torstai 28. tammikuuta 2010

Torstai

Päätin aloittaa kaikki päätä vaivaavat ja sormia syyhyttävät neuleprojektit heti. Lakkaavatpa vaivaamasta, kun voin vaihtaa työtä heti, kun siltä tuntuu. Nopeita juttuja kaikki, joten ainakin osa tulee valmiiksi asti! Siskon tuubihuivi on kuitenkin ainoa, joka lähtee viikonlopuksi maalle mukaan, niin ei tule sanomista.


Tosiaan, huomenna lähdetään mummulaan. Lapsi olisi lähtenyt jo tänään ja elätteli toiveita, että mummu tulisi hakemaan. Mutta ei mokoma vastannut puhelimeen, niin jäi sen asian tiedustelu. Viikonloppuna on luvassa vauvan ihasteluataputteluapaijailua, kihlajaiset ja sukulaisten luona (yö)kyläilyä. Kuulostaa hiivatin hyvältä tämän katastrofia lähennelleen viikon jälkeen. Vielä pari viikkoa, jaksa jaksa!

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Lämpöä, kiitos

Inhoan tätä pakkasta yhtä yhtä paljon kuin muumipeikko:

Nyt kuulkaa, kurjat, piilevät eläimet pimeyden,
te jotka veitte auringon ja toitte kylmyyden:
nyt aivan yksin olen, jalkojani väsyttää,
saan turhaan ikävöidä laakson puiden vihreää,
vaan muistan meren aallot ja kuistin sinisen
ja lumessa kauheassa nyt elää tahdo en!


Saisi oikeasti jo riittää. Huomenna on kipeästi kaivattu vapaapäivä, lupaan paremman postauksen.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Voisitko tänään mulle keittää kaakaoo?


silittää päätä ja sanoo hyvä oon?
on ollut huono päivä
kaikki mennyt nurinpäin
voisitko tänään mulle keittää kaakaoo?

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Uneliaita tunteja

Aika matelee. Aamusta on jo ikuisuus, vaikken edes herännyt aikaisin. Olen selannut pinon ystävältä saatuja lehtiä, potenut päänsärkyä eilen juodun punaviinin johdosta, nukkunut päiväunet, lukenut filosofiaa muumeista, valmistanut lapsen kanssa kanasalaattia, tehnyt kasvonaamion ja jalkakylvyn. Onnistunut päivä siis, päänsärkykin oli ansaittua ja seurausta hilpeästä illasta.

Mielessä on pyörinyt asioita, jotka kuuluvat ensi viikkoon. Täytyy hioa opinnäytetyö esityskuntoon, neuloa pienet lapaset, yrittää olla ostamatta ruokaa ja sen sijaan syödä kaapit tyhjiksi. Tekisi mieli myös aloittaa kaappien koluaminen, jotta tarpeettomista tavaroista pääsisi eroon ennen muuttoa. Suurin toiveeni ensi viikolle on saada kutsu työhaastatteluun.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Ja hän pyörii ja pyörii, kunnes on tikahtua naurusta...

Meillä on tyttöjen ilta. Lapsella päällä kukkahame ja tukassa juhlapompula. Kuunnellaan lastenlauluja ja tanssitaan niin, että talo raikaa. Välillä meinaa mennä herne nenään, kun pylly ei pyöri niin kuin pitäisi. Voisipa tällaista olla aina, ei tarvitsisi miettiä työpaikkoja eikä muuttoja, saisi tanssia vaan.


Hyvän mielen saa niin pienellä vaivalla, kun vain ottaa lapsesta mallia. Aikuisten pitäisi useammin kuunnella lastenlauluja, lukea satuja, kontata pitkin lattioita, värittää värityskirjaa, katsoa Rölliä ja Muumeja, laskea pulkkamäkeä, tehdä taidetta muovailuvahalla. Saataisiin vähän perspektiiviä.

torstai 21. tammikuuta 2010

Ei enempää muutoksia!

Työkuviot menivät uusiksi. Olen melkein tyhjän päällä.

Ninnin liivi valmistui, enkä käsitä miten sen tekeminen alunperin niin tyssäsi. On sen verran väljä, että menee päälle vielä pitkään. Onneksi kelpasi tuolle niin kovin muotitietoiselle lapselle.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Muutosta ilmassa

Kiitos Liivia korteista. Hämmentävän kauniita.


Mies sanoi eilen ohimennen, että muuttokuormamme lähtee kuukauden päästä. Siis APUA! En ole ehtinyt asennoitua! Olo on ristiriitainen. Tulee kiire nauttia vielä tästä kaikesta ympärillä olevasta. Onhan muutto ollut tiedossa ja odotettuakin, mutta silti tuntuu, että elämä yhtäkkiä pienenee.

Rakkaat ihmiset vaihtuvat toisiin rakkaisiin ihmisiin, pieni kerrostaloasunto mummun rintamamiestaloon (jossa takka ja sauna ja tilaa vaikka mihin!). Täytyy taas tottua pitkiin välimatkoihin, hiljaisuuteen ja yhteen ainoaan ruokakauppaan. Silti keksin paljon enemmän tekemistä tuolla pienessä kylässä kuin täällä kaupungissa. Mahan pohjalla kuplii ilo, mutta mieli on haikea. Miksi muutokset ovat aina niin vaikeita?

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Maanantaita kohti

Ja vieläpä ilman ahdistusta. Olen saanut rentoutua. Ulkoilla, nähdä ystäviä, syödä hyvää ruokaa. Ninnin liivikin on viittä vaille valmis, ei siis ikuisuusprojekti sittenkään! Oikein odotan alkavaa viikkoa, on paljon mukavaa ohjelmaa tiedossa. Ei mitään isoa, mutta paljon pientä.


lauantai 16. tammikuuta 2010


Sukuun syntyi eilen uusi lapsi. Nämä tulppaanit ovat hänelle. Pääsisinpä pian näkemään ja ennen kaikkea haistamaan. Vauvat tuoksuvat niin hyvälle. Onneksi kaupungistakin löytyy yksi hoidettava ja nuuhkittava.

Kone on korjattu, muttei toimi samalla tavalla kuin aikaisemmin. Suututtaa. Ei osaa leikata ja liimata ja on muutenkin vieras. Kuvat sentään laittaa normaalisti. Nyt kun kerrankin olen valoisaan aikaan kotona, sain kuvattua jo aikaa sitten valmistuneet polvisukat. Langat ostin syksyllä messuilta ja vuodenvaihteen aikana ne tikuttelin. Ovat jo kovassa käytössä.

Eilen käytiin siskon kanssa kahdella uudella kirpputorilla ja vihdoin löytyi kauan hakemani aarre kohtuuhintaan: vanha helmitaulu. Niin kaunis, että ilta meni huokailuksi. Tänä iltana ei huokailla, vaan laitetaan ystävän kanssa ruokaa, puhutaan kirjoista ja parannetaan maailmaa.



sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Kuulumisia

Meidän tietokoneeseen tuli virus. Netittömyys on ollut vapauttavaa, mutta myös ärsyttävää. Oli viimein pakko tulla siskon luo tarkastamaan blogit ja päivittämään omaa. Viikonloppu on mennyt juhlahumussa, koska lapsi täytti 3 vuotta. Pidettiin oikein kunnon kemut ja laitettiin pöytä koreaksi.



Ninni Loviisa, 3 vuotta!

Juhlien takia, mutta myös omaksi ilokseni, ostin kimpun tulppaaneja. Oranssi on tämän hetken lempivärini. Alkoi heti tuntua vähän keväältä, vaikka ulkona on lunta röykkiöittäin ja pakkassäätä kestänyt jo viikkotolkulla. Nyt rupeaa hellittämään. Ensi viikolla pääsee ehkä ulkoilemaankin, kun ei ole ihan niin kylmä.


maanantai 4. tammikuuta 2010

Takaisin ruotuun

Niin vain vanha loppui ja uusi alkoi. Syötiin, juotiin, valettiin tinat. Seura parasta A-luokkaa. Jos ei sillä juhlinnalla lähde uusi vuosi hyvin käyntiin, niin ei sitten millään! Tänä vuonna yritän ottaa rennommin ja jättää turhan stressaamisen. Asioilla kun on tapana järjestyä. Mitään kuntoilu/karkkilakko/ostolakko -lupauksia en tee, sillä en pitäisi niitä kuitenkaan.

Eilen ajettiin hirvittävässä lumipyryssä kaupunkiin. Autoon ei olisi mahtunut enää juuri mitään sukkapuikkoa suurempaa, niin täyteen se oli ahdettu. Päästiin sentään ehjinä perille. Ensimmäisenä keräsin kaikki joulukoristeet pahvilaatikkoon, sitten purin laukut ja huokaisin. Home sweet home. Ja eikun katse tulevaan, eli lauantaina pidettäviin lapsen synttärijuhliin! Kutsut värkkäsin iltamyöhällä ja näin suloisia niistä tuli.

Tänään piti alkaa loppurutistus opinnäytetyön kanssa, mutta erinäisten tekosyiden varjolla päätimme yhteistuumin aloittaa vasta huomenna. Katsokaa nyt, stressilupaukseni toimii!

Pyhien aikana tuli valmiiksi parikin neulomusta, kuten ihana, muhkea tuubihuivi. Melkoisen kahdehdittu muuten...

Käyttöön pääsi myös jo ennen lomia aloittamani baktus, joka meinasi jäädä keskeneräiseksi, kun lanka otti ja loppui. Ihan samaa ei löytynyt, mutta ei langan vaihtumista valmiissa huivissa edes huomaa. Aivan ihanat sävyt!