Erämaan kutsu

Pari kirpeää yötä, yhtenä aamuna katolla lunta. Sen lähemmäksi talvi ei vielä tullut. Tomaatit kuitenkin kerättiin sisälle kypsymään ja nyt kaikki pöydät lainehtivat vihreää ja oranssia. 

Sunnuntai houkutteli retkelle ja lähdettiinkin koko perheen voimin. Kaakaot, sämpylät, makkarat, sienikori, kamera, kutimetkin pakkasin. Vauva nukkui rattaissa lammen rannalla. Toivoin luontohavaintoja, näin hirvikärpäsen, joka takertui lapaseen. Suppilovahveroita pyöreä nolla, karpaloita kourallinen (lapsen). 

Tuon saman lammen rannalle löysin ensimmäisen kerran lukioikäisenä ystävän kanssa. Hakattiin rikki kevätjäätä ja puhuttiin hulluja. Ihan erämaaksi ei tuota paikkaa voi sanoa, rannassa on pieni mökki. Paikat ovat kyllä rempallaan, polkukin melkein pajukon valtaama. Naulassa roikkuvien haalareiden taskusta löytyi avain, en avannut ovea.

Kotiin ennen pimeää

Ehdittiin juuri ja juuri. Portailla vastassa kissat, hellyyttä vailla koko viikonlopun edestä. Takkaan ja kynttilöihin tulet. Koleus katoaa hiljalleen.

Hienosti meni pienen pojan ensimmäinen yökyläily.

Perjantaihulinaa

Piti lähteä kaupunkiin huomenna, mutta alkoi tehdä mieli lähteä jo tänään. Siis pyykinpesua, sinkoilua sinne tänne, kanoille ruokaa, tomaateille vettä, ei lupaa hallaa, huh. Tietokoneellakin vielä! Pakattu suunnilleen, sunnuntain rippijuhliin etsittävä jotain parempaa päälle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua!

Ps. Imetyshuolet ohi, nyt sujuu ja pullokin jätettiin pois!

Takaisin iloon

Ehkä keltainen postaus antoi jo viitteitä, että en synkistele enää. Helpotus löytyi tuttelihyllyltä, nyt syödään sekä että. Kuristus kurkusta katosi, kun lapsen paino alkoi nousta ja kipu muuttua siedettäväksi lepohetkien ansiosta. Paras oivallus on ollut se, ettei pulloon tarttuminen tarkoita hyvästejä imetykselle. 

Kun elämä ei enää pyöri vain tissien ympärillä, on voinut keskittyä muuhunkin. Vaikka ompeluun pitkästä aikaa. Koululainen sai uuden hupparin vadelmaneuloksesta. Levenevä helma tekee hupparista enemmän takkimaisen ja näin lämpimillä ilmoilla sillä tarkenee hyvin. 

Kesällä tilasin oranssia pitsitrikoota Majapuulta, mutta sävy olikin aika laimea minun makuuni. Jotain aprikoosia. Tunikaksi tai mekoksi siitä kankaasta ei vain ollut, vaikka niin olin miettinyt. Legginsseihin sitten kelpuutin ja niistähän tuli aivan sievät.

Vauvan nallehaalari on ollut valmiina jo hyvän tovin, mutta tänne se ei ole ehtinyt. Eikä muuten vielä päällekään, niin piskuinen hän edelleen on. 

Vielä villasukatkin, hyvä minä! Siis syksyn ensimmäiset valmistuneet ovat tässä: Cascade Heritage Silkistä House Baratheon -sukat. Upea, upea malli!