Ravello

Tilasin kesällä ihan ex tempore neljä kerää keltaista puuvillan ja villan sekoitusta ja pistin puikoille raidattoman Ravellon. Ajatuksena oli kevyt neule loppukesään, mutta valmistuminen venyi syksyyn. Paidasta tuli vallan ihana ja yllättävän lämmin, joten ei ajoitus sittenkään ollut ihan pielessä. Mallina Ravello on minusta tosi kiva, voisin tehdä toisenkin.

Kuvista kiitos 8-vuotiaalle hovikuvaajalle.

Hurjaa, me lähdetään miehen kanssa viikonlopuksi reissuun, ilman lapsia! Pitäähän sitä edes kahdesti kymmenessä vuodessa...

Sundottir ja pari sanaa

Anteeksi, päivitystahti on nyt näköjään tämä. Onneksi saatiin helteet, akkuja on latailtu. Olen taas taitekohdassa, kun intoilen syksyä ja silti haikailen jatkoa kesälle. Kummallinen on ihmisen mieli.

Elokuun aikana olen:

- kerännyt marjoja (vain yksi lokero pakastimesta tyhjillään!)
- vallannut toisten pihan kirppistapahtumassa
- päässyt karkuun kotielämää rompetorille
- uinut niin kuin lapsena uitiin, ilolla ja kauan
- saanut kanalaumaan kaksi pikkutyttöä, nuorikot Anna-Leenan ja Maikin
- lukenut vuoden tähän mennessä parasta kirjaa (Doerr!)
- nähnyt kuinka pieninkin oppii kävelemään

Ja sitten tein valmiiksi Sundottirin, ensimmäisen kirjoneulepaitani ja se on täydellinen. Lankana Cascade 220, jota kului aika tarkalleen neljä sinappista ja ripaus eli vähän valkoista.

Unohtuneita

Selasin valokuvia ja löysin kesän. Pitkän ja ihanan ja lämpimän. Löysin koiranputkia ja vanamoita, paljaita varpaita, nuotiomakkaroita ja valkoiset kanat. Tuli se haikeus, mikä aina vanhoista kuvista tulee. 

Löysin myös parit käsityöt, jotka olivat hukkuneet muihin kuviin. Tässä ne nyt ovat, muistuttamassa, että sain minä kesällä jotakin aikaan, muutakin kuin nokkoslettuja ja kivisen polun. 

Ensimmäisenä Kai-Meit, ensikosketukseni Cookie A:n sukkamalleihin. 

 

Ja toisena pieni villapaita ihanasta Rowanin tweedistä. Alkaa olla ajankohtainen lämmike.

Still Light

Se on valmis ja pääsi heti käyttöön! Huh, on tätä tikutettukin, talvesta asti. Lankana Dropsin Baby Alpaca Silk, jota kului vähän reilu 400 grammaa.

Kurkkukipu on juurtunut minuun, yskä käy yövieraana. Annan kohta porttikiellon.

Coffee tunic

Luulin, ettei se valmistuisi ikinä. Eikä olisi valmistunutkaan ilman yli kymmenen vuotta nuorempaa serkkuani, joka alkoi neuloa samaa tunikaa ja toimi siten loistavana sparraajana. Palmikoiden tekeminen oli siis lievästi sanottuna puuduttavaa, mutta tykkään mallista ja väristä ja uskon vakaasti, että käyttöön tämä pääsee. Lanka on Novitan Nallea, joka kerää ahkerasti kaikki karvat itseensä, mutta hälläväliä. Hyvä tuli!

Onni poimia omena

Nyt tuli syksy.
Koitan etsiä siitä ilonaiheita. Yksi on tämä villapaita.

Hulluuden huippu

Kyhäilyn loppu häämöttää. Kesken on neljä työtä ja kesken myös jäävät, jollen nyt suihki jotenkin käsittämättömän nopeasti. Yhtä työtä uhkaa myöskin langan loppuminen ja käsittääkseni kyseistä lankaa ei enää saa. Mutta hei, hyvinhän tämä sujui!

Valmiiksi tuli Elsan pöllöpaita Dropsin Nepalista. Koko on noin kaksivuotiaan, joten on tyydyttävä henkarikuvaan.

Koukutinkin jotain, maton yläkerran kylpyhuoneeseen. Kuteet olivat jälleen sekalaisia mummun saksimia, joten lopputulos on mukavan kotikutoinen.

Ja sitten unikkomekko ilman unikkoa, mutta kauniin napin kera kuitenkin. Hiukan iso vielä, mutta ah, niin suloinen! Lankana Dropsin Safran.

 Muista kyhäilyistä laitan kuvia kunhan päästään kuun loppuun. Jos vielä jotain tikuttelisin valmiiksi asti.

Ei pöllömpi!

Ensimmäinen - mutta taatusti ei viimeinen - itse tehty villapaita ihan aikuisten koossa tuli valmiiksi viikossa. Ohje on monelle tuttu Kate Daviesin Owls. Olin ostanut jo aikoja sitten villatakkilangaksi Dropsin Nepalia, mutta lankalakon vuoksi ne kerät päätyivät pöllöpaidaksi.

400 grammaa lankaa, 6 mm:n puikot ja huima määrä innostusta. Nappeja ompelin vain etumuksen pöllöille, en tarvitse silmiä selkään. Paita on ihana ja tosi lämmin, ainakin näin leudolle säälle. On ehkä pakko tehdä myös tytöille omat pöllöset.

Raitaa

Tein lapselle norjalaisen villalangan lopuista tumput, melkein samanlaiset kuin itselleni. Koosta tuli juuri sopiva, vaikka silmukkamäärät heitin päästä. Tämä lanka, PT2 nimeltään, on minusta ihan parasta huovutettavaa. Mistään muusta langasta ei ole huovutettuna tullut näin pehmeää ja joustavaa. Ehdottomasti ostoskoriin, jos joskus tähän törmään.

Mekko on pudonnut puikoilta jo aikoja sitten ja ollut ilahduttavan kovassa käytössä. Lanka on Novitan silmiä särkevää Tico ticoa. Kauan arvoin, mitä siitä viitsisi tehdä. Vaikka neulominen olikin aika tuskaa, eivät sävyt lapsen vaatteessa ihan niin kamalia olekaan.

Ulkosaunan edessä kesä

Miten aurinko lämmittikin! Farkkulegginsseissä tuli ihan kuuma. Lapsi leikki kuraleikkejä selän takana, minä luin keinussa Amerikkalaista tyttöä. Tee jäähtyi kuppiin, kun tarina imaisi mukaansa.


Myöhään illalla valmistui vauvan raitapaita. Pikkuisen muokkasin ohjetta omaan makuuni sopivaksi ja langatkin ovat villalankoja puuvillan sijaan. Paidasta tuli ihastuttava, vain pitäjä puuttuu.


Viime päivinä on myös skräppäilty oikein urakalla. Siinä hommassa minä olen niin hidas perfektionisti, etten tuntikausien aikana saanut valmiiksi kovinkaan monta sivua. Nyt olo on kuitenkin kuin pitkän rentoutuksen jälkeen. Ihana, ihana harrastus!