Viikkopäivitys

Vai muka ohi menossa. Edelleen yskitään ja niistetään. Pieninkin rykii kuin aikamies.

Pyristelen joulun odotusta vastaan. Ei ole vielä oikea fiilis. Takkahuoneen kukkaverhot kuitenkin vaihdoin pois ihanan Jemman tieltä. Tämäkin kangas meinasi mennä sivu suun, kun olen tällainen hitaasti lämpenevä. Onneksi en jäänytkään ilman, sillä tykkään näistä verhoista kovasti. Punaisuudesta huolimatta eivät ole liian jouluiset, vaan voisin pitää ikkunassa kesälläkin.

Tampereen messut jäivät tänä vuonna sattuneesta syystä väliin. Harmittaa, mutta ensi vuonna sitten, kun ei ole näin pientä kiinni minussa. Lohdutukseksi tilasin villatakkilangat. Tavoitteena saada puikoille vielä tässä kuussa. Valmistuneiden neulomusten suhteen tulossa heikko vuosi taas, koitan kompensoida ahkeralla ompelulla. Olen tehnyt monenlaista kivaa, mutta eipä pilata yllätystä, esittelyt joulun jälkeen siis!

Vihreähipiäiset

Kymmenvuotias puutarhakalusto on kuin uusi ja ehdottomasti ilo silmälle. Hioin vanhan petsin ja harmauden pois, tilalle sudin sammalenvihreää. Yksi tuoli odottaa vielä maalausta, kun sateet tulivat sotkemaan. Terassi on viittä vaille valmis, joten avajaisia taidetaan viettää ensi viikolla, kun palaillaan kaupungista. Piipahdetaan sukulaisiin, kangaskauppaankin on audienssi sovittu. Tuskin muuttuu vauvanhakureissuksi, ei tunnu missään.

Nyt alan uskoa pesänrakennusviettiin, niin tekee mieli laittaa uutta (vanhaa), vaihdella järjestystä ja tehdä joka kolkasta vielä enemmän oman näköistä. Sisälläkin yksi puinen tuoli muuttui vihreäksi, sävy tosin on heleämpi kuin ulkokalusteissa, ehkä jotain pistaasia. 

Äiti halusi eroon vanhasta puusohvastaan, joten lupasin sille kodin. Täydellinen paikka löytyi ruokailuhuoneesta. Olin alunperinkin ajatellut haluavani pöydän toiselle puolelle penkin, myös siitä syystä, että puisia tuoleja on vain viisi. Puusohva ratkaisi tuoliongelman kerralla ja onhan tuo nyt kivempi kuin pelkkä pirtinpenkki, jotka sitä paitsi ovat yleensä liian lyhyitä meidän parimetriseen ruokapöytään. Maalatut tuolit pääsivät sievään riviin pöydän toiselle puolelle ja kaksi jäi vielä keittiön aamupalapöytään. Ompelin sohvan irtopatjaan uuden päällisen vanhoista verhoista, muutama tyyny nurkkaan ja uusi lempipaikka on löytynyt. Hyvät päiväunetkin tuossa nukkuu, eilen testasin.

Nyt pakkaamaan ja kaupunkia kohti. Mukavaa viikonloppua itse kullekin, ensi viikolla nautitaan auringosta!

Väistyköön harmaus

Päästiin kaupunkiin, kirpputoreille ja hoploppiin (luojan kiitos miehet vei, oli desibelejä...). Loma on enemmän lomaa, kun on edes hetken poissa kotoa. Kirppislöydöt jäivät kovasta yrityksestä huolimatta laihoiksi, vain muutama kirja, palapeli ja kengät pienimmälle. Kaupunki tuntui jo keväiseltä, kotiin palatessamme paistoi aurinko. 

Ei paistanut enää tänään. Toin reissusta mukanani vihreää vastaiskuksi harmaudelle. Narsisseja, basilikan, hopeaköynnöksen. Nyt on amppelikukka, johon pieni kissa ei saa iskettyä hampaitaan.

Ulkona ei ole värejä, sisällä senkin edestä. Uudet ihanat verhot pääsivät ikkunaan jo viikonloppuna ja hymyilyttävät tuon tuostakin. Oi, ihana paratiisi!

Viimeisiä viedään

Illat käyvät hiljaisiksi ja entistä pimeämmiksi, kun lunta ei enää ole. Äänekkäimmät (lue: sisko ja sen veli) lähtivät vastaanottamaan uutta vuotta muualle, jäljelle jäi oma perhe. Käväistiin kaupungissa ihmettelemässä, ostin elämäni kalleimman pöytäliinan. 

Pieni kissa on kotiutunut mainiosti, nukkuu illat ja riehuu yöt. Ei voi ymmärtää, miksi joutuu makuuhuoneesta ulos, jos on vain vähän pureskellut sormia, varpaita ja tukkaa. Iso poika Sulo on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut uudesta tulokkaasta. Moneen päivään ei puhunut, ei edes katsonut päin saati, että olisi syliin pyrkinyt. Nyt on jo aavistuksen leppynyt, mutta ei meillä vielä kattipainia heitetä.

Lomaa on jäljellä kaksi päivää, edessä häämöttää paluu töihin. Kaksi ja puoli vuotta kotona ja nyt alkaa uusi arki. Voisin sanoa, että aika hujahti äkkiä, mutta onhan tässä monenlaista saatu aikaan. Remontoitu koti, kasvatettu pallomahasta ihana pieni tyttö, ompelemaankin opettelin! Voi huokaus. Uuden vuoden lupaukseni on sallia itselleni keskinkertaisuus, en edes yritä pyrkiä täydellisyyteen kaikessa, koska en siihen millään riittäisi. Toinen lupaukseni on olla hukkaamatta itseäni näihin työ- ja päiväkotikuvioihin. Jostain on pakko löytää aikaa käsitöihin, blogiin ja muihin itselle rakkaisiin asioihin. Muuten missään ei ole mitään mieltä.

Toivon kaikille onnellista alkavaa vuotta, pitäkää toisistanne huolta.

Joulu tulla jolkottaa

Kolme yötä enää, niinkö? Ei hätiä mitiä, kaikki on reilassa. Illalla pelataan Monopolya. Jäljellä vähän paketoimista, vähän leipomista, vähän siivoamista. Sopivasti näille päiville. Ehkä joku lahjakin vielä valmistuu.

Niin lahjat... Lapsena salaa hypisteltiin vaatehuoneeseen ilmestyneitä paketteja. Muistan yhden, joka paperi oli revennyt ja sisältä näkyi kiiltävää kangasta. Olin varma, että saan verkkarit ja inhosin koko pakettia. En käyttänyt verkkareita lapsena, enkä käytä vieläkään. Aattona paketista sitten paljastuikin satiininen yöpuku, eikä harmittanut yhtään.

Enää ei tahdo löytyä itselle tulevia lahjoja puristeltaviksi, mutta kurkataan salaa lasten lahjakätköihin. Molemmat tytöt tulevat saamaan omat Disney-prinsessansa ja koska nukkeleikkien a ja o ovat vaatteet, tulee yhdestä paketista löytymään melko hyvä vaatevaraston alku.

Minulla oli lapsena sienijakkara, äidin vaarin tekemä. Aloin haaveilla pienemmälle omaa jakkaraa pukin konttiin ja onnekseni omalta kylältä löytyi kädentaitaja, joka toteutti toiveeni. Niin hieno, ei paremmasta väliä!

Isommat lahjansaajat pitää tietysti pitää vielä pimennossa, joten paljastan vain murusen omista muistamisistani: konepestäviä tiskirättejä, ja ylpeitä sellaisia!

 Odotuksen iloa!

Pyrypäiviä

Tuulista ja jäistä, onni on jääpiikit lapikkaissa. Kynttelikkö otti ja särkyi, mutta joulukalenteri nousi seinälle. Kannatti säästää tyhjät teepaketit. 

Tehtiin piparkakkuja, pienempi lapsi harjoitti kokovartaloleivontaa. Tuli hyviä, rapeita ja riittävän mausteisia. Kuulin, että hyvien pipareiden salaisuus on ripauksessa suolaa.

Huomenna tulee sisko, viikonlopulle luvassa pikkujouluja ja myyjäisiä, taidetaan saada joulupuuroakin.

Lääkettä pahimpaan vilutukseen

Punajuurta, perunaa, punasipulia, valkosipulia, kasvislientä, laakerinlehti, mustapippuria, kermaa. Päivän keittoni, kuumaa ja pippurisen tulista. Päälle vuohenjuustoa ja kylkeen ruisleipää. Nautitaan hämärissä villasukat jalassa. Jälkiruuaksi kuppi vihreää teetä, niin johan lakkaa palelemasta. Kakkuakin on.

Olohuone luopui yhdestä nojatuolistaan takkahuoneen hyväksi. Naputtelin kehykset valokuvineen seinälle. Juuri oikealla hetkellä ilmaantui myyntiin vanha puusänky, halvalla ja läheltä. Harkitsin minuutin, enkä kadu ikinä. Seurasi tavaroiden kantamista ja huoneiden vaihto. Isompi muutti keltaiseen, mutta pieni nukkuu edelleen vieressään. On nukkunut jo monta monituista yötä. Siskon peti paras peti.

Rymsteerausta

Takkahuone on ollut tähän päivään asti vain läpikulkutila. Siellä on seissyt pyykinkuivausteline, ei juuri muuta. Takkahuoneen kautta pääsee olohuoneeseen, keittiöön ja uloskin, takapihalle. Lisäksi miltei samassa tilassa on ovi vessaan ja saunaan. Halusin tilaan jotain järkeä, tunnelmaa edes. Aloitin tuolista.

Samanlaisia tuoleja löytyy kotoa viisi tai kuusi, jokainen enemmän tai vähemmän surkeassa maalissa. Hioin ensimmäisen ja maalasin. Maalin täydellisen vihreä sävy löytyi sattumalta kauppiaan lotrattua puolison ostamaan s-ryhmän kestokassin väriseen maaliin vähän kaikkia värejä. Miksi mies oli ostanut järjetöntä räikeän vihreää maalia? Koska annoin ohjeeksi tuoda kaunista kevään vihreää ja miesten silmissä vain on jotain vikaa. No oli miten oli, kiitos kauppiaan, meillä on litra täydellistä vihreää ja aika ihana tuli tuolistakin. 

Vaikka vihreää maalia onkin reilusti, haluaisin jokaisesta tuolista eri värisen. Oranssia, ruskeaa... Ehdotuksia otetaan vastaan ja lupaan, etten enää laita miestä maalikauppaan.

Tuolin vielä kuivuessa kannettiin sisään vanha laatikosto vai miksi tuota kutsuisi. Mööpeli on äidin ja tästä talosta lähtöisin, mutta majaillut aikansa autotallissa. Sanoin vain lainaavani ensi hätään, mutta taidanpa pistää oven lukkoon, jos meinaa hakea pois. Maalipinta on tässäkin vähän kurja, mutta toistaiseksi saa kelvata.

Pientä säätöä vielä ja ai, kun tuli kiva! Vaikka kaikki lähtikin vihreästä tuolista, olisi vanha nojatuoli sen tilalla vielä kivempi. Ainakin takkatuli-iltoina.

Tämä valo ja nämä raidat

Alkukevään valo on mahtavaa. Ja sitä riittää aamusta iltaan, mikä on vielä mahtavampaa. Raskas ryijymatto lähti komeroon, tilalle raitaa ja raitaa. 

Olen laiskotellut, herätellyt keskeneräisiä neulomuksia. Katsonut dvd:ltä monta jaksoa Downton Abbeya putkeen ja hiihtänyt aurinkoisella jäällä. Ihana, rento lauantai.

Pöydän rakentamista vol. 2

Kun hiki hatussa tekee joulusiivoja, on pakko välillä salaa itseltäänkin unohtua johonkin muuhun asiaan. Vaikka tyhjänpäiväiseen jaaritteluun blogissa. Joulufiilis meinasi hukkua muihin murheisiin, mutta päätin pitää siitä kiinni kynsin ja hampain. Lapsi odottaa jo malttamattomana, pienempi ei tiedä, mitä odottaa. Minä odotan hiljaista iltaa kynttilänvalossa, kun saa sohvannurkassa neuloa jotain ihan itselle.

Mutta onhan näytettävääkin. Ukko ja akka nimittäin rakensivat pöydän - taas! Joku ehkä muistaakin kuormalavasta tehdyn olohuoneen pöydän, jota värkättiin keväällä 2009 silloisen kerrostaloasunnon parvekkeella. Nyt olimme kunnianhimoisempia ja teimme ruokapöydän, minä kun olin niin kranttu, etten olisi kelpuuttanut muunlaista. Lankkua ja ammattiapua saimme ystävältä ja lopputulos on aivan mielettömän hieno!  Käsittelin pöydän osmo colorilla, eikä sävyvalinta ihan nappiin osunut, mutta kelpaa! Todellakin!

Tuunaustauko

Kesken joulukorttien kirjoittelun eksyin nettiin ja törmäsin ideaan. Luulin jo, ettei meillä kynttelikköä edes kaivettaisi esiin, mutta mitä vielä! Teippiä pintaan ja johan kelpaa.

Teipit hupenevat uhkaavasti sitä mukaa, kun lahjojen paketointi etenee. Onneksi lisää saa täältä!

Jotain lainattua

Nappasin Anulta idean ja toteutin sen (tai laitoin miehen asialle). Vaatehuoneen hyllyt ovat vielä sievässä pinossa ja niin jo kyrsii kaivella päälle pantavaa pärekepun uumenista, joten tämä tuli tarpeeseen. Tykkään noista pesuloiden metallihenkareista, niitä pitäisi saada lisää.

Ennen - jälkeen

Otin telan käteen ja pensselin toiseen ja sudin portaat uuteen uskoon. Harmaassa maalissa oli ripaus vihreää, mikä ei ollut suunniteltu juttu, mutta tykkään sävystä koko ajan enemmän. Kyllä nyt kelpaa rampata. Siivous ja talosta kodin tekeminen on vielä pahasti kesken, mutta eihän mikään valmistuisi ilman viime tippaa. Uurastus jatkuu huomenna, illan pyhitämme eurohumpalle.

Ps. Mun beibi konttaa! Ja on vallan hämmästynyt uudesta taidostaan...

Väriä elämään

Yläkerrassa maalataan: oranssia! Minun purkissani oli keltaista ja se keltainen väritti kirpputorilta ostetun syöttötuolin. Tuli aurinko keittiöön.

Maalaaminen on niin kivaa, että mietin tässä mitä kaikkea voisin maalata keltaiseksi. Ainakin pienen jakkaran ja yläasteen puutyötunnilla tehdyn rasian.

Kuunnellaan lapsen kanssa Esko-Pekka Tiitisen Prinsessa Ryysystä:

"Olipa kerran minä, ja olenhan minä vieläkin. Minä olen Prinsessa Ryysynen ja isosiskoni on Prinsessa Ruusunen. Isosisko on kaunis ja nukkuu ainakin sata vuotta. Minä olen ruma, enkä nuku vaikka pitäisi."

Työlista pyytää vaihtamaan peikonlehden isompaan ruukkuun ja tekemään välipalaksi mango-persikkarahkaa. Toivon aurinkoista viikkoa.

Me talolliset

Se on nyt meidän! Talo, joka oli mummula. Talo, jonka yläkerrassa vanhempani asuivat syntyessäni, jossa ilta-aurinko on kauneinta, jonka seinissä on sata tapettikerrosta (olen hyvä liioittelemaan), jonka portaat ovat miltei oranssit ja yläkerran lattia nariseva. Missään muualla en halua enää asua. En edes remontin aikana. Olo on mielettömän hyvä ja iltalenkki rannassa vain paransi sitä. Tänne me kuulumme ja haluamme kuulua.

Ulkosauna lämpeni ja antoi hyvät löylyt.