sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Hopoti hoi!


Majapuulta piti saada kamomillaheppaa, vaikka visiota ei ollut. Pohdin jo myyväni kankaan, kun enhän minä edes ole niin mustavalkoinen. Visio ilmaantui pienen jumpsuitin hahmossa, enkä päässyt enää ajatuksesta eroon. Siitä tulikin varsin katu-uskottava haalari.



Kangasta jäi ja pohdin jo myyväni loput. Sitten ilmaantui juhlat ja samassa ajatus hihattomasta mekosta. Ja kas, hyvin toimii kamomillaheppa myös juhlavammassa asussa.


torstai 26. syyskuuta 2013

Kaksivuotiaani








Huomenna paljon onnea vaan, siskon paketoima paketti ja pikkuruinen kakku. Suuremmat kekkerit pidetään myöhemmin. 

Kuinka hurmaavaa olla kaksi vuotta! Tulla vähitellen ymmärretyksi, löytää päivittäin uusia keinoja tehdä pientä kiusaa, olla niin suloinen, että kenet tahansa saa kiedottua pauloihinsa. 

Jollei ajan kulumista muusta huomaa, niin lapsista.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Onneksi muut eivät huolineet


Myyjä sanoi, että ne olivat seisseet hyllyn päällä viikon, odottaneet minua. Olin pakahtua onnesta vetäessäni ne jalkaani. Upeat, vanhat lapikkaat! Sopivasti tilaa villasukille, hinta vaivaiset viisitoista euroa. Pohjista löytyy käännettävät piikit jäisille keleille. Takaa yksi sauma vaatii suutarin käsittelyä, mutta pieni vaiva.  





On taas kynttiläpäivä, haudalla kävin jo lasten kanssa. Viisi vuotta sitten pelkkää surua, nyt vain vähän. Aika on armollinen.

torstai 19. syyskuuta 2013

lauantai 14. syyskuuta 2013

Syksyn punaiset värit


Sienet kaipaisivat sadetta. Minä myös kangaspinoineni. Sillä saralla ei näinä aurinkoisina päivinä tapahdu mitään. Onhan tämä intiaanikesä silti jotain ihan mahtavaa. Nautitaan nyt. Sai noista sentään kastikkeen.




Jänikset tulivat valmiiksi. Lopulta aika kivuttomastikin. Ja kyllä ne ovat kauniit, varmasti sukistani kauneimmat.



Samoja sävyjä voi löytää vasta värjätyistä vyyhdeistä. Ensimmäinen kanervaa, seuraavat verihelttaseitikkiä, keskellä jälkivärjäys. Kuivumassa ovat vielä vihreät samettijalkavyyhdit. Värjäyssienet taitavatkin olla ainoita, joita nyt löytää.


Ja hei, kaksi sukkaa pyöröpuikolla!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Pöytäliinan muodonmuutos


Se vaati ohutta tikkivuorta, kanttia ja kanttinauhaa, kovasti kavennetun sadetakkikaavan, luovaa hulluutta ja loistavia ohjeita toiselta bloggaajalta, sydämentykytyksiä ja lukemattomia tunteja yläkerran suljetun oven takana. Ja sen vanhan pöytäliinan.

Tästä kaikesta tuli takki syksyn viileisiin päiviin, joita ei siis edelleenkään ole näkyvissä (riemuitsen ja harmittelen samanaikaisesti).




Siitä tuli tosi kiva, tunnen itseni melkein ompelijaksi.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kuin heinäkuussa


Tämä lämpö. Vain värit juoruavat syksystä. Pääsimme vielä mökille, lämmitimme saunan ja paistoimme makkarat. Mökillä on täydellinen onni.




Lapsi löysi rannalta joutsenen sulan, toinen istui vaatteet päällä järveen. Ei valittanut kylmää, vaikka sitähän se oli. Aikansa annoin läträtä ja sitten kuivaa ylle. Ensi kertaan on pitkästi.





Alkuillasta hiipi viileys, tuulikin nousi. Lastattiin vene ja minä sanoin hyvästit ensi kesään.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Montako hillopurkkia on riittävästi?


Haluaisin vielä mökille. Joka syksy ajattelen, että ensi kesänä ollaan siellä kyllä enemmän. Joka vuosi havahdun syyskuussa, että eipä montaa reissua saareen tehty. Tämä kesä ei tunnu kuolevan ollenkaan, ehkä ehdin vielä.

Kanervalla ei tullut ruskeaa lankaa, tuli kellanvihreää. Värjärin sienet ovat nousseet. Sieneen tekisi mielenikin. Ja opetella neulomaan kahdet sukat yhtä aikaa.

On mansikka-, mustikka-, puolukka-, omena- ja raparperihilloa. Omenoita riittää edelleen, madollisia ja madottomia. 

Huomenna on siivouspäivä. Torstaisin meillä aina. Palkaksi pullat pullapuodista. 

Ompelin itselleni takin pöytäliinasta. Lupaan kuvia.






maanantai 2. syyskuuta 2013

Still Light




Se on valmis ja pääsi heti käyttöön! Huh, on tätä tikutettukin, talvesta asti. Lankana Dropsin Baby Alpaca Silk, jota kului vähän reilu 400 grammaa.

Kurkkukipu on juurtunut minuun, yskä käy yövieraana. Annan kohta porttikiellon.