Pieniä puuhia, sukan päättelyä ja lukemista. Myös tiskejä ja pyykkäystä - jokapäiväisiä riesoja, joilta ei edes toipilaana pääse karkuun.
Luulen, että ensi yö on kuumeeton, mutta hyviä yöunia on kai turha toivoa. Pienin on taas kovin räkäinen. Itkee ja jupisee omalla käsittämättömällä vauvakielellään. Siskonsa mölinöille jaksaa sentään nauraa.
2 kommenttia:
Paranemisia! Pienet sukkaset on vallan hurmaavat. :) Niin ja ihanaa ystävänpäivää!
Tästä kotona tehtävästä työstä ei tosiaan saa sairaslomaa vaikka olisi kipeä... Paranemista!
Ja kiva kun löysit blogiini, tervetuloa uudelleen! Meillä on yhteinen tuttu, siskoni. Siinäpä pähkäiltävää, kuka :) Hän vinkkasi blogiisi jokin aika sitten ja tykkään kovasti, luin kaikki aiemmatkin postaukset!
Lähetä kommentti