Rakkaus pieni

Helteisen päivän iltana syntyi pieni poika. 2915 g ja 48 cm, reilusti tummaa tukkaa ja hurjan suuret silmät. Huitovat kädet, pianistin pitkät sormet, jotka tarttuivat heti tiukasti kätilön avainnauhaan. Kymmenen pisteen pieni mies, jonka saapumisen myötä perheemme on valmis. 

Pakahdutaan onnesta.

Kuumia päiviä

Tällainen kesän kuuluukin olla, vaikka välillä sulan olemattomiin. Tomaatit, kurkut ja paprikat muuttivat kasvihuoneeseen, nyt vain odotellaan satoa. Sen toisen odotuksen ohella, laskettu aika meni jo. 

Ajattelin, että itselleni en ompele ennen kuin. Sitten ajattelin, että ompelenpas, jotain sellaista, mikä menee nyt ja sitten. Tuli mekko Ottobren Jungle Stripes -kaavalla Paapiin ihanasta Siimeksessä -trikoosta.

Ajattelin ommella myös tulokkaalle ja ompelinkin, kuumana yönä lähtöä toivoen. Kankaina edelleen Paapiin herkut. Samana yönä meidän pihalla bongattiin siili. Se ryökäle kävi mussuttamassa ruokakupin tyhjäksi kanttailujen aikana, joten minä olen vielä ilman siilihavaintoa.

Näinä päivinä

Kuulostelen. Ei tunnu missään. 

Kootaan kasvihuone valmiiksi. Pakastetaan mansikoita, syödään mansikoita. Aamu- ja iltapalalla mansikkaskonsseja valkosuklaalla. Välillä sataa, sekin on tervetullutta.

Tein vartalokuorintaa mustaherukan lehdistä, suolasta ja oliiviöljystä. Ihosta tulee silkkiä. Kokeilkaa: reilu desi tuoreita lehtiä sauvasekoittimella silpuksi (koivu ja herukka testattu, ihania molemmat), sekaan 5 dl hienoa merisuolaa ja 2 dl öljyä. Esteettisistä syistä ainekset kuvassa vielä sekoittamatta.

Lähdemme miehen kanssa illaksi kaupunkiin. Luultavasti viimeinen kahdenkeskinen karkumatka pitkään aikaan. Kuullaan taas.

Vauvanvaatepläjäys

Siinä niitä nyt on, odottamassa käyttäjää. Pientä bodya, housua, haalaria... Joitakin on jäänyt kuvaamattakin, ainakin minimyssyt. Pienten vaatteiden ompelu on mukavaa, bodyt vain eivät ole suosikkejani, turhan paljon kanttausta. Koska emme tiedä, kumpi on tulossa, koitin valita sopivan neutraaleja kankaita. Pääsevät sitten varmasti käyttöön.

Helteisinä päivinä

Edelleen olen yhtenä kappaleena, laskettuun aikaan vielä jokunen päivä. On ollut niin haipakkaa, ettei ole ehtinyt koneen ääreen. Työlistalla on kohta enää se ässällä alkava.

Kaupunkiloman jälkeen koitti uuden terassin avajaiset. Aina pitää juhlia, kun on vähänkään syytä. Kekkereihin kuuluu kakku ja kesällä siinä on mansikkaa.

Sain tekstiviestin, jossa tarjouduttiin maalaustalkoisiin. Kysyttiin, joko aletaan. Muutaman tunnin päästä rapsittiin vanhoja punamultia ja kaksi päivää myöhemmin oli vanha piharakennus maalattu. Suku on paras. Kaunis on tuo papan aikainen talli, kaunis rapistuneenakin, mutta nyt niin ilo silmälle.

Ja vielä tähän päivään: kymmenen tuntia projekti kasvihuonetta. Kesken jäi, jatketaan huomenna. Hyvä siitäkin tulee.

Kesää kaupungissa

Kotona maalla päivät kuluvat kaiken maailman projektien ja pihahommien parissa, välillä luetaan keinussa kirjaa, kokataan kesäkeittoa leikkimökissä. Voi mennä päiviä, ettei käydä kuin kaupassa sadan metrin päässä. Kun sitten päästään kaupunkiin, on meno hektisempää. Tuntuu, että pitää ehtiä niin monenlaista. Ja kyllähän me taas ehdittiin. 

Niin kuin vaikka käydä kotieläinpuistossa ja museokylässä. 

Tehdä visiitti viime kesänä tutuksi tulleeseen kesäkahvilaan (jonka pihaan oli ilmestynyt hevosia, ai ihanaa!).

Ja syödä ulkona, uittaa lapsia meressä, kierrellä kirpputoreja, pelata minigolfia ilta-auringossa, ostaa metreittän kankaita yksityisellä audienssilla kangaskauppiaan työhuoneeseen. Niin mukavaa.

Kotona on taas hyvä olla, projektit jatkuvat. Huomenna vietetään uuden terassin avajaisia ja pian olisi syytä alkaa kaivelemaan kasvihuoneen pohjaa. Synnytys? No, ilmeisesti se saa vielä odottaa.

Vihreähipiäiset

Kymmenvuotias puutarhakalusto on kuin uusi ja ehdottomasti ilo silmälle. Hioin vanhan petsin ja harmauden pois, tilalle sudin sammalenvihreää. Yksi tuoli odottaa vielä maalausta, kun sateet tulivat sotkemaan. Terassi on viittä vaille valmis, joten avajaisia taidetaan viettää ensi viikolla, kun palaillaan kaupungista. Piipahdetaan sukulaisiin, kangaskauppaankin on audienssi sovittu. Tuskin muuttuu vauvanhakureissuksi, ei tunnu missään.

Nyt alan uskoa pesänrakennusviettiin, niin tekee mieli laittaa uutta (vanhaa), vaihdella järjestystä ja tehdä joka kolkasta vielä enemmän oman näköistä. Sisälläkin yksi puinen tuoli muuttui vihreäksi, sävy tosin on heleämpi kuin ulkokalusteissa, ehkä jotain pistaasia. 

Äiti halusi eroon vanhasta puusohvastaan, joten lupasin sille kodin. Täydellinen paikka löytyi ruokailuhuoneesta. Olin alunperinkin ajatellut haluavani pöydän toiselle puolelle penkin, myös siitä syystä, että puisia tuoleja on vain viisi. Puusohva ratkaisi tuoliongelman kerralla ja onhan tuo nyt kivempi kuin pelkkä pirtinpenkki, jotka sitä paitsi ovat yleensä liian lyhyitä meidän parimetriseen ruokapöytään. Maalatut tuolit pääsivät sievään riviin pöydän toiselle puolelle ja kaksi jäi vielä keittiön aamupalapöytään. Ompelin sohvan irtopatjaan uuden päällisen vanhoista verhoista, muutama tyyny nurkkaan ja uusi lempipaikka on löytynyt. Hyvät päiväunetkin tuossa nukkuu, eilen testasin.

Nyt pakkaamaan ja kaupunkia kohti. Mukavaa viikonloppua itse kullekin, ensi viikolla nautitaan auringosta!