Hippu ja muut

Ihanaa valoa, jo aamusta alkaen! Helmikuun vesisade häätää talvea, vaikka tuskinpa vielä pääsee niskan päälle. Kestetään, vaikka onkin kesäikävä. 

Löysin taas todellisen ompelun ilon. Pitkään on tuntunut pakkopullalta, kun kasvavalle pojalle täytyy tehdä isompaa vaatetta. Mutta sitten se löytyi, se ilo. Johtuneeko ongelmitta toimivista koneista vai houkuttelevista kankaista, en tiedä, kunhan olisi pysyvää.

Kuvatuksi tuli Hippu-haalari ja body, jonka kangas on maannut hyllyssä jo hyvän aikaa. Bodeja on valmistunut muitakin, mutta ne ovat päässeet saman tien päälle ja pyykkiin.

Puikkorintamalla Jyju on hyvässä vauhdissa, eilen puikoilta putosi raitasukat. Raidat on aina kivoja. Uutta aloitusta puikoille, puolet taitaa vielä puuttua!

Ilahduttavat asiat

Leikkaa tukkani. Ja hän leikkasi, puolet pois. Tuntuu kevyeltä ja jotenkin villiltä.

Ystävä tuli maailmalta väsyneenä, ruskettuneena, tarinoita täynnä. Kertoi Kreikan jumalista ja delfiineistä. Välimatka ei tunnu muuttavan meitä. Jatkamme siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka onkin uusi vauva ja vaikka on tapahtunut paljon. Hänestä olen kiitollinen.

Ostin raidallisen purkin kirpparitapahtumasta, jossa Homsantuu tunnistettiin. Terveisiä vain naapuripitäjään! Purkki on löytänyt paikkansa ja tehtävänsä. Se piilottaa sisälleen lasten värikynät silloin, kun ne eivät ole ympäri pöytiä. 

Olen saanut valmiiksi sukat, jotka huusivat päästä erään tietyn jalkoihin. Sinne pääsivät. Lahjan antaminen on edelleen parempaa kuin saaminen.

Takaisin iloon

Ehkä keltainen postaus antoi jo viitteitä, että en synkistele enää. Helpotus löytyi tuttelihyllyltä, nyt syödään sekä että. Kuristus kurkusta katosi, kun lapsen paino alkoi nousta ja kipu muuttua siedettäväksi lepohetkien ansiosta. Paras oivallus on ollut se, ettei pulloon tarttuminen tarkoita hyvästejä imetykselle. 

Kun elämä ei enää pyöri vain tissien ympärillä, on voinut keskittyä muuhunkin. Vaikka ompeluun pitkästä aikaa. Koululainen sai uuden hupparin vadelmaneuloksesta. Levenevä helma tekee hupparista enemmän takkimaisen ja näin lämpimillä ilmoilla sillä tarkenee hyvin. 

Kesällä tilasin oranssia pitsitrikoota Majapuulta, mutta sävy olikin aika laimea minun makuuni. Jotain aprikoosia. Tunikaksi tai mekoksi siitä kankaasta ei vain ollut, vaikka niin olin miettinyt. Legginsseihin sitten kelpuutin ja niistähän tuli aivan sievät.

Vauvan nallehaalari on ollut valmiina jo hyvän tovin, mutta tänne se ei ole ehtinyt. Eikä muuten vielä päällekään, niin piskuinen hän edelleen on. 

Vielä villasukatkin, hyvä minä! Siis syksyn ensimmäiset valmistuneet ovat tässä: Cascade Heritage Silkistä House Baratheon -sukat. Upea, upea malli!

Lähtökuopissa

Ennen reissuun lähtöä pitää tehdä asiat, joiden aika on nyt. Kesä menee niin vauhdilla, että hetken päästä on jo myöhäistä. Esimerkiksi tehdä kuusenkerkistä snapsia ja siirappia, lääkinnälliseen tarkoitukseen tietysti. Siirappia olen yskääni maistellut, luotto vanhaan kansaan on kova.

Pakkaan laukkuuni vielä villasukat huolimatta helteistä. Uudet, vasta puikoilta pudotetut, kesänkeltaiset. Malli on hurjan kaunis Tea Time. Kuten muutama muukin, jatkoin myös minä palmikkoa kantalapussakin. Lankana Cascade Heritage.

Kaunotar ja kammotus

Olen ihaillut monen ompelijan tilkkupeittoja, arponut onnistuisinko itsekin. Päätin onnistua ja leikkelin kauneimmat ylijääneet saman kokoisiksi tilkuiksi. Palat yhteen saumurilla, silitys ja nurjan puolelle reunoihin tukikangassuikaleet. Toiseksi puoleksi valitsin vihreää fleeceä, jonka saumuroin reunaresorin kanssa samalla kertaa, vielä kanttaus kaksoisneulalla ja valmis! Ei ollut vaikeaa, reunat eivät kupruile, tuli ihan täydellinen. Kokoa peitolla on 107x75 cm.

Kaikista jämistä ei tule yhtä kaunista lopputulosta. Esimerkkinä vuoden ensimmäinen sukkapari... Huh huh, kukahan huolisi?

Käsityökatsaus

Vuoden viimeinen valmistunut käsityö: joulukalenterisukat! Näistähän tuli vallan ihkut, vaikka välillä olin hyvinkin epäileväinen. Juurikaan en sävellellyt, vaan annoin mennä annettujen ohjeiden mukaan. Hippasen silmukat sinkuvat pohkeiden kohdalla (kirottu juoksu, pohkeiden paisuttaja!), mutta luotan, että käytössä lötkistyvät. Ja käyttöönhän nämä tulevat, vetäisen aina kammottavimpina aamuina jalkaan.

Vuosi 2013 oli huomattavan hiljainen neulerintamalla, vaikka koko ajan puikoilla olikin jotain. Syy löytyy mitä luultavimmin ompelukipinästä, joka vei neulojan mennessään. Näin ollen lankaa kului vain 3 900g (vertaa aikaisempi vuosi, jolloin lukema oli reilu 7 700g)! Ja hyi minua, ostin enemmän lankaa kuin kulutin. Lupaan pyhästi tehdä parannuksen.

Noita viimeisiä töitä tikuttaessani iski päälle kunnon neuloosi, uutta ideaa pukkaa päähän tauotta. Vähän huono ajoitus, sillä vietän tässä viimeistä iltaa vapaalla. Päivän mittaan tein havainnon pienestä innostuksen kipinästä, mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Nyt reilusti unta palloon, aamulla kello herättää laittoman aikaisin.

Raitoja raidan jälkeen

Missä kuljimme kerran -blogin joulukalenteri houkutteli mukaan heti. Onneksi ei voi etukäteen kurkkia, sortuisin erittäin todennäköisesti.

Harmaa-keltaiset raitasukat valmistuivat pari päivää sitten. Lankana ihana cascade heritage (harmaa silkkisenä). Tuo väriyhdistelmä on niin herkku, oli pakko saada omat, kun aikoja sitten jossain tällaiset näin. Kuva vääristää harmaan sinertäväksi, ah, tämä joulukuun valo!

Itsenäisyyspäivää vietämme kaupungissa, joten toivotan jo etukäteen hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Unohtuneita

Selasin valokuvia ja löysin kesän. Pitkän ja ihanan ja lämpimän. Löysin koiranputkia ja vanamoita, paljaita varpaita, nuotiomakkaroita ja valkoiset kanat. Tuli se haikeus, mikä aina vanhoista kuvista tulee. 

Löysin myös parit käsityöt, jotka olivat hukkuneet muihin kuviin. Tässä ne nyt ovat, muistuttamassa, että sain minä kesällä jotakin aikaan, muutakin kuin nokkoslettuja ja kivisen polun. 

Ensimmäisenä Kai-Meit, ensikosketukseni Cookie A:n sukkamalleihin. 

 

Ja toisena pieni villapaita ihanasta Rowanin tweedistä. Alkaa olla ajankohtainen lämmike.

Syksyn punaiset värit

Sienet kaipaisivat sadetta. Minä myös kangaspinoineni. Sillä saralla ei näinä aurinkoisina päivinä tapahdu mitään. Onhan tämä intiaanikesä silti jotain ihan mahtavaa. Nautitaan nyt. Sai noista sentään kastikkeen.

Jänikset tulivat valmiiksi. Lopulta aika kivuttomastikin. Ja kyllä ne ovat kauniit, varmasti sukistani kauneimmat.

Samoja sävyjä voi löytää vasta värjätyistä vyyhdeistä. Ensimmäinen kanervaa, seuraavat verihelttaseitikkiä, keskellä jälkivärjäys. Kuivumassa ovat vielä vihreät samettijalkavyyhdit. Värjäyssienet taitavatkin olla ainoita, joita nyt löytää.

Ja hei, kaksi sukkaa pyöröpuikolla!

Tammikuun neuloosi

Ensin valmistuivat elonpolut, sitten kalajoet. Ensimmäisten piti tulla itselleni, mutta niin teki tiukkaa, että annoin lapselle. Kalajokia en anna kenellekään, ovat ihanat ja sopivat. Ja yksi kesän kyhäilyistäkin muuten, en ole pahastikaan myöhässä!

Joulun jälkeen uhkasi tulla neulomisjumi, mutta ohi meni. Nyt on taas intoa enemmän kuin aikaa. Lähipiiriin pukkaa vauvoja, mikä tietää pieniä töitä, uusi laukku vaatii uuden värisiä asusteita ja messulangat vinkuvat villatakiksi. 

Huomisesta lähtien päiväni alkaa aikaisin.

Lahjaksi annettua ja saatua

Ennen joulua tehdyt neulomukset tuppasivat olemaan sen verran salaisia, ettei niitä täälläkään vilauteltu. Nyt paketit on avattu, joten pimittäminen voidaan lopettaa. 

Kummipojalle tein työkalusukat ja pöllöpaidan, joka jäi kuvaamatta, mutta onhan noita täällä näkynytkin jo. 

Äiti pidettiin sukissa kesällä kyhäiltyjen raitasukkien avulla.

Isomman lapsen pakettiin päätyi pipo, joka on niin vietävän suloinen, että taidan haluta samanlaisen itsellenikin.

Näiden lisäksi käärin pukinkonttiin vielä itse tehtyinä lahjoina neljät lapaset, kahdet sukat ja kämmekkäät.

Minulle pukki toi ihanan, aidosti retron lampun, joka päätyi valaisemaan iltasatuja (siis yöpöydälle, tai tuolihan se on...). Sain myös oman termospullon, lankaa, kynttilöitä, hieronnan ja radion keittiöön. Kyllä kannattaa olla kiltti!

Hullutus jatkuu...

Kyh numero 8 eli pikkusukat valmistuivat ja voi vietävä, kun ovat söpöt! Näitä tekisi mieli tehdä lisää ja samalla pääsisi eroon jämänöttösistä. Eilisen kyhäily oli pöllölapaset, joista toinen on valmiina. Tänään pukkasi sukkaa Novitan sukkalehden ohjeella. Niin hölmö nimi noilla sukilla, etten viitsi sitä tänne edes kirjoittaa. 

Langat ovat ympäri olohuoneen lattiaa, konttaaja väänsi niitä taitavasti tuhannen solmulle. Novitan sukkalankoja näyttäisi olevan vielä valitettavan paljon... 

Alkavan viikon aikana aion ainakin leipoa isomman lapsen kanssa (luvattu vesisadetta), käydä kirjastossa (luvattu vesisadetta), askarrella muutaman kortin (luvattu vesisadetta) ja neuloa (olisitteko arvanneet?). Bonuksena miehellä alkaa kesäloma ja ystävä saapuu Suomeen, minkä seurauksena pääsen tutustumaan Oulun lankatarjontaan. Osaisiko joku suositella?

Vielä sunnuntain suloisin vampyyrivauva!

Valmista vihreää

Baby sophisticate -neuletakki on ollut to do -listallani jo jonkin aikaa, mutta lankalakon takia en ole voinut sitä tehdä. Ensimmäisen lankatilauksen saavuttua takki valmistui äkkiä. Mukava ohje ja sievähän siitä tuli, mutta vaikka tein isomman koon mukaan, oli lopputulos aika pieni. Syksyn tullen voi olla jo turhan kittana. Lankana Dropsin Nepal.

Raitasukat päättelin hermoja raastavan lätkäpelin aikana, eipähän harmittanut tappio niin kovasti, kun sai vetäistä uudet sukat jalkaan. Kivat tuli näistäkin. Raitaa tekee mieli edelleen, joudunko luomaan silmukat?

Melkein Nutkinit

Kylläpä kesti! Mallikerta väänsi sukkaa jalassa mutkalle, joten tein jalkaterän oman pääni mukaan. Lanka on ihanaa Malabrigoa, kuvaisin sävyä vedenvihreäksi.

Lankalakko alkaa tympiä sitä enemmän, mitä lähempänä maalia ollaan. Pari hassua viikkoa toukokuuhun ja sitten saan langeta. Nyt ei ole tarjolla kuin sukkalankoja, joten mitään isompaa ei voi aloittaa, vaikka mieli tekisi.

Haluaisin puikoille:

- vaippavillahousut

- paperinuket

- pöllöpaidan lapsen koossa ja ehkä aikuisenkin

- pinaattitunikan vihreästä alpacasta

Raitoja jämistä

Haluan päästä eroon vanhoista langoistani. Olen moneen kertaan huomannut, että tehtävä on mahdoton. Eivät langat neulomalla lopu - jostain selittämättömästä syystä. Tällä kertaa jämälangoista syntyi jotain erityisen ilahduttavaa. Ihan minun näköiseni sukat! Nams.

Karnevaali ja murheenkryyni

Jääkaapin ovesta katselevat Beatles-kuninkaalliset.

Olen sairastellut ja jäin tänään töistä pois. Hikoilua ja vilunväreitä vuoron perään, ääni kuin kaivonpohjalta. Pätkittäin neulomista, lukemista, torkkumista. Lapsi on viihtynyt itsekseen. Vietti mollamaijan syntymäpäiviä ja levitti skräppäysvehkeensä olohuoneen lattialle. Kun heräsin, oli kaikki siivottu tarkasti pois. Aloitin Fagerholmin Säihkenäyttämön. Amerikkalaisesta tytöstä tykkäsin kovasti, enkä vähiten kielen takia.


Tytölle tuli karnevaalisukat jämälangoista. Omat murheenkryynini, ylipolvensukat uhkaavat jäädä kesken, sillä puuttuvaa lankaa ei ole löytynyt.