Neljä päivää ja kolme yötä. Olimme saaren ainoat. Tai emme suinkaan. Sorsalla on pesä pikkumökin liepeillä, saunan katon raosta pyyhkäisi orava, vanhasta astiakaapista löytyi ampiaisten taidonnäyte. Kuikan huuto on maailman kaunein ääni.
Ensimmäisenä yönä löysin vanamometsän ja superkuun, istuin vieraalla laiturilla ja mietin häntä, jonka järvi vei. Ihan jossain lähellä. Järvi oli vaiti, ei suostunut häpeämään.
Olemme onnekkaita, kun meillä on tämä paikka. Vanha mökki, päivänkakkarapelto ja hiekkaranta. Lapset uivat ja uivat, sen uskotte. Onkivat laiturin päästä pikkukaloja, jotka tiira vei myöhään illalla.
Eilen täytyi palata kotiin, mutta saarelle mennään vielä. Hiuksiin jäi mökin tuoksu.