torstai 27. syyskuuta 2012

1 vuotta!




"Kukaan, joka ei ole omin silmin nähnyt sitä, 
ei voi aavistaa, miten pitkäksi hän voi venyä seistessään kirjoituspöydän vieressä
ja nähdessään kynän tai sakset tai mustepullon.
Hän kasvaa kuin kissa, ja joka päivä meidän on työnnettävä esineet
yhä keskemmälle pöytiä."

Kerstin Thorvall: Äidin pikkuinen


Oli tukalaa vuosi sitten


En muistanut, miten hyvän olon saa joogasta. Meidän pikkutuppukylässä on kansalaisopiston alkamisen myötä joogaajia liki kolmekymmentä! Ja mahtava, hyvää energiaa uhkuva miesopettaja. Keskiviikko voisi aivan hyvin olla viikon paras päivä tuon puolitoistatuntisen takia.

Remontin jäljet on siivottu pois. Koti on valmis. Uudessa saunassa heitellään löylyä nyt joka ilta, on jäänyt vähän rästiin. Kannatti, vaikka ottikin koville.

Huomiselle on luvassa kirpputoreja, leivontatarvikeostoksia, rankkasateita ja sisko. Ja pienin täyttää yksi vuotta! Viikonloppuna juhlitaan ja kunnolla juhlitaankin.

Tämä syksy on hyvä syksy.



lauantai 22. syyskuuta 2012

Hei vaan


 


Sunnuntailta tuntuva lauantai. Hidasta olemista.

Siivottiinhan me, sekä talo että piha. Ei niinkään hitaasti. Tällainen olen, tuntuu laiskottelulta heti, jos vain haahuilee. Matot tuoksuu tuulelta, puhallettu kynttilä ihanalta.

Lapsi laittaa lettujen päälle mustikkasokeria.

Milloin opin, ettei mahani tykkää kahvista? Tavallisesta ei tykkää suukaan, mutta mutteripannulla keitetty kelpaisi. Viikon päästä  vasta kahvitellaankin.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Siitä se ajatus sitten lähti



Toastin kuvastossa oli kerran ihana viltti. Ajattelin, etten saisi koskaan moista tehtyä, koska en liiemmin tykkää virkkaamisesta enkä varsinkaan päättelystä. Kun sitten sain pussillisen kasvivärjättyjä lankoja, ajattelin, että piru vie, minähän teen sen viltin. Ja tein myös. Puikot ja keskeneräiset työt ovat saaneet olla aivan rauhassa peittoprojektin ajan. Langat menivät viimeistä nyttyä myöten, mutta ei viltistä silti kovin suurta tullut. Sellainen kääriydyttävä kuitenkin eli aivan hyvä.



Seuraavaksi tehdään valmiiksi todellinen ikuisuusprojekti (kun ei tämä viltti sellainen ollutkaan), nimittäin Coffee tunic.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Savun hajua vaatteissa


Eväsretket metsään ovat parasta viikonloppuaktiviteettia. Syksy saisi jatkua tällaisena loputtomiin.

Onko metsällä erilainen tuoksu syksyisin? Värit ainakin ovat minun värejäni.

Nuotiolla paistettiin makkaraa ja neulottiin palmikoita.

Yläkuvan miniatyyrimetsä oli satumainen.






Jotain lainattua




Nappasin Anulta idean ja toteutin sen (tai laitoin miehen asialle). Vaatehuoneen hyllyt ovat vielä sievässä pinossa ja niin jo kyrsii kaivella päälle pantavaa pärekepun uumenista, joten tämä tuli tarpeeseen. Tykkään noista pesuloiden metallihenkareista, niitä pitäisi saada lisää.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Suloiset myrkynkeittäjät


Eilen värjäsimme serkun kanssa lankoja tällaisissa maisemissa. Yhteensä seitsemän kiloa samettijalkoja paloiksi ja porisemaan. Rautaisannoksen antoivat ruostuneet rautaputket, mutta varsinaisena puretusaineena käytimme alunaa. Melkoista odottelua ja lämpömittarin kyttäämistähän tuo homma on, mutta ai, miten hienoa vihreää tuli lopputulokseksi! Tai itse asiassa lopputulos ei lähtiessäni ollut vielä selvillä, sillä langat huuhdellaan vasta tänään, mutta tuskin väri kovin paljon tuosta muuttuu. 








Värjäysinto kasvaa kohisten ja seuraavaksi ovat vuorossa verihelttaseitikit, kävyt, jäkälä tai pihlajan lehdet. Mauahtavaa, sanoisi Katti Matikainen.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Hyttynen korvanjuuressa


Eikö niiden pitäisi olla jo yöpakkasen kangistamia?

Pian saunotaan uudessa saunassa! Miehet ansaitsevat kakun huomisen kahvipöytään. Ehkä leivon myös leipää leipäviikon kunniaksi. 

Päivä meni noitapatojen ääressä, sienivärjäystä ensimmäistä kertaa. Tunnelmakuvat ovat vielä kamerassa, eikä pylly nyt nouse hakemaan. Tyydytään siis elokuun kuulaisiin kuviin.





Psst...Jos joku pisti aikaisemmin merkille mekkoni, on käsityöläisemme viikonloppuna Oulussa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vilkaisu




Vajaa kuukausi ja hän on yksivuotias. Uskomatonta.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Taas

Meillä remontoidaan taas. Työn alla pesuhuone plus sauna ja lupaan ja vannon, että sen jälkeen ei kajota enää mihinkään nurkkaan. Remontinsietokykyni ei ole enää kovin häävi. Mutta sanotaanko vaikka näin, että hyvä kun nyt ruvettiin, muutaman vuoden päästä olisi saanut kerätä sienet seinästä, ei olisi tarvinnut enää lähteä metsään.

Eilen lähdin ja tulin takaisin hyvän saaliin kanssa. On syksy, taas! Suppilovahveroita! Tatteja!


Luetuttaakin niin vietävästi. Isoäidinneliöt on virkattu ja päätelty ja osittain jo yhteen kursittukin. Viltti valmistuu juuri sopivaan aikaan syysiltojen lämmittäjäksi.


Jotain jäi kyllä hampaankoloon tuosta menneestä kesästä. Kyllä vähän mieleni pahoitin. Jäätiin vaille lämpöä ja sitä odotellessa livahti ohi koko kesä. Tai ehkä syyskuussa on aina sama tunne, että nytkö se jo meni.