Talviturkissa

Uunissa paistuu marjapiirakka. Mansikoita saa vasta kuopuksen syntymäpäivän tienoilla. Pian yksi vuosi täynnä, Kokonainen. Askeleita ei vielä oteta, mutta kohta juostaan ja lujaa. 

Nurmikon leikkuun jälkeen käsiä kihelmöi koneen tärinä. Oli melkein kuuma, mutta vain melkein. En ymmärrä tällaista kesää, kylmää ja sateista. Tomaatit eivät ehdi tänäkään vuonna. Neulon villapaitaa ja -takkia. Kietoudun niihin elokuussa, jos sekin pettää minut.

Kuitenkin, huolimatta plus viidestätoista, tuulesta ja auringottomuudesta, ollaan onnellisia, iloisia. Yläkerrassa nukutaan siskonpedissä.

(Onnistuin muuten aikaansaamaan melko täydellisen lippalakin kaavan! Olen siitä aika innoissani.)

Sadepäivänä aurinko on kuvissa

Meillä on vasta hento vehreys. Pidän siitä enemmän kuin keskikesän rehentelevästä vihreydestä. Piha kaunistuu hiljalleen, portaan pieleen istutin orvokkeja.

Viime lauantain istuin ompelulaneissa, osin sama porukka kuin viime vuonnakin. Kuvissa olevien mekkojen lisäksi valmistui muutakin, mutta ovat vielä ikuistamatta. Nappimekosta tuli tämän hetken suosikki, keltainen mekko on esikoisen.

Nyt on aika muuttaa tomaatit isompiin ruukkuihin. Kivaa loppuviikkoa, sadesäästä huolimatta!

Kierrätysompelua

Puolitoista vuotta sitten ompelin ensimmäisen takkini. Paljon pidetty ja mielettömän ihana se on edelleen, mutta vähän turhan ohut, ainakin pikkupakkaseen tai viimaan. Ajatus toisesta takista on muhinut siitä lähtien, kun huusin netistä vanhan verhon. Muistin, että takin ompelu on varsinainen urakka, mutta vanhalla kaavalla takki numero kaksi valmistuikin sukkelaan. 

Tässä on nyt sitten paksumpi tikkivuori, hiukan lyhyempi helma ja tavallinen huppu, ei hiippa. Eikä hätää, täällä ei ole vielä ollenkaan lämmin, takki on päässyt käyttöön heti.

Kierrätysompelua harjoitin myös tänään. Iltapäivällä esikoisella kaverisynttärit, eikä mitään päällepantavaa. Leikkelin ja ompelin vanhan miesten kauluspaidan mekoksi, vielä taskuksi pala puuvillaa ja kappas, kelpasi! Juuri tämän aion lapsilleni opettaa: kaiken ei tarvitse olla uutta. Vanha on usein hyvää, käyttökelpoista, mukautuvaa, lähestulkoon aina kiehtovampaa kuin uusi.

Tässä hetkessä haikailematta huomista

Miten se onkin niin vaikeaa? Mietin koko ajan kevättä. Että tulisi jo ja sulaisi jo ja paistaisi jo. Pääsisi uimaan, istuttamaan, poimimaan, iho höyryten terassille ulkosaunan jälkeen. Mutta voiko moittia, jos ei osaa nauttia tästä harmaudesta, loskasta ja loputtomasta lumisateesta?

Pään ja talon sisällä on jo kevät.

Otimme todellisen varaslähdön pääsiäiseen, ylipitkiä ruohoja piti leikata, ensimmäiset narsissit näkivät jo parhaat päivänsä. Lapset ovat norkoilleet mämmiropposellani, ennen olen saanut syödä mämmini yksin, joten ihan mukavaa, että maistuu muillekin.

Sohvatyynyjä taidan tehdä lisää.

Pikkulinnut ovat hylänneet lintulaudan, vain harvakseltaan käy joku keltasirkku. Sen sijaan tilhet ovat aloittaneet aroniaherkuttelun vasta nyt. Yksi tömähti ikkunaan ja oli pönttö sekaisin hyvän tovin. Tykkään niiden helisevästä laulusta. Mutta silti, kaipaan kuovin huutoa.

Keep calm and sew on

Ihana  ompeluinto ja neuloosi! Välillä haastan itseni tekemään joka päivä jotain valmiiksi. Uusia kankaitakin on tulossa, ja kevät. 

Äidilleni tein vihreän kesämekon, kolmeveelle vaaleanpunaisen. Nuorimmaisen sydänhaalari on valmistunut jo aikoja sitten, onneksi mahtuu vielä, on niin söpö.

Jyjukin etenee, aloitettuna 15 työtä, valmiina 9. Ja aikaahan on.

Hippu ja muut

Ihanaa valoa, jo aamusta alkaen! Helmikuun vesisade häätää talvea, vaikka tuskinpa vielä pääsee niskan päälle. Kestetään, vaikka onkin kesäikävä. 

Löysin taas todellisen ompelun ilon. Pitkään on tuntunut pakkopullalta, kun kasvavalle pojalle täytyy tehdä isompaa vaatetta. Mutta sitten se löytyi, se ilo. Johtuneeko ongelmitta toimivista koneista vai houkuttelevista kankaista, en tiedä, kunhan olisi pysyvää.

Kuvatuksi tuli Hippu-haalari ja body, jonka kangas on maannut hyllyssä jo hyvän aikaa. Bodeja on valmistunut muitakin, mutta ne ovat päässeet saman tien päälle ja pyykkiin.

Puikkorintamalla Jyju on hyvässä vauhdissa, eilen puikoilta putosi raitasukat. Raidat on aina kivoja. Uutta aloitusta puikoille, puolet taitaa vielä puuttua!

Miniän peitto

Ehdin tammikuun aikana ommella yllättävänkin paljon, mutta koska suurin osa on ihan perusvaatetta tarpeeseen, en niitä täällä suuremmin esittele.

Yksi ompelus silti ansaitsee postauksen. Tilkkupeitto ystävän tyttövauvalle, joka syntyi viikonloppuna. Peiton kera menemme tekemään naimakauppoja.

Tilkkujen koko on n. 10x10cm, nurja puoli fleeceä.

Sananen lahjoista

Joulu on kerätty pahvilaatikkoon jo aika päivää sitten, mutta vilautanpa vielä muutamaa lahjaa, jotka käärin pakettiin. Nämä melkoinen hymynkare huulessa...

Minun oli aivan pakko saada pari palaa Marianne Valolan Naistenpäivä -puuvillaa. Tilasin parissa eri värissä ja opettelin pussukan teon salat. Helppoa kuin heinänteko ja niin mukavaa, että pimppipussukoita lähti muutamaankin osoitteeseen. Sisko sai mustasta kankaasta penaalin ilahduttamaan yliopistoluentoja.

Muistin kilttejä lapsia ja aikuisia myös villasukilla, pipoilla, tumpuilla, boksereilla ja tilkkutyynyillä. Tyynyjen teko oli ihanan koukuttavaa ja aika kauniitakin niistä tuli.

Ensimmäiset joululahjat ovat muuten jo puikoilla, kiitos Jyjun. Sen projektin tilannetta päivittelen myöhemmin.

Äidin paratiisi

Enpä ole aikoihin ommellut itselleni ja kun sitten aloin, heittäydyin hurjaksi. Ihana, aikansa odottanut Paratiisi joustocollege ja uusi, testaamaton kaava, Linnelin MIW. Kukaan järkevä ei ehkä lähtisi kokeilemaan kaavaa tällä kankaalla, mutta minä leikkelin hullunkiilto silmissä. Lopputulos on tässä:

Helma olisi voinut olla hippasen tiukempi, vetskari pidempi ja huppu jäi ehkä vähän valjuksi ilman resoria, mutta onhan tämä nyt ihan huippu! Minä, joka ei piittaa housuista, aion käyttää tätä hupparimekkona ja koska meillä asuu tissipoika, hoituu imetyskin vetoketjua avaamalla. Tuuletus!

Kuusijuhlamekko

Ekaluokkalainen alkaa olla kranttu kankaiden suhteen. Hyvä juttu sinänsä, äidin lompakko kiittää, mutta olisi tuolle mukava ommella enemmänkin. Noshin anemone läpäisi neidin seulan ja siitä tehtiin kaulustunika Ommellisen tapaan. Tämä kirottu pimeys! Kankaan väri on oikeasti jotain noiden kahden kuvan väliltä.

Mekko oli mieluinen ja juhlat tuli juhlittua. Mikä parasta, kangasta jäi melko reilusti, ehkäpä saan siitä itselleni jotain. Villatakki ei edelleenkään puikoilla...

Meille tulee jouluna koira!

Tätä ei tarvitse pissattaa ja ruokaakin kuluu luultavasti hyvin vähän.

Paapiin tsi-mäyräkoiraan ihastuin, kun kerran livenä näin. Niin oli sievä, varsinkin tämä ruskea. 

Pikku-Elsassa tuntuu olevan ripaus koiraihmistä, joten jo hyvissä ajoin päätin, että mäyris tulee taloon. Ja ai että, kun olikin kiva ommeltava! Selkeät ohjeet kuvien kera, ei kuumottanut yhtään. 

Tämän tontun urakka alkaa olla taputeltu, viimeiset lahjat valmistuivat tänään ja odottavat paketointia. Vaatteet koululaisen kuusijuhlaan on myös ommeltu, koko triolle.

Nyt jos laittaisin viimein sen villatakin puikoille.

Kippis

On monenlaista tehty. Jouluakin.

Pienin veli, pahnan pohjimmainen täyttää huomenna 18 vuotta. Huomenna kilistellään sille, tänään tasa-arvolle.

Nyt ei ehdi enempää, on kaikenlaista.

Viikkopäivitys

Vai muka ohi menossa. Edelleen yskitään ja niistetään. Pieninkin rykii kuin aikamies.

Pyristelen joulun odotusta vastaan. Ei ole vielä oikea fiilis. Takkahuoneen kukkaverhot kuitenkin vaihdoin pois ihanan Jemman tieltä. Tämäkin kangas meinasi mennä sivu suun, kun olen tällainen hitaasti lämpenevä. Onneksi en jäänytkään ilman, sillä tykkään näistä verhoista kovasti. Punaisuudesta huolimatta eivät ole liian jouluiset, vaan voisin pitää ikkunassa kesälläkin.

Tampereen messut jäivät tänä vuonna sattuneesta syystä väliin. Harmittaa, mutta ensi vuonna sitten, kun ei ole näin pientä kiinni minussa. Lohdutukseksi tilasin villatakkilangat. Tavoitteena saada puikoille vielä tässä kuussa. Valmistuneiden neulomusten suhteen tulossa heikko vuosi taas, koitan kompensoida ahkeralla ompelulla. Olen tehnyt monenlaista kivaa, mutta eipä pilata yllätystä, esittelyt joulun jälkeen siis!

Kädet täynnä

Ideoita, kaavoja, lankaa, kangaspinoja, joululahjatoiveita, keskeneräisiä... 

Eniten kuitenkin vauvaa. Sylittelyä, kanniskelua, tuntien imetyshetkiä. Niin ihanaa, mutta välillä täytyy ihan tarkoituksella etsiä se rako tehdä jotain omaa. Ommella edes yksi sauma, neuloa kantalappu. Ja aina välillä jotain valmistuu. 

Mekko isoimmalle, housuja keskimmäiselle.

Ja välillä on vain hirmuinen tarve aloittaa uutta, Niin kuin vaikka sukkia.
Haluan tässä nyt siis varoittaa, että joululahjassa voi olla vielä puikot kiinni.

Takaisin iloon

Ehkä keltainen postaus antoi jo viitteitä, että en synkistele enää. Helpotus löytyi tuttelihyllyltä, nyt syödään sekä että. Kuristus kurkusta katosi, kun lapsen paino alkoi nousta ja kipu muuttua siedettäväksi lepohetkien ansiosta. Paras oivallus on ollut se, ettei pulloon tarttuminen tarkoita hyvästejä imetykselle. 

Kun elämä ei enää pyöri vain tissien ympärillä, on voinut keskittyä muuhunkin. Vaikka ompeluun pitkästä aikaa. Koululainen sai uuden hupparin vadelmaneuloksesta. Levenevä helma tekee hupparista enemmän takkimaisen ja näin lämpimillä ilmoilla sillä tarkenee hyvin. 

Kesällä tilasin oranssia pitsitrikoota Majapuulta, mutta sävy olikin aika laimea minun makuuni. Jotain aprikoosia. Tunikaksi tai mekoksi siitä kankaasta ei vain ollut, vaikka niin olin miettinyt. Legginsseihin sitten kelpuutin ja niistähän tuli aivan sievät.

Vauvan nallehaalari on ollut valmiina jo hyvän tovin, mutta tänne se ei ole ehtinyt. Eikä muuten vielä päällekään, niin piskuinen hän edelleen on. 

Vielä villasukatkin, hyvä minä! Siis syksyn ensimmäiset valmistuneet ovat tässä: Cascade Heritage Silkistä House Baratheon -sukat. Upea, upea malli!