keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Iltaa!



Äidit ja lapset kokoontuivat taas yhteen. Herkuttelu on arvatenkin yksi olennainen osa näitä tapaamisia. Minä tarjosin tiramisukakkua. Oli hyvää, mutta leipominen ei sujunut aivan kuten strömsön keittiössä. Onnistuin nimittäin räjäyttämään mutteripannun. Ilmeisesti laitoin kiireellä liikaa vettä pannuun ja venttiili jäi veden alle. Oli sitten koko keittiö täynnä kahvinporoja, seiniä ja kattoja myöten. Onneksi tapetit ovat muutenkin menossa vaihtoon... Ja kun selvitin syyn, uskallan ehkä taas joskus himota mutteripannukahvia.



Huomenna on joulukuu ja tadaa! meillä on uusi, hieno, omin pikku kätösin tehty joulukalenteri. Kuva on otettu, kun oltiin vielä ihan vaiheessa. Valmiista kalenterista kuvia myöhemmin.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Muistikirja




En ole ihminen, joka käyttää kalenteria. Sivut jäävät tyhjiksi ja ylös kirjoitetut asiat lukematta. Seinäkalenterikin on lähinnä kuvien vuoksi. Tänä vuonna Rudolf Koivua, ensi vuodelle ei vielä mitään.

Kalenterin tilalla mukanani kulkee muistikirja ja musta tussi. Sivuille on kirjoitettu blogiosoitteita, ruokaohjeita, kirjavinkkejä, sitaatteja ja must do -neuleohjeita. Kaikki tärkeä ja vähemmän tärkeä samojen kansien sisällä. Kirja on apuna kirjastossa ja ruokakaupassa. Ison muistikirjan sisältönä on toistaiseksi vain hyviksi havaittuja neuleohjeita. Molemmat kirjat ostin alunperin puhtaasti esteettisistä syistä, mutta kylläpä niistä onkin tullut tärkeitä.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Viikko sitten

...oli jäistä, nyt vihmoo ilkeästi vettä. Jouluun voisi olla vielä ikuisuus. Vaikka sydämeni pohjasta inhoan kylmää, rakastan lapasia ja villasukkia. Nopea laskutoimitus kertoo, että omistan about 15 paria villasukkia. (Siskoni ilmoitti omistavansa kahdet, joista toiset ovat reikäiset ja toiset lyhytvartiset. Toivottavasti joulupukki korjaa tämän epäkohdan.)

Mutta siis, voiko villasukkia olla liikaa? Montako paria on keskivertoihmisellä? Paha vikani on kykenemättömyys luopua ihanista, aikaa vaatineista tekeleistä. Ehkä pitäisi tehdä ryhtiliike ja tehtailla sukkia muillekin kuin omaan käyttöön. Ja muulloinkin kuin joulun aikaan...





Lapasia vain viidet! Näitä lisää itsellekin.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Hyvä päivä



Neuvolassa. Painoa 4975 g, senttejä viiskytkuus. Hymy herkässä. Sai rotavirusrokotteen, joten kestovaipat ovat hetken pannassa.

Kotona. Maisteltiin isomman kanssa persimonia, katsottiin Aladdin. Viimeistelin yhden joululahjan, neuloin toista. Sairasloman takia alakerrassa on hiirenhiljaista.

Naapurissa. Porkkanakeittoa, glögiä ja piparkakkuja. Kikkaratukkainen poika, joka toistelee sanoja papukaijana.



sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pieni juhlija



Eilen juhlittiin pienintä. Nosteltiin maljoja, maisteltiin kakkuja (kiitos Venla!) ja availtiin paketteja. Saatiin nauttia elävästä musiikista ja puusaunasta. Vauva sai kummeiksi fiksuja, turvallisia, ihania ihmisiä. Toivon ja uskon, että nämä ihmissuhteet säilyvät läpi elämän.

Ja nimi?

Hän on Elsa Liivia.



keskiviikko 16. marraskuuta 2011

tiistai 15. marraskuuta 2011

Aurinkoisena päivänä


Olen odottanut päivää, jolloin ranta on jäässä. Se päivä oli tänään. Ja olikin kunnon syyspäivä, kirkas ja kuulas. Vaunulenkki teki posket punaisiksi. Lapsi käveli ritisevissä lehdissä ja lauloi Eriniä. Tykkään tästä syksyn ja talven rajasta. Lumi voi tulla milloin tahansa. Jouluvalot aiheuttavat kuitenkin vielä ahdistusta.

Kyläilyreissulla saatiin mieli virkeäksi ja maha täyteen herkkuja. Kotona leivottu maistuu nyt aivan erityisen hyvältä, kun itse ei oikein pysty tekemään. Äkkiä mulle keittiö! Uudet treffit sovittiin ensi viikolle, piiri pieni pyörii!









maanantai 14. marraskuuta 2011

Raportti


Neulon petroolin väristä lankaa. Edestakaisin. Mindful knitting.

Juon vihreää aloe vera -teetä. Syön kaupan piparkakkuja. Niitä ihan ohuita.

Odotan, että vauva herää. Yöllä ei herännyt syömään ollenkaan, vasta aamulla puoli seitsemän.

Kirjoitan lapsen nimen maistraatin papereihin.

Iloitsen auringosta, joka ei ollut tänään pilvessä.

Mietin vasta lukemaani kirjaa. Että se oli hyvä, Yösyöttö.

Lähden huomenna kyläilemään. Kolme äitiä ja viisi lasta.



sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä

Meidän perheen viides isänpäivä. Aamiainen sänkyyn: kahvia, voileipää, juustokakkua. Lahja, kortti ja ruusu. Suklaan kimpussa oli ensimmäisenä esikoinen, ei isä. Vauva ehti simahtaa uudelleen aamun vaipanvaihdon ja tissityksen jälkeen.


Roolinsa hän on hoitanut hienosti, vaikkei kovin hääviä mallia itse aikanaan saanut. Nousee yöllä vaihtamaan falskannutta vaippaa, jää kotiin hoitamaan oksennustautista, kiikuttaa itkevää lasta lääkäriin vaikka kesken työpäivän. Asentaa turvaistuimet, lukee sadut, keittää puurot. Isomman lapsen mielestä osaa kaiken. Häneen luotan ja hänen kanssaan uskallan mitä vain.

torstai 10. marraskuuta 2011

Valvoa, olla hereillä



Vauvaa ei nukuttanut viime yönä. Ei itkettänytkään, mutta kädet vispasivat ja silmät pysyivät apposen auki kolmeen asti. Housutkin potki jalasta moneen kertaan. Liekö kuuhulluus periytynyt hänellekin tai sitten vieras paikka häiritsi unen tuloa. Olimme nimittäin ensimmäistä kertaa yökylässä - ja ihan suunnittelematta. Kävin kaupungissa hassaamassa rahaa turhamaisuuteen (kynnet kiiltävät suklaisina seuraavat pari viikkoa), eikä tehnyt mieli enää pimeällä ajaa takaisin kotiin. Siispä sukulaisten bed&breakfastiin yöksi.

Nyt sitten nukutaan. Siis vauva, en minä. Minä pesen pyykkiä, tiskaan, luen isommalle, neulon naapurin tytöille sukkia. Vielä ei väsytä, mutta luulen, että tänään ei kukuta puolilleöin.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Jo loppui kädenvääntö


Nimiongelma on selätetty. Päädyimme suloiseen kompromissiin, joka paljastetaan nimiäisissä 19. päivä. Vauvan nukkuessa askartelin kutsukortit.


Nyt on hiljaista. Isompi tyttö on naapurissa leikkimässä, pienempi nukkua tuhisee nallepuvussaan. Kuuma vesi odottaa teepussia. Eilen tuli clipperiltä pahvilaatikollinen teetä itselle ja ystäville. Loppuu tämä jorina, äkkiä omaan hetkeen!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

"...kuin seitsemän
sydäntä sykkivää,
seitsemän tähteä tuikkivaa,
seitsemän kuusta kolisevaa..."


Päivä, jona valmistuu villasukat, on väistämättä hyvä päivä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivä

Vauva nukkui yöllä kuusi tuntia putkeen. Heräsi, söi ja nukkui taas. Ihana, ihana, nimetön vauva. Nimineuvotteluissa ei ole löydetty ratkaisua, molemmilla on omat suosikkinsa. Yhteisymmärrykseen päästään ehkä kuitenkin helpommin kuin eräät!

Leipomistuska hellitti, kun jauhoitin äidin keittiön. Syntyi pehmoista peltileipää ja elämäni ensimmäinen vuokakakku. Tiikeriä, nam! Resepti on isomummun, jolla oli kolme viehättävää nimeä.

Pidän pyhäpäivistä, jotka pakottavat ihmiset aloilleen. On ihan tervetullutta, että kaupat pitävät joskus ovensa kiinni. Ei voi olla niin vaikeaa varautua etukäteen, etteikö selviäisi yhdestä kaupattomasta päivästä. Minä ainakin varauduin.


Käykää hautausmaalla, siellä on illalla kaunista.

torstai 3. marraskuuta 2011

Aamurunoja

Meidän aamu alkoi runolla, toisella, kolmannella. Vauva väänsi naama rutussa löysiä housuun, isosisko naureskeli ja toisteli hauskimpia loruja perässä. Sanomalehdestä luin, että pienikin vauva voi oppia tunnistamaan usein toistettuja loruja. Miksipä ei.


Minä olen saanut pienenä kuunnella satuja ja lempikirjani (kuin myös ne inhokit) ovat hyvässä muistissa. Yhden lapsuuden lempparin löysin jokunen vuosi sitten kirpputorilta. Sillä on nyt paikkansa lapsen kirjahyllyssä.

Luulen, ettei rakkautta kirjoihin saa vain äidinmaidosta, siispä meillä luetaan. Ainakin yksi lastenkirja päivässä antaa perspektiiviä vanhemmallekin.

Tänään luetaan tätä:




tiistai 1. marraskuuta 2011

Marraskuu


Vuosi sitten oli maassa pysyvä lumi. Nyt on enimmäkseen harmaata ja sumuista, ei lumesta tietoakaan. Lankatilaus saapui, lattialla pyörivät kerät ovat minusta kotoisia. Kun vielä saisi leivän tuoksun! On ikävä leipomista. Mutta miten leivot, kun ei ole edes keittiötä. Lapsenvahtikin olisi siinä hommassa tarpeen. Lohduttaudun sillä, että kuukauden päästä voi uusi keittiö olla jo valmis.




Koivu on kaunein.