Perjantai kolmastoista

Leivoin sämpylöitä. Oikein kaksinkertaisen taikinan, kun kaapista löytyi kuivahiivaa. Enpäs sitten huomannut, että kyseinen hiiva oli kaksi vuotta vanhaa. Arvatkaa tuliko ihanan muhkeita, pulleita sämpylöitä? No ei tullut, ei. Tuijottelin uunin luukun läpi niitä surkeita lättyjä, kun Ninni tuli luo, laittoi käden kaulani ympäri ja sanoi: "Ihania sämpylöitä!" Ei huomannut lapsi, että jotain meni pieleen. Palkitsin mehulla ja kekseillä.

Huomenna juhlitaan ystäviä. Lähden sen kunniaksi erään kanssa shoppailemaan. Ostoslistalla lukee villatakki, mutta luulen, etten löydä mieleistä. Jos jotain ihanaa kuitenkin. En laittanut ystävänpäiväkortteja. Tänäkään vuonna. Ei löytynyt aikaa askarrella ja kaupan kortteja en laita periaatteesta. Joku silti muisti minua. Ja kauniilla kortilla muistikin. Kiitos siitä!

Kävin eilen laitattamassa raitoja tukkaan, sellaisia hunajaisia. Uusi tukka piristää kummasti. Nyt aion lähteä suihkuun. Lapsi on nukkumassa ja ilta minun. Jos hetken jaksaisi lukea ja sitten voikin painaa pään tyynyyn. Ja mikä parasta - herätyskello ei soi aamukuudelta!