torstai 3. marraskuuta 2011

Aamurunoja

Meidän aamu alkoi runolla, toisella, kolmannella. Vauva väänsi naama rutussa löysiä housuun, isosisko naureskeli ja toisteli hauskimpia loruja perässä. Sanomalehdestä luin, että pienikin vauva voi oppia tunnistamaan usein toistettuja loruja. Miksipä ei.


Minä olen saanut pienenä kuunnella satuja ja lempikirjani (kuin myös ne inhokit) ovat hyvässä muistissa. Yhden lapsuuden lempparin löysin jokunen vuosi sitten kirpputorilta. Sillä on nyt paikkansa lapsen kirjahyllyssä.

Luulen, ettei rakkautta kirjoihin saa vain äidinmaidosta, siispä meillä luetaan. Ainakin yksi lastenkirja päivässä antaa perspektiiviä vanhemmallekin.

Tänään luetaan tätä:




3 kommenttia:

Aikku kirjoitti...

toi Panama-kirja on ihana! meil oli lapsena Pieni Panama-kirja, mitenköhän se eroo tuosta isosta :D meillä luetaan ihan joka päivä monen monituista kirjaa. toi lapsi on melkonen lukutoukka!

Anonyymi kirjoitti...

Miten olitkin valinnut kuvaan niin osuvan runon, meillähän joku on karvanen... ja koko ajan lykkää lisää ainakin rintakarvoja . Tv Minna ja (Teuvo )

Heikku kirjoitti...

meille on luettu paljon pienenä, ja aion itsekin omilleni sitten joskus lukea. satuhetki äiskän tai iskän kainalossa antaa paljon enemmän, kuin vain sanoja ja kuvia. :)