Liikkeellä

Vietettiin shoppailupäivä. En ostanut mitään. Tai siis ostin kyllä, mutten mitään itselleni. Sohvan melkein, mutta kun ei päästy miehen kanssa yhteisymmärrykseen, niin sinne jäi. Hinta ja väri olivat kohdillaan (halpa ja vaalea hiekka), mutta istuttavuus ei ollut ihan täydellinen. Jatketaan etsintöjä. Veera oli erittäin tehokas vaatehankinnoissaan - joutuu ehkä muuttamaan isompaan asuntoon. Kierroksen päätteeksi käytiin syömässä ja maha tuli liiankin täyteen.

Nyt heti huomautus, ettei kukaan vaan erehdy tekemään harhaanjohtavia päätelmiä tulossa olevasta tekstistä: minussa ei ole yhtään viherpeukalon vikaa, vaikka olenkin sotkenut käteni multaan! Tai jos onkin, niin vain silloin, kun asialla on jotain tekemistä ruuan kanssa. Ja tässä tapauksessa on. Olen nimittäin hankkinut ruukkuja, multaa ja yrttejä. Niiden oli tarkoitus sulostuttaa ikkunalautaa, mutta vedon takia täytyi etsiä toinen sijoituspaikka. Luin nimittäin, ettei basilika kestä kylmää ollenkaan. Kavereina ovat persilja ja oregano. Ruuanlaitto tuntuu yrttien vuoksi paljon houkuttelevammalta ajatukselta.


Sitten vielä satuin löytämään ihanan kirja-aarteen eiliseltä kirpputorireissulta. Houkuttelevia reseptejä kirja täynnä. Tulispa nälkä.


Tein vielä muutaman rivin lottoa, jos vaikka tärppäis. Sitä odotellessa toivotan kaikille leppoisaa lauantai-iltaa!

Esikko

Tultiin eilen kaupunkiin. Yllätyksekseni tuntui kodilta. Kävin ostamassa esikon, joka toi kevään keittiöön. Ninnillä on nuha ja yöllä taisi olla kuumettakin. Saa huomenna viettää päivän isänsä kanssa, kun me lähdetään tyttöjen kanssa humputtelemaan!

Paluu laiskuudesta

Tuntuipas mukavalta kuulla, että mua on kaipailtu! Näin lomaa viettäessä en ole yksinkertaisesti jaksanut laittaa kuvia koneelle ja on tyhmää vain kirjoittaa, jos ei ole laittaa kuvia. Mutta täällä taas ollaan, joten mistä sitä aloittaisi?


Aurinko lämmittää jo selkää. Siinä merkki keväästä. Tosin kyseessä olevaa palluraa on näkynyt vain yhtenä päivänä koko loman aikana, mutta ah sitä lämpöä! Oli pakko tehdä hiihtoretki. Jäällä näkyi vain muutama ihminen, sukset olivat raskaan tuntuiset, kummitäti hikoili kannoilla. Paljon parempi tämä retki kuin lauantain myräkässä tehty yritys, jolloin oli pakko sivakoida metsän suojaan, kun tuuli oli viedä silmät päästä.


Ulkosaunan lämmityksessä on aina vähän sellainen survivor -fiilis. Sormet kohmeessa koitan saada pesän syttymään. Perhana, piippu ei vedä ja hetken päästä on mökki täynnä savua. Ei saa luovuttaa, vaikka silmät jo vuotavat. Apua en kyllä pyydä. Liekit uhkaavat hiipua, lisää tuohta ja pikkuklapeja! Ja kun tuli sitten pauhaa sekä padan alla, että kiukaan pesässä, on olo kuin olympiavoittajalla. Mistä kaupunkilaiset saavat tällaiset kicksit? Itse lämmitetyssä saunassa saunomista ei voita mikään.

Kiertelin eilen mummun talossa. Ilman asukkiaan (yläkerran mörköä ei oteta lukuun) se tuntui tyhjältä ja kylmältä. Jääkaapin ovi auki, pölykerros pianon päällä. Tuli hirveä kaipuu menneisiin päiviin. Mummusta on tullut vieras, tai oikeastaan meistä vieraita hänelle. Mutta talo oli niin tuttu edelleen. Tavarat vanhoilla paikoillaan.

Asioita, jotka ovat hymyilyttäneet tänään

• lastenlaulut autossa (kas tässä on mummo ja mummolla rytmi...)
• harjoittelun fyssaripoika (ihan tyhmää, kun meidän luokalla ei ole ollut poikia)
• Ninnin naurunkiherrys selaillessaan postimyyntikuvastoa ("ihan tyhmiä lapsia!")

Kuuraparta tuiskutukka

Aamulla mittari näytti -15 astetta. Tuli kirpeä pakkaspäivä aurinkoineen. Harmi vain, etten paljon ehtinyt nokkaa ulos pistää. Flunssa meinaa kyllä iskeä kunnolla päälle, joten ehkä paras pysytelläkin sisällä villasukat jalassa ja teekuppi käden ulottuvilla. Onneksi kohta on loma! Vaivaiset neljä päivää harjoittelussa, mutta voi räkä, miten paljon hommaa ne neljä päivää tietävät. Vain yksi positiivinen ajatus tulee mieleen tulevista päivistä: joka aamu saan mennä harjoitteluun uusi laukku olalla keikkuen!

Uusi kamera...

...ja miljoona kuvaa! Ero vanhaan rouskuun melkoinen. Innostusta himmentää vain kipeä kurkku. Toisaalta sairaana voisi jäädä kotiin lukemaan ohjekirjaa :)

Perjantai kolmastoista

Leivoin sämpylöitä. Oikein kaksinkertaisen taikinan, kun kaapista löytyi kuivahiivaa. Enpäs sitten huomannut, että kyseinen hiiva oli kaksi vuotta vanhaa. Arvatkaa tuliko ihanan muhkeita, pulleita sämpylöitä? No ei tullut, ei. Tuijottelin uunin luukun läpi niitä surkeita lättyjä, kun Ninni tuli luo, laittoi käden kaulani ympäri ja sanoi: "Ihania sämpylöitä!" Ei huomannut lapsi, että jotain meni pieleen. Palkitsin mehulla ja kekseillä.

Huomenna juhlitaan ystäviä. Lähden sen kunniaksi erään kanssa shoppailemaan. Ostoslistalla lukee villatakki, mutta luulen, etten löydä mieleistä. Jos jotain ihanaa kuitenkin. En laittanut ystävänpäiväkortteja. Tänäkään vuonna. Ei löytynyt aikaa askarrella ja kaupan kortteja en laita periaatteesta. Joku silti muisti minua. Ja kauniilla kortilla muistikin. Kiitos siitä!

Kävin eilen laitattamassa raitoja tukkaan, sellaisia hunajaisia. Uusi tukka piristää kummasti. Nyt aion lähteä suihkuun. Lapsi on nukkumassa ja ilta minun. Jos hetken jaksaisi lukea ja sitten voikin painaa pään tyynyyn. Ja mikä parasta - herätyskello ei soi aamukuudelta!

Päivän hauskin ja ihanin

Aino: Mä nostin taas ekan silmukan neulomatta! Mullon joku vitun iso ongelma!

Kyllä Aino, tuo kuulostaa todelliselta ongelmalta. Kannattaisi harkita vaikka psykoterapiaa.

Ninni: Mitä äiti kuuluu sulle?

Voi rakkaus, hyvää kuuluu. Väsyttää vaan turkasesti.

Helmikuu?!

Luulin, että on jo maaliskuu. Olin koko viikonlopun siinä uskossa. No, sainpa kuukauden lisää, jos positiivisesti ajattelee. Viikonloppuna tuli lunta ihan jumalattomasti (ei ollenkaan maaliskuun tapaista), metrikaupalla arvelisin. Valokuvatkin meni ihan lumeen.

Taisteluni flunssaa vastaan jatkuu. Paras vaan laittaa kampoihin, sillä puoliso on jo pedin pohjalla. Harjoittelua on vielä puolet jäljellä, joten ei kannata ruveta sairastelemaan. Huomenna pidetään ompeluseurat Marjon luona. Jotain olen saanut aikaiseksikin.


Säärystimet valmistuivat jokin aika sitten. Lanka on Fritidsgarnia ja malli apinoitu Marjon säärystimistä.


Ja tässä iki-ihanat kevätsukkani! Fabel todellakin on lempparilankaani.


Olen onnistunut hukkaamaan kaikki lapaseni ja aloitin sitten lauantaina uudet. Jostain syystä olen vältellyt tämän Fabel-sävyn kutomista jo pitemmän aikaa. Se ei keränä miellyttänyt silmää enää yhtä paljon kuin ostohetkellä, mutta nyt puikoilla, kohta valmiina lapasina, sävyt pääsevät oikeuksiinsa ja ovat ihan mielettömän kauniit! Siinä onkin yksi Fabelin viehätyksen salaisuus: kerä ei paljasta, millaista jälkeä tulee, vaan on pakko kokeilla.

Havuja...perkele!

Kävin hiihtämässä. Kuusi hikistä kilometriä ja kaaduin vain kerran. Nolosti alamäessä. Nilkkaan sattui, mutta onneksi kukaan ei nähnyt! Nyt olo on ihmeen kevyt. Kyllä liikunta tekee gutaa.

On ikävä maalle. Tästä betonilähiöstä ei voi sanoa mitään kaunista. Onneksi viikonloppuna mennään lestille. Nämä päivät on sellaisia, ettei oikein voi kuvata mitään, kun ei ole valoa. Aamulla lähtiessä on pimeää ja illalla palatessa on pimeää. Valoisa aika menee aina ohi.

Pidettiin eilen ompeluseurat ja Marjo toi mukanaan ihanan kirjan, Hyvän olon makuuhuoneet.




Ensimmäisestä kuvasta ottaisin sekä tuolin että peitot, toisesta vanhat matkalaukut ja kolmannesta tunnelman. Nyt Ninni kaipaa iltalauluja, siispä litilati ja hyvää yötä!

Kuusi asiaa minusta

1. Tykkään hommista, joissa työn jälki näkyy heti, esimerkiksi haravoinnista ja lumitöistä. Siivous ei jostain syystä ole sellainen homma - ainakaan tässä talossa. Jonain päivänä haluaisin olla maalari tai raksamies, olisi mahtavaa osata lyödä tapettia seinään ja laattoja lattiaan!

2. Haluaisin tehdä villasukat kaikille elämäni ihmisille (en välttämättä miehille, koska pitäisi tehdä isoja ja ikävän värisiä). Ehkä pikkuhiljaa teenkin.

3. Olen huono pitämään asiat järjestyksessä. Meillä on aina suhteellisen sotkuista ja kaikki on hukassa, ainakin rahapussi ja kännykkä.

4. Täydellinen lomani olisi monta helteistä päivää mökillä. Kirjoja, kutomista, päiväunia auringossa, saunomista ja onkimista, unohtamatta hyvää ruokaa. Ulkomaanmatkakin jäisi toiseksi.

5. Tunnen vetoa kaikkea vanhaa, rumankaunista kohtaan. Haluaisin trukkilavan olohuoneen pöydäksi.

6. On asioita, joista ei kannata väitellä kanssani, omaan vahvoja mielipiteitä.

Haastan Emmin kertomaan kuusi satunnaista asiaa itsestään.

Un bicchiere di vino rosso, per favore!

Outi, kiitos ihanasta illasta! Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa. Olen äärettömän kiitollinen kaikille teille, jotka olette korvaamattomia elämässäni. Tunnistatte kyllä itsenne :) Nämä ovat teille.














E Tao, se leggi questo, voglio dirti, che c'è sempre un posto per te nel mio cuore. Ti voglio tanto bene <3