maanantai 30. joulukuuta 2013

Viimeisiä viedään


Illat käyvät hiljaisiksi ja entistä pimeämmiksi, kun lunta ei enää ole. Äänekkäimmät (lue: sisko ja sen veli) lähtivät vastaanottamaan uutta vuotta muualle, jäljelle jäi oma perhe. Käväistiin kaupungissa ihmettelemässä, ostin elämäni kalleimman pöytäliinan. 

Pieni kissa on kotiutunut mainiosti, nukkuu illat ja riehuu yöt. Ei voi ymmärtää, miksi joutuu makuuhuoneesta ulos, jos on vain vähän pureskellut sormia, varpaita ja tukkaa. Iso poika Sulo on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut uudesta tulokkaasta. Moneen päivään ei puhunut, ei edes katsonut päin saati, että olisi syliin pyrkinyt. Nyt on jo aavistuksen leppynyt, mutta ei meillä vielä kattipainia heitetä.



Lomaa on jäljellä kaksi päivää, edessä häämöttää paluu töihin. Kaksi ja puoli vuotta kotona ja nyt alkaa uusi arki. Voisin sanoa, että aika hujahti äkkiä, mutta onhan tässä monenlaista saatu aikaan. Remontoitu koti, kasvatettu pallomahasta ihana pieni tyttö, ompelemaankin opettelin! Voi huokaus. Uuden vuoden lupaukseni on sallia itselleni keskinkertaisuus, en edes yritä pyrkiä täydellisyyteen kaikessa, koska en siihen millään riittäisi. Toinen lupaukseni on olla hukkaamatta itseäni näihin työ- ja päiväkotikuvioihin. Jostain on pakko löytää aikaa käsitöihin, blogiin ja muihin itselle rakkaisiin asioihin. Muuten missään ei ole mitään mieltä.


Toivon kaikille onnellista alkavaa vuotta, pitäkää toisistanne huolta.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!


Kuusi koristeltu ja joulupuuroa mahat pullollaan. Hetken päästä käynti haudoilla suvun voimin.


Joulupukki jätti ensimmäisen lahjan eteiseen jo aamuvarhain. Sen kaulassa oli kortti, jossa luki näin: "Hei! Nimeni on Mauno, pidä minusta hyvää huolta!" Pieninhän toivoi kissaa kummitädin kysyessä joululahjatoiveita...


Nauttikaa!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulu tulla jolkottaa


Kolme yötä enää, niinkö? Ei hätiä mitiä, kaikki on reilassa. Illalla pelataan Monopolya. Jäljellä vähän paketoimista, vähän leipomista, vähän siivoamista. Sopivasti näille päiville. Ehkä joku lahjakin vielä valmistuu.





Niin lahjat... Lapsena salaa hypisteltiin vaatehuoneeseen ilmestyneitä paketteja. Muistan yhden, joka paperi oli revennyt ja sisältä näkyi kiiltävää kangasta. Olin varma, että saan verkkarit ja inhosin koko pakettia. En käyttänyt verkkareita lapsena, enkä käytä vieläkään. Aattona paketista sitten paljastuikin satiininen yöpuku, eikä harmittanut yhtään.

Enää ei tahdo löytyä itselle tulevia lahjoja puristeltaviksi, mutta kurkataan salaa lasten lahjakätköihin. Molemmat tytöt tulevat saamaan omat Disney-prinsessansa ja koska nukkeleikkien a ja o ovat vaatteet, tulee yhdestä paketista löytymään melko hyvä vaatevaraston alku.


Minulla oli lapsena sienijakkara, äidin vaarin tekemä. Aloin haaveilla pienemmälle omaa jakkaraa pukin konttiin ja onnekseni omalta kylältä löytyi kädentaitaja, joka toteutti toiveeni. Niin hieno, ei paremmasta väliä!


Isommat lahjansaajat pitää tietysti pitää vielä pimennossa, joten paljastan vain murusen omista muistamisistani: konepestäviä tiskirättejä, ja ylpeitä sellaisia!


 Odotuksen iloa!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Matalapainetta


Poden saamattomuutta, kanakaipuuta, töihinpaluuahdistusta ja muutakin. Jouluvalmistelumme on pientä ja hienovaraista. Se tuntuu nyt riittävän. Hyasintti on kasvamassa liilaksi, tahdon toisenkin ja kolmannen.

Pieni tutustui päiväkotiin tänään, ui kalana vedessä. Löytäisinpä minäkin sen taidon nopeasti. Nyt hyppäys tuntuu valtavalta.




torstai 12. joulukuuta 2013

Vaihtokauppa se on joka kannattaa


 
Anna Virkattu lintu -blogista oli tehnyt korvakorut, jotka pystyin näkemään heti erään ihmisen korvissa. Päädyimme vaihtokauppaan, Annalle pientä ommeltua ja minulle korut. Kaunis kiitos, nämähän eivät kaipaa edes paketointia, niin sievä oli kääre!
 
Olen sitä mieltä, että vaihtokauppaa pitäisi käydä enemmänkin. Joku voisi vaikka ottaa minulta tämän taudin (joka sitten tarttui pienimmältä) ja antaa tilalle energiaa. Jouluhan on jo nurkan takana.
 


tiistai 10. joulukuuta 2013

Sairastuvassa

 
Aamun kirpeä pakkanen vaihtui lumituiskuun, lumituisku vaihtuu vesisateeseen. Pienempi lapsi on sairastellut, on pesty vaatteita, lattioita, mattokin. Aamupäivä oltiin hiljaa, silitettiin tukkaa. Nyt alkaa pysyä syöty sisällä. 
 
Vilu on pysyvää. Keitin kuuman keiton, joka sai värinsä punajuuresta, makeutensa porkkanasta ja tulisuutensa chilistä.
 
Olen käynyt kuusivarkaissa, lieventävä asianhaara olkoon, että ryöstösaaliini oli polvenkorkuinen. Tonttu on tuonut yöllä kuuseen sydämiä. Romantikko.
 
Minulla on uusi tietokone ja emalikulho, molemmista hyvä mieli. Vaikka. Basilika ei pysy hengissä edes kauniissa kulhossa. Tietokone ei tunnista ulkoista kovalevyäni. Ulkoistan ongelman miehelle.
 



 





keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Raitoja raidan jälkeen


Missä kuljimme kerran -blogin joulukalenteri houkutteli mukaan heti. Onneksi ei voi etukäteen kurkkia, sortuisin erittäin todennäköisesti.


Harmaa-keltaiset raitasukat valmistuivat pari päivää sitten. Lankana ihana cascade heritage (harmaa silkkisenä). Tuo väriyhdistelmä on niin herkku, oli pakko saada omat, kun aikoja sitten jossain tällaiset näin. Kuva vääristää harmaan sinertäväksi, ah, tämä joulukuun valo!



Itsenäisyyspäivää vietämme kaupungissa, joten toivotan jo etukäteen hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Unohtuneita


Selasin valokuvia ja löysin kesän. Pitkän ja ihanan ja lämpimän. Löysin koiranputkia ja vanamoita, paljaita varpaita, nuotiomakkaroita ja valkoiset kanat. Tuli se haikeus, mikä aina vanhoista kuvista tulee. 

Löysin myös parit käsityöt, jotka olivat hukkuneet muihin kuviin. Tässä ne nyt ovat, muistuttamassa, että sain minä kesällä jotakin aikaan, muutakin kuin nokkoslettuja ja kivisen polun. 

Ensimmäisenä Kai-Meit, ensikosketukseni Cookie A:n sukkamalleihin. 

 

Ja toisena pieni villapaita ihanasta Rowanin tweedistä. Alkaa olla ajankohtainen lämmike.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pintettamekko pitsillä


Surruuttelin jo jokin aika sitten lapselle joulumekon Verson Puodin sydänjoustofroteesta. Kaula-aukon huolittelin framilonilla ja ompelin helmaan pitsiä. Yksinkertainen ja kaunis, saa aikaan prinsessamaista pyörimistä. Vietimme eilen pieniä pikkujouluja ja niin pääsi mekko käyttöön.



Ja kuulkaa, minäkin sain joulukalenterin! Aivan valloittavan! Jokaiselle päivälle erilainen pussi luomuteetä. Sydämellinen kiitos harjun taa. Muu väki on saunassa, minä hiivin vinttiin tonttumaisiin puuhiin. Kivaa alkavaa viikkoa!