perjantai 30. syyskuuta 2011
Hän on täällä !
Pieni tytär syntyi tuulisena päivänä 27.9. Toi tullessaan pakahduttavan onnen, vauvantuoksun. Isosiskosta tuli heti kovin iso tyttö.
Takana ensimmäinen yö kotona. Ihanan rauhallinen sairaalan levottomien, huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Vain tuhinaa rinnalla ja tuhinaa unessa.
Vauva katselee viisailla silmillään, kurtistelee kulmiaan, hymyilee nukkuessaan ja on - täysin puolueellisesti sanottuna - maailman kaunein vauva.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Odottavan aika
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Sunnuntaissa
Neulottavana upeaa Malabrigo Sockia. Viimeinen messuilta ostettu lanka, olen ollut tehokkaampi kuin luulinkaan.
Ballerinan nenä juoksee, pyysi itse valkosipulia harsoon. Kiukku tuli pienimmästäkin.
Kävelin metsässä ja rannassa, tyyni vesi näytti houkuttelevalta. Olisin voinut pulahtaakin, jollei olisi mahaa kannettavana. Vielä se tässä pönöttää, mutta toivottavasti ei enää kauan.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Piipusta savu kohoaa
Mies lämmitti takkaa ensimmäistä kertaa tälle syksylle, on vilustumassa. Puikoilla on sukat hänellekin.
Väsymys on ottanut vallan, otin päiväunet jo ennen kahtatoista. Iltapäivällä piti päästä metsään virkistymään ja löysin suppilovahveroita. Eipä tuo mättäitä koluaminen tunnu saavan mitään aikaiseksi. Vauva on tosin laskeutunut ja toivon, että seuraava neuvolakerta jää jo käymättä.
Veljellä on huomenna syntymäpäivä, kakkua tiedossa.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Paras postipäivä ikinä
tiistai 13. syyskuuta 2011
Koukuttava raita
Raitojen neulominen on koukuttavaa. Fabelin jämistä syntyy ihania pikkusukkia, joista jokainen on erilainen. Nämä matkaavat valmistuttuaan pohjoiseen lämmittämään pienen tytön varpaita.
Illalla en meinannut päästä nukkumaan ollenkaan, kun raidat veivät mukanaan. Kollipoika varasteli lankanyttyjä aina silmän välttäessä ja yön tunteina sain keräillä niitä ympäri tupaa. Inventoin myös puikkoni ja kas, peräti viidet sukkapuikot vapaana! Asia täytyy korjata pikimmiten.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Sunshine Award
Kiitos Emmi tunnustuksesta! Tässä minun vastaukseni kysymyksiin (tarkka saattaa huomata, että yhden skippasin - ei Facebookista kannata ottaa kuvaa...)
1. Suosikkiväri: Maansävyt. Vihreä, oranssi, keltainen, ruskea. Heinäkuussa ruukkutomaatissa oli kaikki lempivärini, mutta kuva ei anna oikeutta.
2. Suosikkieläin: Kissa, tietysti.
3. Suosikkinumero: 3
4. Suosikkijuoma: Tee, clipperiä sen olla pitää.
5. Intohimosi: Neulominen. Langat ja puikot ovat tulleet jäädäkseen. Minä osaan! Ehdottomasti maailman paras harrastus.
6. Saada vai antaa lahja? Antaa. Lahjan antamiseksi ei tarvita edes juhlaa, eikä mikään matka ole niin lyhyt etteikö voisi tuoda tuliaisia.
7. Suosikkikuvio: Kiemura.
8. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai. Tosin lomailijalle ei viikonpäivillä ole niin merkitystä.
9. Suosikkikukka: Unikko ja auringonkukka.
Jaan tunnustuksen eteenpäin Känkkikselle ja Venlalle.
1. Suosikkiväri: Maansävyt. Vihreä, oranssi, keltainen, ruskea. Heinäkuussa ruukkutomaatissa oli kaikki lempivärini, mutta kuva ei anna oikeutta.
2. Suosikkieläin: Kissa, tietysti.
3. Suosikkinumero: 3
4. Suosikkijuoma: Tee, clipperiä sen olla pitää.
5. Intohimosi: Neulominen. Langat ja puikot ovat tulleet jäädäkseen. Minä osaan! Ehdottomasti maailman paras harrastus.
6. Saada vai antaa lahja? Antaa. Lahjan antamiseksi ei tarvita edes juhlaa, eikä mikään matka ole niin lyhyt etteikö voisi tuoda tuliaisia.
7. Suosikkikuvio: Kiemura.
8. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai. Tosin lomailijalle ei viikonpäivillä ole niin merkitystä.
9. Suosikkikukka: Unikko ja auringonkukka.
Jaan tunnustuksen eteenpäin Känkkikselle ja Venlalle.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Kulttuuria maalaisille
Syksyn kirjakausi on avattu. Olin eilen kuuntelemassa Virpi Hämeen-Anttilaa, ja tuli ihan mahdoton hinku haalia kaikki lukemattomat, houkuttelevat kirjat lähelle röykkiöiksi ja aloittaa. Siitä vain, kirja kerrallaan. Päästä kirjojen kautta elämään toisia elämiä.
Harry Potter -putki on edennyt viidenteen osaan, mutta nyt on välissä (tai samalla) luettava jokin välipalakirja. Tämän syksyn uutuuksista houkuttelee etenkin Jari Tervon Layla. Ihan harmittaa, kun mies ei ole kovasta kouluttamisestani huolimatta löytänyt itsestään lukijaa. Lapsi sen sijaan seuraa äitinsä jalanjälkiä ja joka viikko kannetaan kirjastosta iso kassillinen kirjoja luettavaksi. Oma kotikirjasto kasvoi eilisen kirpputorilla käynnin ansiosta Muumikirjalla (!) ja Keijo Leppäsen uusimmalla.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Haaveri
Rakkaat, joista toisella niin terävät kynnet. Kesken leikin osui Sulon kynsi Ninnin silmään. Voi sitä huutoa! Näissä tilanteissa olen hermoheikko äiti ja tänään vielä äiti ilman autoa. Soitettiin isä töistä viemään lasta terveyskeskukseen ja lähimmälle lääkärille. Ei onneksi käynyt pahasti, mutta antibiootit saatiin mukaan. Ensimmäinen silmätippataisto kesti puoli tuntia, huomenna toivottavasti päästään jo vähemmällä.
Että pitikin sattua.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Lapsettaa
maanantai 5. syyskuuta 2011
Raitoja jämistä
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Sympaattisia sieniä ja muuta syysasiaa
Olen opettelemalla opetellut syömään sieniä. Nyt ne ovat herkkua, mutta muistan vielä ensimmäisistä itse poimituista sienistä (nippanappa tunnistetuista) tehdyt kastikkeet, joita perunan kera väkisin munttasin suuhuni. Kannatti opetella, sillä sienet ovat metsän elävistä sympaattisimpia. Katsokaa vaikka!
Lisäksi sienten kerääminen on mukavaa ja tällä hetkellä oikeastaan ainoa liikkumaan houkutteleva asia. Äidiltä löytyy iso kasvikuivuri, jossa on hurissut jo muutama tattisaalis. Sienet kuuluvat syksyyn ja minä olen ehdottomasti syksyihminen.
Jokainen pakastimeen laittamani pussi ja rasia on aarre, osa haalimaani talvivarastoa. Puhdasta ruokaa ja vitamiineja. En ymmärrä, miksi Suomeen pitää tuoda marjoja jostain Himalajalta, onhan meillä superruokaa metsät täynnä. Ihan hävettää moinen typeryys.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Posteljoonin päiväkävely
Hän on kirjoittanut kirjeitä eilisen ja tämän päivän. Mallista piirtää kirjaimia varsin tarkasti.
Ensimmäiset viestit kiikuteltiin postilaatikoihin kävelylle lähtiessä.
Alkumatka oli pilvinen, mutta kultakiviä löytyi punaisen kassin pohjalle.
Ja palanen kesääkin vielä.
Kotimatkalla pilkahteli aurinko synkkien pilvien rakosista, eikä villatakeilla ollut enää virkaa.
torstai 1. syyskuuta 2011
Hei syyskuu!
Missään ei ole pyykkikone pyörinyt yhtä julmetusti kuin meillä. Vauvanvaatteita, vaippoja, lakanoita... Tuli jonkin sortin raskausmania. On siivottu komerot ja kaapit, järjestelty kaikki (!) lapsen pieniksi käyneet vaatteet pahvilaatikoihin, pesty ja viikattu pikkuruisimmat vauvaa odottamaan, haettu tatteja, keitelty vispipuuroa ja leivottu suklaakeksejä. Oheistoimintana tikutetaan sukkia ja neuvotaan ystävää samassa puuhassa puhelimen välityksellä. Koko alkuviikko on mennyt yhtä suuri vaihde silmässä. Havahduin, ettei ole enää mitään siivottavaa, joten nyt keskitytään sukkiin. Onko tämä sitten jotain pesänrakennusta? Kenties.
Varsinainen pesänrakentaja eli remonttimies aloittaa tässä kuussa. Ajoitus ei ehkä voisi olla huonompi, mutta näillä mennään. Jospa lämpö sitten talvipakkasilla pysyisi sisällä, eikä karkaisi harakoille. Ai, miten jännittävää aikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)