lauantai 31. joulukuuta 2011

Uutta vuotta kohti


Tänä vuonna ollaan saatu aikaiseksi talokaupat, vauva ja remontti. Melkoista haipakkaa siis. Remontti jatkuu vielä, mutta puolivälissä ollaan jo. Tulee hieno kasvojenkohotus 60-vuotiaalle tuvalle. Ensi viikolla laitan kameran laulamaan! Sikäli mikäli siivoamiselta ehdin...

Alkavaa vuotta varten minulla ei ole lupauksia, vaan aikomuksia. Aion löytää uusia kasvisruokaohjeita ja pitää kirjaa neulomuksista. Pikkuveljen joululahja olikin kuin nyrkki silmään.


Toivoisin uuteen vuoteen rauhaa, tasaista arkea ja aikaa pysähtymisille. Minulla on ihanat pienet lapset, joiden kanssa saan olla ihan kokonaisen vuoden! Ei työkiireitä, ei suuria suunnitelmia. Aika on luksusta.

Onnellista alkavaa vuotta kaikille teille!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Pyhien jälkeen


Elsan kanssa kuunnellaan myrskyä. Joulusuklaat hupenevat ihan huomaamatta. Teen itselleni lapasia ja anopille sukkia syntymäpäivälahjaksi. Hän juhlii vuoden viimeisenä.

Aion käynnistää lahjatehtaan heti alkuvuodesta. Kertyneitä lankoja on niin tuhottomasti, ja lahjasukkia ynnä lapasia olisi mukava olla varastossa. Omin käsin tehtyjä joululahjoja sain tänä vuonna aikaiseksi ihan kiitettävästi. Koiranputkisukat, Kesävoit ja Susie´s reading mitts -kämmekkäät pääsivät kameran eteen.





Meidän joulu oli mukavin moneen vuoteen. On naurettu vedet silmissä. Joulupukki kävi ja toi tuomisensa. Niistä kenties lisää tuonnempana.

On lupailtu, että alakerta valmistuisi tällä viikolla. Niin todella toivon.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Näihin kuviin...




...näihin tunnelmiin. Iloista, rauhallista, onnentäyteistä joulua kaikille!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Hymynaama, itkusilmä


Neuvolassa vauva kujerteli, hymyili ja hurmasi. Sai rokotteet ja huusi kuin syötävä. Hymisi syvästi loukkaantuneena, mutta lähtiessä väläytti vielä hymyn. Hienosti kasvaa ja olisi jo liikkeelle lähdössä. Kestovaipatkin pelittävät nyt moitteettomasti, kun jalat eivät ole enää ihan rimpulat.


Neuloin kylmempiä ilmoja varten norjalaisen vauvamyssyn alpacasta. Mokomakin myssy otti ja putosi ostosreissulla, mutta ihmeen kaupalla löytyi. Kyllä olisi harmittanut, jos olisi jäänyt sille tielle!

perjantai 16. joulukuuta 2011

I will survive


Minä niin selviän tästä lankalakosta! Kiitos kuuluu ystäville. Tallinnasta tuli vauvalle paketti, jossa oli muistettu myös äitiä. 100 % villaa upeissa väreissä. Tumppuja! kiljui ääni pään sisällä. Toinen ystävä oli käärinyt pikkujoulupakettiin Dropsin Alpacaa. Kaunis kiitos Laura ja Heidi!

Ne joululahjat, jotka olin suunnitellut tekeväni, ovat valmiina, joten ehkä ehdin vielä muutaman extempore -lahjan tikuttaa. Mikä ihanteellinen tilanne.


Pian lähdetään miehen työpaikan jouluruokailuun, huomenna herkut tarjoaa palokunta. Meidän jouluun kuuluu ehdottomasti joulukuusen haku ja se on vielä edessä. Mikä ahdistus eilen kaupan pihassa, kun ukko myi niin hienoja kuusia! Mutta ei, se pitää hakea itse, valita monien joukosta, raahata työllä ja tuskalla pois, kotiin. Viime vuonna lunta oli reisiin asti, nyt taidetaan lähteä kumppareilla.

Lapsi piirtää innoissaan tonttuja ja tätä intoa mummu käytti jo hyväkseen korttitehtailussa. Meillä makkaralakkiset tontut päätyivät lahjapaperiin (ts. Ikean piirrustuspaperirulla + tussi). Saapa nähdä moneenko pakettiin piirrustusintoa riittää. En aio lahjapaperia ostaa, joten loput lahjat kääritään sanomalehteen, kuten monena aikaisempanakin vuotena. Kauppojen paperi maksaa paljon ja repeää hetkessä. Tuhlausta sanon minä.


maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulua kohti


Lahjoja paketoitu, kortteja kirjoitettu, lantut kuorittu, piparit leivottu. Siivoamisesta kieltäydyn, tässä tomumajassa se on turhaa. Isompi lapsi käy kirjeenvaihtoa tontun kanssa, joulupukin kirje on vasta ensimmäisessä lauseessa.

Kirjapinoni pyhiä varten on huimaavan korkea. Siinä riittäisi lukemista koko alkuvuodeksi. Olen ollut heikko uutuuksien edessä ja meidän kirjastosta ne saa, kun vain ojentaa kätensä. Katja Kettu, Kari Hotakainen, Jenni Linturi, Bo Carpelan (se kauniskantinen kirja). Ja lista jatkuu.

Mutta joulu, älä tule vielä. Kaikki ei ole valmista ja tämä odotushan se parasta onkin, eikö vain?




keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Täydelliset tumput




Niin monet huovutetut tumput kuin olenkin tehnyt, eivät yhdetkään ole jääneet omia käsiä lämmittämään. Vaan näistä en luovu! Lanka on rouheaa norjalaista villaa, silmukkamäärän heitin päästä ja huovutin neljässäkympissä. Mikä mahtava tunne, kun käteen vetäessä (hih) tumput istuivat täydellisesti. Eivät ole liian leveät, eivät liian paksut, eikä peukalo tunnu loppuvan kesken. Ja raidatkin miellyttävät silmää. Huovutus vei langasta kovuuden ja teki tumpuista ihanan pehmeät. Jes!

Lumipallo ei kuitenkaan lennä yhtään aiempaa pitemmälle... Testasin.

maanantai 5. joulukuuta 2011

The Joulukalenteri

Siinä se on, nuppineuloilla kiinni seinässä, yöllisen tonttuvieraan helposti löydettävissä. Jämälankavarasto keveni pikkuisen (mutta on silti vielä aivan liian suuri) ja tilkut tuli tehtyä nopeasti. Luukkujen ompelu pohjaan kiinni vei sitten himpun verran enemmän aikaa ja hermoja. Kyllä en tykkää ompelusta. Kalenterin pohjaksi kaivoin kaapin perukoilta vanhan mistä-lie-heinästä kudotun tabletin. Rautalankanumerot näkyvät enemmän tai vähemmän huonosti, mutta on se hieno! Tähän mennessä luukuista on kaiveltu pinnejä, karkkiaski, kuusenkoriste ja heppatatuointi. Ja onpa tonttu jättänyt kirjeenkin. Lapsen hämmästys ja ilo on ihan parasta.



Vielä remonttiraportti: laminaatti meni vaihtoon ja tapetti löytyi netistä, tilaus tehty. Niin ja hip hurraa, keittiönkaapit ovat valmiina!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Remonttiväsymystä



Huomenna on edessä operaatio tapetti. Sen oikean etsiminen olohuoneen seinään. Siihen, jossa oli kaunis, vanha tapetti, mutta jota eristämisen vuoksi ei voitu säästää. Haluaisin löytää saman tyylisen. Tai sitten vähän villimmän, enemmän oranssin. Kuten tuon, joka pilkottaa tylsän valkoisen alta meidän makuuhuoneessa. Missään tapauksessa ei tule mitään kiiltävää, modernia, psykedeelistä. Huoh, alkaa väsyttää tämä valintojen tekeminen. Keittiön kaapit ovat nyt asennettuina, mutta taso oli väärä ja menee ilman muuta vaihtoon. Valittu laminaattikin mietityttää. Tuleekohan joulu tähän tupaan?

Onneksi on kirjastosta iso pino luettavaa. Voi paeta muiden elämiin. Naapurikunnan kirjasto ei pettänyt taaskaan, hyllyssä oli Finlandia -ehdokkaitakin kaksin kappalein. Piskuinen kirpputori paljastui aarreaitaksi.

Ehkä se tapettikin löytyy.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Iltaa!



Äidit ja lapset kokoontuivat taas yhteen. Herkuttelu on arvatenkin yksi olennainen osa näitä tapaamisia. Minä tarjosin tiramisukakkua. Oli hyvää, mutta leipominen ei sujunut aivan kuten strömsön keittiössä. Onnistuin nimittäin räjäyttämään mutteripannun. Ilmeisesti laitoin kiireellä liikaa vettä pannuun ja venttiili jäi veden alle. Oli sitten koko keittiö täynnä kahvinporoja, seiniä ja kattoja myöten. Onneksi tapetit ovat muutenkin menossa vaihtoon... Ja kun selvitin syyn, uskallan ehkä taas joskus himota mutteripannukahvia.



Huomenna on joulukuu ja tadaa! meillä on uusi, hieno, omin pikku kätösin tehty joulukalenteri. Kuva on otettu, kun oltiin vielä ihan vaiheessa. Valmiista kalenterista kuvia myöhemmin.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Muistikirja




En ole ihminen, joka käyttää kalenteria. Sivut jäävät tyhjiksi ja ylös kirjoitetut asiat lukematta. Seinäkalenterikin on lähinnä kuvien vuoksi. Tänä vuonna Rudolf Koivua, ensi vuodelle ei vielä mitään.

Kalenterin tilalla mukanani kulkee muistikirja ja musta tussi. Sivuille on kirjoitettu blogiosoitteita, ruokaohjeita, kirjavinkkejä, sitaatteja ja must do -neuleohjeita. Kaikki tärkeä ja vähemmän tärkeä samojen kansien sisällä. Kirja on apuna kirjastossa ja ruokakaupassa. Ison muistikirjan sisältönä on toistaiseksi vain hyviksi havaittuja neuleohjeita. Molemmat kirjat ostin alunperin puhtaasti esteettisistä syistä, mutta kylläpä niistä onkin tullut tärkeitä.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Viikko sitten

...oli jäistä, nyt vihmoo ilkeästi vettä. Jouluun voisi olla vielä ikuisuus. Vaikka sydämeni pohjasta inhoan kylmää, rakastan lapasia ja villasukkia. Nopea laskutoimitus kertoo, että omistan about 15 paria villasukkia. (Siskoni ilmoitti omistavansa kahdet, joista toiset ovat reikäiset ja toiset lyhytvartiset. Toivottavasti joulupukki korjaa tämän epäkohdan.)

Mutta siis, voiko villasukkia olla liikaa? Montako paria on keskivertoihmisellä? Paha vikani on kykenemättömyys luopua ihanista, aikaa vaatineista tekeleistä. Ehkä pitäisi tehdä ryhtiliike ja tehtailla sukkia muillekin kuin omaan käyttöön. Ja muulloinkin kuin joulun aikaan...





Lapasia vain viidet! Näitä lisää itsellekin.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Hyvä päivä



Neuvolassa. Painoa 4975 g, senttejä viiskytkuus. Hymy herkässä. Sai rotavirusrokotteen, joten kestovaipat ovat hetken pannassa.

Kotona. Maisteltiin isomman kanssa persimonia, katsottiin Aladdin. Viimeistelin yhden joululahjan, neuloin toista. Sairasloman takia alakerrassa on hiirenhiljaista.

Naapurissa. Porkkanakeittoa, glögiä ja piparkakkuja. Kikkaratukkainen poika, joka toistelee sanoja papukaijana.



sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pieni juhlija



Eilen juhlittiin pienintä. Nosteltiin maljoja, maisteltiin kakkuja (kiitos Venla!) ja availtiin paketteja. Saatiin nauttia elävästä musiikista ja puusaunasta. Vauva sai kummeiksi fiksuja, turvallisia, ihania ihmisiä. Toivon ja uskon, että nämä ihmissuhteet säilyvät läpi elämän.

Ja nimi?

Hän on Elsa Liivia.



keskiviikko 16. marraskuuta 2011

tiistai 15. marraskuuta 2011

Aurinkoisena päivänä


Olen odottanut päivää, jolloin ranta on jäässä. Se päivä oli tänään. Ja olikin kunnon syyspäivä, kirkas ja kuulas. Vaunulenkki teki posket punaisiksi. Lapsi käveli ritisevissä lehdissä ja lauloi Eriniä. Tykkään tästä syksyn ja talven rajasta. Lumi voi tulla milloin tahansa. Jouluvalot aiheuttavat kuitenkin vielä ahdistusta.

Kyläilyreissulla saatiin mieli virkeäksi ja maha täyteen herkkuja. Kotona leivottu maistuu nyt aivan erityisen hyvältä, kun itse ei oikein pysty tekemään. Äkkiä mulle keittiö! Uudet treffit sovittiin ensi viikolle, piiri pieni pyörii!









maanantai 14. marraskuuta 2011

Raportti


Neulon petroolin väristä lankaa. Edestakaisin. Mindful knitting.

Juon vihreää aloe vera -teetä. Syön kaupan piparkakkuja. Niitä ihan ohuita.

Odotan, että vauva herää. Yöllä ei herännyt syömään ollenkaan, vasta aamulla puoli seitsemän.

Kirjoitan lapsen nimen maistraatin papereihin.

Iloitsen auringosta, joka ei ollut tänään pilvessä.

Mietin vasta lukemaani kirjaa. Että se oli hyvä, Yösyöttö.

Lähden huomenna kyläilemään. Kolme äitiä ja viisi lasta.



sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä

Meidän perheen viides isänpäivä. Aamiainen sänkyyn: kahvia, voileipää, juustokakkua. Lahja, kortti ja ruusu. Suklaan kimpussa oli ensimmäisenä esikoinen, ei isä. Vauva ehti simahtaa uudelleen aamun vaipanvaihdon ja tissityksen jälkeen.


Roolinsa hän on hoitanut hienosti, vaikkei kovin hääviä mallia itse aikanaan saanut. Nousee yöllä vaihtamaan falskannutta vaippaa, jää kotiin hoitamaan oksennustautista, kiikuttaa itkevää lasta lääkäriin vaikka kesken työpäivän. Asentaa turvaistuimet, lukee sadut, keittää puurot. Isomman lapsen mielestä osaa kaiken. Häneen luotan ja hänen kanssaan uskallan mitä vain.

torstai 10. marraskuuta 2011

Valvoa, olla hereillä



Vauvaa ei nukuttanut viime yönä. Ei itkettänytkään, mutta kädet vispasivat ja silmät pysyivät apposen auki kolmeen asti. Housutkin potki jalasta moneen kertaan. Liekö kuuhulluus periytynyt hänellekin tai sitten vieras paikka häiritsi unen tuloa. Olimme nimittäin ensimmäistä kertaa yökylässä - ja ihan suunnittelematta. Kävin kaupungissa hassaamassa rahaa turhamaisuuteen (kynnet kiiltävät suklaisina seuraavat pari viikkoa), eikä tehnyt mieli enää pimeällä ajaa takaisin kotiin. Siispä sukulaisten bed&breakfastiin yöksi.

Nyt sitten nukutaan. Siis vauva, en minä. Minä pesen pyykkiä, tiskaan, luen isommalle, neulon naapurin tytöille sukkia. Vielä ei väsytä, mutta luulen, että tänään ei kukuta puolilleöin.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Jo loppui kädenvääntö


Nimiongelma on selätetty. Päädyimme suloiseen kompromissiin, joka paljastetaan nimiäisissä 19. päivä. Vauvan nukkuessa askartelin kutsukortit.


Nyt on hiljaista. Isompi tyttö on naapurissa leikkimässä, pienempi nukkua tuhisee nallepuvussaan. Kuuma vesi odottaa teepussia. Eilen tuli clipperiltä pahvilaatikollinen teetä itselle ja ystäville. Loppuu tämä jorina, äkkiä omaan hetkeen!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

"...kuin seitsemän
sydäntä sykkivää,
seitsemän tähteä tuikkivaa,
seitsemän kuusta kolisevaa..."


Päivä, jona valmistuu villasukat, on väistämättä hyvä päivä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivä

Vauva nukkui yöllä kuusi tuntia putkeen. Heräsi, söi ja nukkui taas. Ihana, ihana, nimetön vauva. Nimineuvotteluissa ei ole löydetty ratkaisua, molemmilla on omat suosikkinsa. Yhteisymmärrykseen päästään ehkä kuitenkin helpommin kuin eräät!

Leipomistuska hellitti, kun jauhoitin äidin keittiön. Syntyi pehmoista peltileipää ja elämäni ensimmäinen vuokakakku. Tiikeriä, nam! Resepti on isomummun, jolla oli kolme viehättävää nimeä.

Pidän pyhäpäivistä, jotka pakottavat ihmiset aloilleen. On ihan tervetullutta, että kaupat pitävät joskus ovensa kiinni. Ei voi olla niin vaikeaa varautua etukäteen, etteikö selviäisi yhdestä kaupattomasta päivästä. Minä ainakin varauduin.


Käykää hautausmaalla, siellä on illalla kaunista.

torstai 3. marraskuuta 2011

Aamurunoja

Meidän aamu alkoi runolla, toisella, kolmannella. Vauva väänsi naama rutussa löysiä housuun, isosisko naureskeli ja toisteli hauskimpia loruja perässä. Sanomalehdestä luin, että pienikin vauva voi oppia tunnistamaan usein toistettuja loruja. Miksipä ei.


Minä olen saanut pienenä kuunnella satuja ja lempikirjani (kuin myös ne inhokit) ovat hyvässä muistissa. Yhden lapsuuden lempparin löysin jokunen vuosi sitten kirpputorilta. Sillä on nyt paikkansa lapsen kirjahyllyssä.

Luulen, ettei rakkautta kirjoihin saa vain äidinmaidosta, siispä meillä luetaan. Ainakin yksi lastenkirja päivässä antaa perspektiiviä vanhemmallekin.

Tänään luetaan tätä:




tiistai 1. marraskuuta 2011

Marraskuu


Vuosi sitten oli maassa pysyvä lumi. Nyt on enimmäkseen harmaata ja sumuista, ei lumesta tietoakaan. Lankatilaus saapui, lattialla pyörivät kerät ovat minusta kotoisia. Kun vielä saisi leivän tuoksun! On ikävä leipomista. Mutta miten leivot, kun ei ole edes keittiötä. Lapsenvahtikin olisi siinä hommassa tarpeen. Lohduttaudun sillä, että kuukauden päästä voi uusi keittiö olla jo valmis.




Koivu on kaunein.