Palloilija

Tyttö sai pallomekkonsa, eikä suostunut kuvattavaksi. Karkuun juoksi mokomakin. Harava on laitettu heilumaan ja löysin pikkuruisen viherpeukalon itsestäni. Ripoteltiin multaan ruohosipulin ja persiljan siemeniä, salaatit vielä laittamatta. Nyt odotellaan, milloin alkaa päitä näkyä. Kukista en välitä, mutta syötäväksi kelpaavaa voin kokeilla.




Huomenna on munkinpaistopäivä, mukavaa vappua!

Pääsiäinen

oli aurinkoa ja naurua! Toiset kiisivät rinteessä toppapuvuissa, kun nautinnonhaluisemmat (ja pallomahaiset) istuivat bikineissä terassilla. Hassu tämä Suomen kevät.

Tänä vuonna virpominen jäi väliin, mutta suklaamunien syönnissä ei lintsattu. Onneksi myös ulkoilu maistui, kiitos kauniin sään. Kaukana kotoa pystyi kunnolla rentoutumaan, mutta kyllä oli mukavaa palata kotiin. Huomata, että lunta ei ole enää missään!

Tulkoon kesä, rietas ja kivuton

En kauheasti tykkää keväästä. Kaikki lika ja sotku paljastuu, on kuraista, pölyistä, väritöntä. Ja vielä jonain aamuna saatetaan herätä pakkaseen tai lumeen.

Mutta joko ollaan voiton puolella? Maa vapautuu lumesta hiljalleen ja lämmintäkin on luvassa. Pääsiäiseksi lähdetään kotitöitä karkuun!



Kiitos kaikille onnitteluista liittyen edelliseen postaukseen! Täyttä onnea tämä onkin.

Minussa kaksi sydäntä

Hänestä tulee syksyllä isosisko.

...

Älä murhetu murmel,
olet nii matalaki ettet korkkialt putto.
Nyy putto une.
Maat näkyvis,
ei murhei.

Lottovoittaja

Tai ainakin lähelle. Minulla on vakituinen työpaikka! Tätä helpotusta ei voi sanoin kuvata, pitkän pitkä stressikausi loppui nyt. Talohaaveestakin on tulossa totta. Olo on kevyt ja mieli saanut rauhan. Ei tarvinnut odottaa kuukautta.

Aamubrunssi katettiin terassille. Uunituoreita kinkku-juustosarvia, salaattia, teetä, kahvia... Viltteihin kääriytyneenä tarkeni kotvasen. Ihan pian elämä siirtyy ulos. Pesin ensimmäisen ikkunan, minulla alkoi toden teolla kevät. Vuoden 1955 lehti-ilmoituksessa lupaillaan hauskaa lauantai-iltaa.

Kuukauden päähän

Minä haluaisin kuukauden päähän. Sulavan maan mahtailevaan tuoksuun. Siihen päivään, kun talvi on kerännyt kylmät luunsa ja on enää muisto vain. Ja tämä sietämätön paine, joka ei jätä hetkeksikään rauhaan. Kun kaikki hyvä on jo niin lähellä, mutta silti vielä rikottavissa. Haluan jo hengittää.

Hoppuun hukkunut

Ei, en ole kuollut, vaikka viikko onkin vierähtänyt syvässä hiljaisuudessa. Vai jo kauemmin? On ollut kova kiire ja vielä kovempi väsymys. Flunssakin. Mutta suuret asiat alkavat selkiytyä hiljalleen, alan rauhoittua. Nyt ilahduttaa:

• kaksi kiloa tomaatteja, jotka ostin kesäisellä hinnalla
• sisko, joka on taas suureen ääneen täällä
• yläkerrassa nukkuvat lapset
• loska - varma merkki lähenevästä kesästä
• neljä vihreää lankakerää
• Tuula-Liina Variksen Muotokuvamalarin tytär

Vieläkö jaksaisi katsoa elokuvan tai aloittaa uuden neuleen?