Anteeksi, päivitystahti on nyt näköjään tämä. Onneksi saatiin helteet, akkuja on latailtu. Olen taas taitekohdassa, kun intoilen syksyä ja silti haikailen jatkoa kesälle. Kummallinen on ihmisen mieli.
Elokuun aikana olen:
- kerännyt marjoja (vain yksi lokero pakastimesta tyhjillään!)
- vallannut toisten pihan kirppistapahtumassa
- päässyt karkuun kotielämää rompetorille
- uinut niin kuin lapsena uitiin, ilolla ja kauan
- saanut kanalaumaan kaksi pikkutyttöä, nuorikot Anna-Leenan ja Maikin
- lukenut vuoden tähän mennessä parasta kirjaa (Doerr!)
- nähnyt kuinka pieninkin oppii kävelemään
Ja sitten tein valmiiksi Sundottirin, ensimmäisen kirjoneulepaitani ja se on täydellinen. Lankana Cascade 220, jota kului aika tarkalleen neljä sinappista ja ripaus eli vähän valkoista.
