Elämä on juhla

Lauantaina lähdin syntymäpäiville ja päädyinkin häihin! Mikä ihana yllätys! Morsian oli kaunein koskaan näkemäni - eivät vuodet paljon niissä kasvoissa näy.

Ihanat, ihanat juhlat. Hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia. Tähän viikkoon herääminen vie kyllä tavallista enemmän aikaa, kun mieli on vielä jossain korkealla. Juhlistin ensimmäistä palkkapäivääni vierailemalla Ilun kaupassa. Nyt ei tarvinnut nieleskellä!

Thank god, it's Friday!

Aamukuuden herätykset alkavat painaa näin perjantaina. Pakko hetkeksi torkahtaa, että loppuu tämä haukottelu. Huomenna juhlitaan ystäviä, jotka ovat syntyneet saman vuoden samana päivänä ja olleet yhdessä jo pienen ikuisuuden. Hassu juttu tuo vanheneminen, kun se tuntuu suurelle osalle ihmisistä olevan oikea peikko. Itse en pelkää vanhenemista, vaan välillä jopa odotan sitä. Nytkin töissä toivon vähän väliä, että olisipa tätä takana jo parikymmentä vuotta, niin voisi tietääkin jo jotain. Mutta ei kai sitä koskaan ole valmis. Viikon ilostuttaja on ollut Katie Meluan uusi levy. Eilen sain ja nyt jo moneen kertaan kuunneltu.

Hui, nyt tuli norjalaisia! Unohdetaan ne torkut, heitä on odotettu!

Säärystimet

Sain joululahjaksi Novitan Puroa kahdessa eri sävyssä. Raidoittaen tuli ihan hauskan näköistä, vaikka lanka ei suosikiksi noussutkaan. Ärsytti solmukohdat, kun väri vaihtui yhtäkkiä ihan toiseksi. Joka tapauksessa nämä säärystimet pääsevät kyllä käyttöön ennemmin tai myöhemmin.

Kamerasta loppui akku juuri kesken kuvaussession, joten huomenna uusi postaus, eikä mikään tällainen välipala.

Ostomania

iskee, kun ensimmäinen palkkapäivä lähestyy. Tulossa jo punaiset kengät ebaysta ja Katie Meluan huomenna julkaistava levy. Töistä palatessani ostin mekon viikonlopun juhliin. Se oli kyllä törkeän halpa, joten annan itselleni anteeksi nämä päivän muut hairahdukset. Töissä on niin paljon mukavampaa kuin koulussa! Illat ovat oikeasti vapaata aikaa ja tunnen olevani jotain, vaikka olenkin vasta ihan alussa. Elämä maistuu nyt niin hyvältä. Juodaanpa kunnon kahvit sen kunniaksi!

Helteisen viikon loppu

Eilen sää oli vielä linnunmaitoa. Mökillä pidettiin talkoot, siivottiin ja aloitettiin saunamökin maalaus. Rentoutumiseen ei nyt ollut aikaa. Uimassa kuitenkin kävin, eikä vesi enää salpaa henkeä kylmyydellään.



Tänä iltana taivas aukeni. Koko talo jytisi ja kumisi. Kissat olivat ihan kummissaan. Otin sohvan hämärässä torkut.





Lapsi toi mummun kukkapenkistä kelloja, jotka tuntuvat näyttävän valoa.

Pyykkitummu

Lapsi pesee nuken vaatteita päivästä toiseen. Ripustaa paidat housut, hatut kuivumaan omenapuun oksien väliin viritetylle narulle. Vielä iltakymmeneltä tyttö livahtaa yöpaitasillaan ulos tarkistamaan ovatko vaatteet kuivuneet.

Uusi arki on alkanut. Minä olen töissä ja lapsi päiväkodissa. Tuntuu mukavalta, vaikka aikaisten aamujen kanssa olenkin surkea. Odotan kalenterin täyttymistä ja vauhtiin pääsyä.

Rooma II

Ritornerò!

Rooma I

Upea, meluinen, kiihkeä, ylväs. Toisaalta rento ja ystävällinen. Täydellinen kaupunki kulinaristille ja viinin ystävälle. Niin paljon nähtävää, että päässä pyörii vieläkin.

Jännitystä ilmassa

Tänään olen juonut kunnon kahvia, tehnyt pitkän lenkin lukien samalla Rooman matkaopasta, kirjannut ylös suositeltuja ravintoloita, pessyt pyykkiä ja pakannut matkalaukkua. Rooman sääennustetta tarkastelen vähän väliä. Kohta lähdetään!

Kiitos

vielä kanssani juhlineille! Eilinen meni torkahdellessa ja illan sattumuksia muistellessa. Vasta tänään tartuin imuriin ja siivosin kemujen jäljet pois. Teesaalista on verotettu jo useamman pussin verran, sillä sain palkakseni kurkkukivun.

Hienoin työkalupakki ikinä!

Nyt, kun nämä hulinat ovat ohitse, alan valmistautua kohtaamaan Rooman. Uskon, että rakkautemme ei ole muutamassa vuodessa väljähtynyt lainkaan, vaan tuleva tapaamisemme tulee olemaan kuumempi kuin koskaan. Miten maltan odottaa?