perjantai 29. toukokuuta 2009

Lähtöä tekemässä


Tauti selätetty. Kunhan daddy saapuu, nämä kengät suuntaavat pohojammaalle! Jäätelökioskin kautta tietysti. Laukkuun on pakattu vain ohuita kesähuituloita, mekkoja ja hellehattu. Meille on luvattu aurinkoa!

torstai 28. toukokuuta 2009

Karhunpoika sairastaa

Miksi yöllä kaikki asiat tuntuvat niin paljon kauheammilta kuin päivällä? Johtuuko se pimeydestä? Ninniin iski oksennustauti klo 02.22 tai jotain siihen suuntaan. Lakanat ja yöpaita meni vaihtoon ja lapsi oli kuin kalkkilaivan kapteeni. Loppuyöksi vati sängyn viereen (jonka vedet kissa kaatoi kaksi kertaa, vietti loppuyön parvekkeella). Aina kun oli saamassa unen päästä kiinni, alkoi kakominen. Tunnin välein aamuun asti. Pari epätoivoista viestiä reissussa olevalle isille. Ehdin miettiä ja manata liian monia asioita - korvattavia harjoittelutunteja, lykkääntyvää lomaa, kampaajan perumista, tyhjää jääkaappia, vaarassa olevaa viikonloppureissua. Onneksi tuli aamu.


Tuntui heti paremmalta. Voinhan tehdä muutaman harjoittelupäivän juhannuksen jälkeen ja ehkä heinäkuussa onkin suotuisampi sää lomailla. Tukan laitto siirrettiin ensi viikolle ja tein kymmenen minuutin kauppareissun lapsen katsoessa muumia. Elämä suurin piirtein järjestyksessä. Pari palaa mansikkasuklaata ja melkein voi jo hymyillä. Lestin reissu on silti edelleen uhattuna, jos tauti ei taltu. Pieni nukkuu kuumeisena. Hipsin hakemassa sairaalle kukkia.


Värkkäsin äsken valmiiksi vyön, jonka idea tuli Mohairmetsästä. Omaani en halunnut kukkaa, vaan ompelin kiinnittimiksi koristehakaset. Näitä pitäisi tehdä useampia eri väreissä, saa asuun vähän ilmettä.



Alkuviikosta valmistui myös Feather and fun -huivi, joka on kuin hattaraa. Ihanan muhkea ja silti kevyt. Lankana Rose mohair.


Jokohan tässä olisi postausta tarpeeksi? Jatkamme taudin nujertamista.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Punaista ja vihreää

Parvekkeen amppelimansikasta roikkuu punainen mollukka. Odotan oikeaa hetkeä, sitten nyppään sen irti ja halkaisen kahtia. Toinen puoli lapselle, toinen minulle. Ehkä jo tänään.


Sisareni, tuo rohkea maailmanmatkaaja, toi Lontoosta tuliaiseksi herkullisen vihreän huivin ja purkin persikka-mangoteetä. Molemmat ovat käytössä.


Teimme eilen Nipsun kanssa kirppisreissun, jolta ei mukaan tarttunut kuin yksi kirja, prinsessa-lehti (arvatkaa kummalle) ja mehujää. Ihan riittävä saalis tällä kertaa. Mutta nyt tulee kiire, toimintaterapian juhlaseminaari odottaa. Tai itse asiassa ei odota, joten en halua myöhästyä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Ooooommmmmm.....

Osallistuin viikonloppuna astangajoogan alkeiskurssille. Nyt on mahtavasti jokainen lihas kipeänä, mutta eri tavalla kuin rääkkiliikunnan jälkeen. Hartaasti toivon, että itsekurini pitää ja tästä tulee ihan oikea harrastus. Sellainen, että vuosien päästä saan pään lattiaan prasãrita pãdottãsanassa (ei, en todellakaan muista näitä ulkoa - lunttasin), eikä takareisiä enää kiristä taivutuksissa.

Viikonloppu on ollut ihan retriittimäinen, ei vain joogan takia vaan myös siksi, koska olen ollut yksinäni. Mies ja lapsi nimittäin lähtivät pohojammaalle jo torstaina. Outoa, mutta rentouttavaa. Olen katsellut elokuvia (mainittakoon Poika raidallisessa pyjamassa venäjänkielisellä dubbauksella), herkutellut lohisalaatilla ja sotkenut pyörällä kaupungin ja kodin väliä. Välttääkseni liiallisen terveysintoilun, maistelin tätä hinnan takia harvinaista herkkua:

Läpäisi jäätelötestini. Huomenna alkaa uusi viikko, jonka aikana aion:

  • tehdä kirpputorikierroksen
  • värjäyttää tukan
  • muistella ompelukoneen käyttöä (liina lyhennettävänä)
  • koittaa hallita hermoni (pimun kanssa kaksin kotona, mies koulutuksessa koko viikon)
  • saada valmiiksi valkoisen huivin
  • joogata!!

torstai 21. toukokuuta 2009

Sukkia, sukkia ja vielä kerran sukkia

On ollut oikein sukkaputki päällä. Ja lanka on tietysti Fabelia, olen ihan koukussa siihen. Punaiset ja vihreät matkaavat tänään lestille toisiin jalkoihin, violetit jäävät omiini! Vielä monta sävyä odottaa kerinä, mutta kenelle niistä tekisin..?




tiistai 19. toukokuuta 2009

Selvisin!

Ensimmäinen harjoittelupäivä takana. Huh! Olen kyllä ihan pihalla, mutta paikka vaikuttaa kiinnostavalta ja ihmiset ovat mukavia. Tämä oli hyvä alku.

Oikaisin metsäpolkua pitkin kotiin ja ketunleivät kukkivat. Kyllä koti vaan on ihana paikka! Parasta meillä on keittiö. Yritän pitää sen siistinä, vaikka koko muu talo olisi kaaoksessa. Keittiössä on rauha. Viime viikolla keräsimme Ninnin kanssa tunnistamattomia vihreitä kasveja lasipurkkiin ja siinä ne edelleen kasvavat ja tuntuvat viihtyvän. Korvaavat kukkien puutteen.


Mutta tapahtuu meidän keittiössä myös epäilyttäviä asioita. Vai mitä tuumaatte tästä:

maanantai 18. toukokuuta 2009

Vapaapäivä

...alkoi siivouksella. Yhteentoista mennessä oli imuroitu, luututtu, pyyhitty pölyt ja pesty sata koneellista pyykkiä. Urakan jälkeen lähdin Ninnin kanssa piknikille niinkin kauas kuin oman parvekkeen alapuolelle. Eväät olivat aika kehnot, mutta tämähän olikin vasta harjoittelua. Taisi olla ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, ei tarvinnut kääriytyä villatakin uumeniin tuulelta piiloon.

Illalla pidettiin lettukestit ystävien kesken. Kesän ensimmäiset nekin. Nyt alan jännittää huomenna alkavaa harjoittelua. Kääks, varmaan myöhästyn heti ekana aamuna! Täytyy laittaa valmiiksi vaatteet, eväät ja lapsen kamppeet. Pitäkää peukkuja!

perjantai 15. toukokuuta 2009

Have a nice Friday!

Viikonloppuseurana lestin poikia. On käyty keilaamassa ja juotu isot oluet. Aloin punoa pajupalloa ja taas muistin, miksen ole pitkään aikaan moista tehnyt. Raivostuttavaa! Viikonlopuksi luvattu aurinkoa, pihatalkoita, kirpputoripöytiä, Muumipeikon karkkeja ja euroviisut. Tässä perjantaissa parasta on se, että takana on vuoden opiskelut ja edessä kesä. Lorvimaan en voi jäädä, mutta silti - KESÄ!


Aion tehdä seuraavat asiat:

- punoa toisenkin pajupallon (kaikesta raivostuksesta huolimatta)
- käydä piknikillä
- lukea Sinuhen loppuun
- neuloa sukkia mökin rappusilla
- uida ja saunoa
- grillata
- tehdä reissun pohjoiseen ja etelään
- tanssittaa punaista mekkoa sukubileissä

tiistai 12. toukokuuta 2009

Kesäruokaa

Meillä kesän lähestymisen huomaa jo ruokalistastakin. Tällä viikolla syödään juustoista kesäkeittoa ja äsken hurautin itselleni sairaan hyvän, kylmän kurkkukeiton! Mätin tehosekoittimeen seuraavia aineita: kurkkua, tuoretta basilikaa, valkosipulia, hunajaa, suolaa, mustapippuria ja maustamatonta jogurttia. Parmesan-basilikaleivän kanssa ihan loistavaa! Jälkiruuaksi vielä eilistä omenakaurapaistosta vaniljakastikkeella ja sitten kouluun.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äideistä ja lapsista

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu siitä, mitä tyttäret ovat oppineet äideiltään ja mitä vastaavasti lapset ovat opettaneet äideilleen.

Kun olin pieni, äiti opetti miten piirretään kissa. Myöhemmin olen oppinut äidiltä, miten pajusta väännetään pallo (tai se toinen peellä alkava), miten tehdään vasta (sen olen kyllä tainnut unohtaa) ja että salviatee auttaa kurkkukipuun ja timjamitee yskään.

Ninni on opettanut arvostamaan pieniä asioita. Mehuhetki parvekkeella voi olla päivän kohokohta ja ihan tavalliset kivet hienoja aarteita. Lapsen myötä on tullut selväksi, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä, eikä esimerkiksi kouluasioista viitsi enää yhtä paljon stressata.

Haastan äidin kertomaan, mitä olet oppinut minulta!

Vihreän tuikun sain lahjaksi mieheltä, kivet niitä lapsen aarteita.

Tähän mennessä paras äitienpäivälahja, pieni itse tehnyt.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Keltainen toukokuu

Viikko oli jotenkin niin raskas, etten jaksanut kirjoittaa. Olo keveni sitä mukaa, kun perjantai lähestyi. Pääsin nimittäin tyttöjen kanssa ulos. Syömään, juomaan ja tanssimaan. Yöllä vielä take away -kiinalaista ja sitten ystävän sohvalle nukkumaan. Aamulla sai nukkua pitkään ja herätä ilman päänsärkyä. Kiitos ihanaiset!

Aikaisemmin viikolla käytiin Ninnin kanssa ostamassa parvekkeelle kukkia. Pystyn edelleen yllättämään itseni, kun minä, joka en ole koskaan kukka ja multa -yhdistelmästä piitannut, ihastelin jos jonkinmoisia markettoja ja riippaorvokkeja. Keltaiset orvokit pääsivät mukaani ja sorruimme myös amppelimansikkaan ja unikoihin. Parvekkeelle tuli kertaheitolla kesä. Ulkonakin vihertää ihanasti, puissa on hiirenkorvat ja järvi on sulana.


Keittiöön kesän toi päivän kirppislöytö - keltavihreä pöytäliina. Ei haittaa, vaikka ulkona sataa ja myrskyää, kun keittiössä on aurinkoista. Toinen päivän investointi maksoi hiukan liinaa enemmän, tehtiin nimittäin sohvakaupat. Kauan sitä on etsittykin ja nyt löytyi löhöpaikka, jonka molemmat hyväksyi. Kolme viikkoa aikaa päästä nykyisestä eroon.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Maalta kaupunkiin

Tuntuu kuin olisi pidempikin loma takana. Ihanan rentoutunut olo. Maalta saa ihmeellistä voimaa, omista ihmisistä ja rauhasta. Muutaman päivän aikana ehdin tehdä kaikenlaista.

Ensimmäisenä kävin katsomassa mummua. Siellä se torkkui nojatuolissa, suuressa salissa. Viime käyntini jälkeen on saatu remontti valmiiksi ja paikka näytti upealta ja arvokkaalta ruusutapetteineen. Kuunneltiin Valtterin pianon soittoa ja syötiin porukalla jäätelöt, kuvasin vähän. Ei mummu meitä muistanut, mutta itselleni jäi hyvä mieli. Tuollaiseen paikkaan minäkin vanhana ja ruttuisena haluan. Rauhassa unohtelemaan.

Seuraavana päivänä juhlittiin vappua. Kuohuviiniä parvekkeen helteessä, bimboilua kyläjuhlissa ja illan päätteeksi paikalliseen. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Lauantaina syötiin hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

Jälleen kuohuviiniä auringossa ja sitten lisää syötävää.

Voisin muuttaa tuohon paikkaan, peltojen ja järven naapuriin. Istuisin kaikki aurinkoiset kesäpäivät punaisen talon rappusilla lukemassa tai kutomassa. Hakisin välillä rannasta pajua (kuten tein tänään) ja pimplaisin kepun tai vaikka pallon. Ainakin kesät sujuisi mukavasti, vai mitä Nina? Voin maksaa vuokrani villasukilla.

Mutta kaupungissa ollaan taas. Ei suuremmin ahdista, sillä on kauhea hinku vaateostoksille ja kirpputoreille. Tuleva viikko näyttä kalenterista katsottuna ihan mukavalta.