tiistai 29. syyskuuta 2009

Päivien valo

Miten silloin valokuvataan, kun pimeys leviää päiviinkin? Kun on vain muutama tunti hämärää ja taas tummuu ennen kuin ehtii kotiin asti? Murehdin sitä jo valmiiksi. Nyt on niin kauniin kuulasta. Syksyn valo on lempeämpää kuin keskikesän, jolloin ihan silmiin sattuu.


Tekisi mieli kerätä lehtiä ja laittaa kirjat niitä pullolleen. Sitten myöhemmin ihmettelisin, mitä ajattelin tehdä kasalla kuivattuja lehtiä. Ihaillako vain?


Jäin kissojen kanssa kahdestaan. Isä ja lapsi hyppäsivät linja-autoon ja huristivat maalle. Itsekin menen viikonlopuksi, mutta sitä ennen on tuhat asiaa, sivukaupalla tekstiä kirjoitettavana. Ja tässä vain lintsaan. Kun ei enää näe kuvata, voi kirjoittaa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Leikkipuistossa

Vietettiin Ninnin kanssa iltapäivää leikkipuistossa. Ilma oli lämmin, mutta tuulinen, lehdet vain lensivät. Tehtiin kakkuja ja kiikuttiin. Hetki ihmeteltiin viereisellä parkour-kentällä tapahtuvaa temppuilua. Siinä vasta magee laji!



Ninni halusi, että kaikki valmiit kakut kuvataan. Ennen syömistä tietysti.


Äidillä oli tapansa mukaan laukussa sekä kirja että käsityö. Keskityin jälkimmäiseen kakkujen teon ohessa. Tuloillaan ovat vallan ihastuttavat pöllö-lapaset, joiden ohje löytyi Ravelrystä. En malta pitää näppejä erossa tekeleestä. Voitteko kuvitella, sunnuntaiaamu alkoi puoli kahdeksalta lapasten neulomisella! Aika koukuttava malli siis.



lauantai 26. syyskuuta 2009

Tyttöjen juttuja

Tyttölapselle on pakko saada laittaa saparoita ja lettejä ja pinnejä. Olen yrittänyt sitä aina siitä lähtien, kun vauvahaituvat muuttuivat oikeiksi hiuksiksi. Meidän tyttölapsi vaan on vastustanut moisia kiristäviä ja nipistäviä hömpötyksiä aina. Eilen kaikki muuttui. Toin kauppareissulta violetteja kissapompuloita ja -pinnejä. Ja mikä riemu, kun lapsi halusi ne kaikki tukkaansa! Nyt ei ilman saparoita lähdetä minnekään. Voitto se on tämäkin!

Saatiin lauantaiksi vieraita. On käyty keilaamassa ja rikottu lankojen ostolakkoa. Ilta jatkuu lautapelien merkeissä.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Flunssa-aseet

Kävin viikonloppuna syysmarkkinoilla. Tänä syksynä ei ole varaa sairastaa, joten ostin aseen flunssaa vastaan: tyrnihilloa. Kauppiaan mukaan lusikallinen päivässä riittää päivän c-vitamiinin tarpeeseen. Tiedä häntä, mutta mielellään tuota maistelee. Ninniä ei hillo ehtinyt pelastaa, vaan nuha iski. Ensin tuli silmätulehdus ja sitä seurasi kuume. Tänään kiukuteltiin kyllä jo siihen malliin, että tauti alkaa taittua.


Ostin myös kotimaisia omenia, pikkuisen kirpeitä. Sellaisia niiden pitää olla. Aamutkin ovat kirpeitä ja täytyisi taas opetella pukeutumaan oikein. Monta kerrosta, että aamulla tarkenee ja jotta päivän mittaan voi karsia ylimääräisiä pois. Syksyllä myyntiin tulevat vaatteet ovat mielestäni niitä kauneimpia. Pehmeitä sekä materiaaleilta että väreiltä. Villaa ja palmikkoa ja isoja kauluksia. Vähän haluttaisi mennä katsomaan tämän syksyn tarjontaa. Ostaa jotain lämmintä, johon uppoutua, jos tyrnihillon taika pettää.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Niin ne päivät lentää

Vuosi sitten isäni kuoli.

Vuosi kuulostaa ja näyttää kirjoitettuna tosi pitkältä ajalta. Yhtä hyvin siitä voisi olla vain pieni hetki. Sinä päivänä oli kirkas auringonpaiste.

Sairas lapsi, pienen kissan viehätys ja tuhannet kouluhommat ovat pitäneet ajatukseni poissa. Nyt sytytän kynttilän, nyt on aikaa ajatuksille.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Mikä ihanuus!




Kaunis, kiltti, pitkähäntäinen ja mustatassuinen. Käy reippaasti laatikolla ja on kova syömään. Tarttuu narun päässä heiluvaan karkkipaperiin ja kiskoo kuin terrieri. Lapsi kuskaa ja paijaa, lepertelee.

Utelias pieni kiusanhenki, miettii Sohvi, mutta ihmissilmän välttäessä syöksyy mukaan leikkiin ja heittää kympin painin.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Siliteltävää

Talossa on uusi vauva. Sohvi-neiti osoittaa mieltään ja on mustankipeä. Pieni Sulo Lintunen ei ole moksiskaan maiseman vaihdoksesta. Niin vikkelä vain, ettei kamera pysy perässä. Huomenna paremmalla onnella.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Sateisen illan leipomuksia

Aamut on nykyään häikäisevän kauniita. Tulee mieleen viime syksy suruineen. Kaupungin keskusta on aina sumun peitossa, meillä on kirkasta. Vaahterat punertuvat latvoistaan. Jos olisin puu, olisi keväällä koivu, kesällä omenapuu, syksyllä vaahtera ja talvella kuusi. En osaa valita vain yhtä. Aamun kauneudesta huolimatta iltapäivällä tuli sade. Sadesää on leipomissää, joten pistettiin neidin kanssa toimeksi. Saatiin ihania, pehmoisia rouhesämpylöitä. Ja lapsi kauhean itkuraivarin, kun kädet meni likaisiksi (=taikinaisiksi). Äidin tyttö.




Loppuilta kului tietokoneen ääressä ahkerana opiskelijana.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Vilinän jälkeen

Vieraat lähtivät ja tuli hiljaista. Alkoi orientoituminen uuteen viikkoon. Tehtävien tekoa, kalenterin tarkistamista. Keitin mustikoista ja mansikoista soppaa, hetken päästä mannapuuro tulille. Viikonlopun aikana valmistui villasukat ja pari tiskirättiä. Himo tehdä on ihan mahdoton. Silittelin kanervanväristä lankaa kaupassa ja taistelin ostamista vastaan. Olisi ollut tarjouksessa, mutta entisiäkin neulon eläkeikään asti.

Ärsyttää, kun oma aika on niin kortilla. Kaikki pitäisi käyttää opiskeluun. Ja kun minä niin haluaisin askarrella ja värkätä, katsoa elokuvia. Tehdä kortteja ja täydentää leikekirjaa. Ja lukea ja neuloa. Istua leikkipuiston laidalla kameran kanssa.

Tänä iltana katson elokuvan, luen ja neulon. Ahkeroidaan sitten ensi viikolla.

torstai 10. syyskuuta 2009

Vera


Andreï Makinen Vera ampaisi heti suosikkilistani kärkipäähän. Upea, hieno kirja, melkein mystinen. Niin kaunista kieltä ja tunnelma käsinkosketeltava. Jäinen aamu loppusyksyllä ennen lumen tuloa, kun kaikki on kuuran peitossa. Sellaisessa paikassa olen ollut koko tarinan ajan. Janoan lisää ja käynti kirjastossa toi helpotuksen. Lisää Makinea ja Tove Janssonin Kesäkirja tuomaan vielä häivähdyksen heinäkuun lämmöstä.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Motivaatiota etsimässä

Opinnäytetyön tekeminen pitäisi saada kunnolla käyntiin. Tänään haen motivaatiota sinisistä marianneista, joita saa taas pitkästä aikaa. Tarttuvat ärsyttävän ihanasti hampaisiin. Kuulin, että saamme viikonloppuna vieraita, joten viikolla on oltava ahkera. Minut pitäisi sulkea pieneen valkoiseen huoneeseen, jossa on vain tietokone ja kasa kirjoja aiheeseen liittyen. Tietokoneella ei saisi päästä minnekään blogisivuille tai askartelu-/neulontapaikkoihin. Joku voisi päästää tunnin välein ulos haukkaamaan happea. Ja ojentaa samalla uuden marianne-pussin.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Hiljaiseloa

Ulkona on sateista, sisällä poltetaan kynttilöitä ja teepannu kuumenee vähän väliä. Istutaan nenä kiinni kirjassa kuka missäkin kolossa. Välillä puikot kilisevät. Lapsi protestoi, kun ei saa laittaa valoja. Haluan olla harmaudessa. On sunnuntaiolo, sellainen raukea ja äänetön. Ei stressiä tekemättömistä töistä, kyllä ensi viikolla ehtii. Aika kuluu hitaasti, jos ollenkaan. Ainoa hyppäys ulkomaailmaan oli aamupäivän pikainen käynti lähikirppareilla. Mukaan huolin vain kuvan peltipurkin. Kaupunkikirpputoreista on lähtenyt maku. Hinnat ovat kipurajoilla ja tuntuu, että ihmiset eivät tajua myyvänsä vanhaa, käytettyä tavaraa. Jopa rikkinäisistä pyydetään paljon. Kaipaan maaseudun kirppiksille, jotka ovat vielä oikeita kirpputoreja, eivätkä käytetyn tavaran supermarketteja.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Litsis lätsis lätäköt

Satoi vähän vettä.

Ihasteltiin sitä raivoa kissan kanssa.

Pahimman jälkeen tein retken sateenvarjon ja kameran kanssa.

Kastelin kenkäni lätäköissä.

Ja märällä nurmikolla.

Mutta enpähän ollut ainoa, joka kastui!

torstai 3. syyskuuta 2009

Toivomuspino

- lamppu yöpöydälle
- joogamatto
- kengät, jotka hellisivät jalkoja pitkinä arkipäivinä
- bambulankaa
- leimasimia
- tuoksukynttilä
- uusi muumimuki
- valokuva-albumi
- kehykset hääkuvalle
- leikekirja

Listani on niin pitkä ja tilini niin tyhjä. Nyt olisi oikea aika lottovoitolle. Tai lohdulliselle teekupposelle.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Harmaata

Se on sitten syyskuu. Ei tunnu kivalta, kun pitäisi saada niin paljon aikaan. Päivät ja viikot kuluvat liian nopeasti ja yhtäkkiä onkin se kuuluisa viime tippa. Kun tästä koulusta pääsen, en ihan heti opiskele.


Meidän seiniltä ei juurikaan löydy tauluja. Olen liian kranttu tai liian köyhä hankkimaan niitä. Betoniseinätkin tuovat omat haasteensa taulujen ripustamiselle. Kauan suunniteltu ja viimein toteutettu taideteos pääsi kuitenkin arvoiselleen paikalle. Kiitos kehikon tekijälle!

Otin eilen illalla pyykkikoneesta ensimmäiset huopatossuni, hahtuvasta neulotut. Jotain koristetta kaipaisivat. Ninnille lupasin tehdä myös, mutta toisesta väristä. Huopatossutehtaasta huolimatta hiljaista meillä ei ole. Päivän paras lohkaisu: "Siis Ninan kiljoissa on semmosia juttuja, että huh huh!"