuulemma aamuvarhain keittämässä kahvit jaksaakseen väkisin pötköttää sängyssä "yllätykseen" asti.


Lapsen isä sai kakkua, lököhousut ja päiväkodissa askarrellun kirjanmerkin. Housut pääsivät käyttöön heti ja kirjanmerkille löytyi paikka Keijo Leppäsen Isyystestin välistä. Onnistunut päivä.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Vuosi täynnä!

Kiitos pönäkkä Alibullen, en olisi muistanut vuosipäivää! Ja kiitos lukijoille, satunnaisille vierailijoille ja kommentin jättäneille. Ei täällä blogimaailmassakaan viitsisi vain omaksi ilokseen elellä. Koska olen itse osallistunut niin moniin arpajaisiin milloin missäkin blogissa, järjestän nyt ekan vuoden kunniaksi omat. Jättämällä kommentin tähän postaukseen, osallistut arvontaan ja eräpäivä olkoon...perjantai 13. Voittajalle jotain omista käsistä.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Mummuja ja vauvoja

Olin viime viikon jostain syystä ihan puhki, en jaksannut kirjoittaa. Miten voi olla aamulla vielä väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä? Ei käy järkeen. Tuntuu siltä, että väsymys on tullut jäädäkseen. Nytkin kaipaan päiväunia, mutta siitä huolimatta aion mennä joogatunnille. Viime viikolla jäi sekin väliin.

Viikonloppuna oltiin maalla. Kävin katsomassa mummua, joka on viime käyntini jälkeen telonut lonkkansa, käynyt leikkauksessa, vaihtanut vanhainkotia ja saanut rintasyöpädiagnoosin. Niin, ja vanhentunut kymmenen vuotta, vaikka aikaa on kulunut vain pari kuukautta! Kuin olisi eri ihmistä katsonut. Ihmettelen, miten kummassa näin pääsi käymään.



Onneksi näin reissun aikana myös vauvoja, yhden pikkuruisen ja toisen vähän isomman. Pienempi sai ikioman nimen ja oikein hienon saikin. Kädenpuristus oli luja kuin miehellä ainakin.