Illalla nousi lämpö, pää oli haljeta. Särkevin silmin luin vilttien alla Riikka Peloa.
Tänään otsan takana vielä vaimea jyske, ääneni haudantakaista kähinää. Ei tämä tauti lannista, hiljentää vain, kun ei kärsi puhua.
Pertun päivä ennusti lämmintä säätä, kyllä vanha kansa tietää. Lapsi nukkui päiväuniaan kirsikkapuun varjossa ja minä jatkoin tarinaa. Kirjaa ei voi enää käsistään laskea. Lähellä puitiin viljaa ja tuuli toi tuoksun.
Still light on kohta valmis. Olen iloinen siitä ja tästä lisääntyvästä kauneudesta, jonka alkava syksy tuo luontoon.