perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viilipurkista nousee tomaatti


Varsinainen Feenix. Uskoni onnistumiseen näiden taimien kanssa on hyvin vähäinen. Kokeilen silti. Minulla ei ole yhtään vihreää peukaloa, vain yksi norsu.

Kevättää toden teolla. Koitin haravoida vielä kosteaa maata. Siivosin kanalan. Kylvin vihanneskrassia. Pikkukissa ulkoili valjaissa toista kertaa, oli jo rohkea. Ensimmäinen reissu meni matalana ja tärisevänä.






Viikonloppuna lähetän postia, katselen kankaita sillä silmällä, pesen keittiön ikkunan, neulon keltaisia sukkia ja harmaata takkia, haravoin lisää märkää pihaa, odotan ilmojen lämpenemistä kuin kuuta nousevaa, jotta kanat voisi hakea kotiin, teen suuria sämpylöitä ja väliin suuria pihvejä. Ompelen ja olen ja odotan monenlaista.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pieni punahilkka


Huusin jokin aika sitten ihanaa vanhaa apilapuuvillaa ajatuksena pikkuinen kevättakki. Takin kaavana toimi Ottobren Panda-huppari koossa 92, muokattuna hupun ja helman osalta. Vuoreksi laitoin vihreää fleeceä, jota jäi tilkkupeitosta. Leikattuna takki näytti kovin suurelta tuolle kirpulle, mutta siitähän tulikin ihan loistava! Lupaa nyt sääukko lämpenevää, niin saadaan heti käyttöön.




Seuraavaksi tietysti hakusessa kangas isomman tytön takkia varten...


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Hyviä päiviä


Hyvänä päivänä ostin itselleni lahjaksi räsymatto-teekupin. Olen juonut siitä jo jonkin aikaa. Vihreän valmistus on kuulemma lopetettu. Pikkuveli nauroi, ettei voi kuvitella itseään ostamassa itselleen jotain mukia, ei kuulemma ole vielä tarpeeksi aikuinen sellaiseen. 



Tämäkin päivä oli aivan kelpo. Kotiutin kirpputorilta resuisen puulaatikon, josta tuli matala kukkapöytä. Kukka on kyllä pikkukissan tulon jälkeen joutunut kärsimään, mutta kasvattaa sinnikkäästi uusia varsia. Siinä ovat, kaksi rähjäistä.



Kesken on tuhat ja yksi ompelusta, ihania ja kuiskuttelevia. Ennen saunaa ehdin vielä jotain ja huomisena räntäpäivänä ompelen lisää. Toivottavasti saan jotain näytettävää aikaiseksi.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kello viiden tee


Venähti puoli kuuteen, kun torkuin auringonläikässä sohvalla ison kissan kanssa. Lapset mekastivat ja oli niin sunnuntai. Kun viimein nousin, keitin ja join pannullisen.

"Erikoinen aikaisen kevään vihreä teelaatu, jota tuotetaan Hubein provinssin vuoristoisissa teetarhoissa. Pitkät, jäykät ja vihreänmustan väriset lehdet muodostavat vaalean haudukkeen, jossa on pehmeä, raikas ja makeahko maku hedelmäisillä sävyillä."

Hubei Green Mao Jian - tykkään. Kuvaukset pusseissa kuulostavat runollisilta.


Eilen taivas avartui, kun lahoavat ja luottamuksen menettäneet pihakoivut vihdoin kaadettiin. Istuttiin keittiössä ja jännitettiin rysähtävätkö lasista läpi. Eivät sentään, vaan tömähtelivät juuri sinne minne pitikin. Puusavotta alkoi ja jatkuu. Tehtiin lasten kanssa risumajaa, syntyi eväsretki.







Kiitos aurinko, kun olet palannut. Ikkunoita en silti vielä pese.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kevättalven pipo


Isompi lapsi toivoi uutta pipoa vuorellisena. Hurautin apilaisen jo lomaviikolla, kun toinen nyyrysi mahataudissa. Sovituskuviin pääsi siis aina kameran eteen valmis pikkusisko. 



Tähän pipoon kieputtelin myös tupsun, aika söpis.

Tuntuu kovin keväiseltä, joutsenet huutavat aamuisin ja joki on jäistä vapaa. Jos ennustuksiin on uskominen, joutavat narsissit ensi viikolla sisälle. Talvi tulee taas.


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Lumetonta maaliskuuta


Olen löytänyt Suklaapandan, voi nam, mikä blogi! Ja sieltä blogista löytyivät tämän aamun pikasämpylät. Juurikin mainio resepti sunnuntaiaamuun, valmistuvat ihan hetkessä ja ovat herkkua. 



Tämän päivän teema on ollut keskeneräisten saattaminen valmiiksi. Yksi niistä valmistuneista on pallohelmainen kettutunika kaksveelle. Iloinen kettu tuli vastaan käsityömessuilla ja siitä pöydästähän ei menty ohi visaa vinguttamatta. Kankaasta on tulossa muutakin, mutta se tekele jäi vielä pinoon.




Tuuli kuivasi lisää ihanuuksia, okra kuuluu tähän kummallisen paljaaseen talveen. Sen huomaa auton ikkunasta työmatkoilla.