keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin


Ei onnistunut elvytys, on aika sanoa heipat. Tuntuukin haikeammalta kuin luulin, onhan tässä kirjoitettu. 

Siinä se perimmäinen syy ehkä on, tuntuu, että kaikki on sanottu, ja moneen kertaan. Onneksi aina voi palata, vaikka nyt en siihen jaksa uskoa. Kuvat ja kirjoitukset kuitenkin säilyvät, se on ajatuksena mukava.

Minä jatkan arjen ja juhlan tallentamista instagramin puolella (@mekkomummu), liittykää joukkoon, jos ette vielä ole. Kiitän kaikki lukijoita, satunnaisia vierailijoita ja kommentoijia, ilman teitä en näin monta vuotta olisi blogin parissa viihtynyt. Alla kuvina meidän joulumme, niiden myötä toivotan kaikille iloa ja onnea tulevaan! 












maanantai 23. marraskuuta 2015

Marraskuun kuulumiset


Täällä vielä. Talvikin tuli, vaan en tiedä tuliko jäädäkseen. Lumen tuoma valoisuus on suorastaan voimauttavaa. Pistin ulos jouluvalot valkoisesta maailmasta huumaantuneena. 

Marraskuun odotetuin oli tietysti Tampereen Kädentaitomessut reilu viikko sitten. Kaikenlaista ihanaa ostin ja täällä kotona silittelen. Puikoillekaan en vielä malta laittaa, ensin pakko aikansa paijailla. 




Teevarastoon saapui täydennystä, tähän vuodenaikaan sitä kuluu. Kaikki ei sentään tullut minulle, vaan on muitakin Kusmiin koukutettavia. Prinssi Vladimir on oma suosikkini.




Pysyisi tämä lumi ja pikkupakkanen, tulisi joulufiiliskin vähitellen. Lahjoja on toki puuhattu, mutta muuten ei tunnu vielä missään. Ehtiihän sitä. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä, että saumurini jaksaa vielä painaa duunia, ompelukonehuollosta uhkasivat, että loppu on lähellä. Ei ennen joulua, jos saan pyytää.



perjantai 23. lokakuuta 2015

Ravello


Tilasin kesällä ihan ex tempore neljä kerää keltaista puuvillan ja villan sekoitusta ja pistin puikoille raidattoman Ravellon. Ajatuksena oli kevyt neule loppukesään, mutta valmistuminen venyi syksyyn. Paidasta tuli vallan ihana ja yllättävän lämmin, joten ei ajoitus sittenkään ollut ihan pielessä. Mallina Ravello on minusta tosi kiva, voisin tehdä toisenkin.




Kuvista kiitos 8-vuotiaalle hovikuvaajalle.

Hurjaa, me lähdetään miehen kanssa viikonlopuksi reissuun, ilman lapsia! Pitäähän sitä edes kahdesti kymmenessä vuodessa...

maanantai 19. lokakuuta 2015

Oma retki



Eilen pakkasin aamuteet reppuun ja lähdin.

Kuljin hirvien tekemää polkua. Suolla on jännittävää kävellä, kun ei koskaan tiedä, milloin saapas hörppää vettä. Lähellä rantaa oli suurimmat karpalot.






Mukanani oli Fazer ja Stoner, termarissa tujua inkivääriteetä. Ystävällinen herrasmies piteli kuppiani, kun minä valokuvasin. Noissa maisemissa värit ovat kauneimmat.






Kotiin palasin sienipaikkojen kautta, mutta en löytänyt ainuttakaan. Kauas en kyllä uskaltanut, perjantaina juoksi autonvaloissa susi.



tiistai 6. lokakuuta 2015

Kuukauden päivitys


Päätän, että jollei tämä tästä piristy, päätän tämän tarinan jouluun mennessä.  

Kuvissani on vielä kesä, vaikka herättiin ensimmäiseen kunnon pakkasaamuun. Miinus viisi. Kanat viettävät meillä viimeistä viikkoaan.

Keskimmäisen kanssa käytiin nelivuotisneuvolassa, nuorimmaisen kanssa yksveekuvassa, itse täytin pyöreitä. Kolmekymmentä. Ei kriisiä, ei hätää. Juhlittiinkin, vaikka flunssa meinasi viedä voiton riekkumisesta.




Katsokaa paviljonkia! Menneen kesän saavutus, lattia kunnon kivipalapeli. Paviljonki koostuu ystävältä saaduista rautanurkista ja metallinkeräyksestä haetuista sängynpäädyistä, pelkät nurkat kun eivät olisi pysyneet pystyssä. Takassa paistettiin muutamat makkarat. Aika ihana minusta.




Laatikkoja siivotessa tuli vastaan kortti. Ostin sen kesällä eräältä mummolta kirppistapahtumassa. Hän oli tehnyt kortteja suuren pinkan. Jokainen kasvi itse kerätty ja kuivattu. Yksinkertaista ja niin kaunista, etten voinut mennä vain ohitse. Valitsin vanamon.



lauantai 12. syyskuuta 2015

Hyviä unia etsimässä





Kolmen lapsen kokemuksella sanon, että puoli vuotta jaksaa yöheräilyjä ihan hyvin ties minkä hormonien voimin. Nyt ei enää jaksa, kun lapsi on yli vuoden ja heräilee edelleen yhdestä kolmeen kertaa joka yö. Tai no, ollaan me yksi yö nukuttu heräämättä. Joka tapauksessa eilen alkoi unikoulu, opettajana toimii isänsä ja minä siirsin petini alakerran sohvalle, Yöllä makasin valveilla kuunnellen itkua, mutta en sekaantunut. Nukuinkin ja niin myös yläkerta aina lopulta. Toivotaan muutosta.

Ihanaa, kalenteri näyttää syksylle kaikenlaista kivaa, hyvästi hiljaiselo! Kaupunkilomia toisensa perään, kotimaan kamaralla, mutta kuitenkin. Hotelliöitäkin luvassa. Syksyn odotetuin on tietysti Tampereen Kädentaitomessut, jotka viime vuonna jäivät väliin. Juhlia riittää myös, yhdet häät ja monet synttärit, mukaanlukien omani (30 vuotta ja todellakin juhlin!). Kaikesta tästä pitää päästä nauttimaan, joten hyvien unien on paras löytyä.



tiistai 25. elokuuta 2015

Sundottir ja pari sanaa


Anteeksi, päivitystahti on nyt näköjään tämä. Onneksi saatiin helteet, akkuja on latailtu. Olen taas taitekohdassa, kun intoilen syksyä ja silti haikailen jatkoa kesälle. Kummallinen on ihmisen mieli.

Elokuun aikana olen:

- kerännyt marjoja (vain yksi lokero pakastimesta tyhjillään!)
- vallannut toisten pihan kirppistapahtumassa
- päässyt karkuun kotielämää rompetorille
- uinut niin kuin lapsena uitiin, ilolla ja kauan
- saanut kanalaumaan kaksi pikkutyttöä, nuorikot Anna-Leenan ja Maikin
- lukenut vuoden tähän mennessä parasta kirjaa (Doerr!)
- nähnyt kuinka pieninkin oppii kävelemään








Ja sitten tein valmiiksi Sundottirin, ensimmäisen kirjoneulepaitani ja se on täydellinen. Lankana Cascade 220, jota kului aika tarkalleen neljä sinappista ja ripaus eli vähän valkoista.


maanantai 3. elokuuta 2015

Lapsi vierellämme varttuu, kasvoihimme vuodet tarttuu


Olemme mökkeilleet.
Juhlineet 1-vuotiasta.
Rakensimme paviljongin, aamukahvipaikan.
Olemme lomailleet maalla ja kaupungissa.
Makuuhuoneessa lensi lepakko.

Vielä on poimimatta mustikat.
Edessä elokuun tummat yöt.











lauantai 11. heinäkuuta 2015

Talviturkissa


Uunissa paistuu marjapiirakka. Mansikoita saa vasta kuopuksen syntymäpäivän tienoilla. Pian yksi vuosi täynnä, Kokonainen. Askeleita ei vielä oteta, mutta kohta juostaan ja lujaa. 

Nurmikon leikkuun jälkeen käsiä kihelmöi koneen tärinä. Oli melkein kuuma, mutta vain melkein. En ymmärrä tällaista kesää, kylmää ja sateista. Tomaatit eivät ehdi tänäkään vuonna. Neulon villapaitaa ja -takkia. Kietoudun niihin elokuussa, jos sekin pettää minut.

Kuitenkin, huolimatta plus viidestätoista, tuulesta ja auringottomuudesta, ollaan onnellisia, iloisia. Yläkerrassa nukutaan siskonpedissä.











(Onnistuin muuten aikaansaamaan melko täydellisen lippalakin kaavan! Olen siitä aika innoissani.)

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Pablo


Eräänä päivänä pihaan pyöräili mummo, joka kysyi ottaisimmeko kukon, saa kahvipakettia vastaan. Äitini vastasi, että mikäs siinä, otetaan. Ja niin samana iltana kanalauman kaitsijaksi tuli Pablo, kaksivuotias ujohko herra. Erittäin kaunis. Hänen kellonsa on kyllä väärässä ajassa, kiekuminen alkaa kolmelta yöllä, päivisin tuskin korottaa ääntään (paitsi, jos kissa hiippailee liian läheltä). Ensimmäisen kukkomme aiheuttama jännitys alkaa lientyä, sillä Pablo ei ole osoittanut merkkejä pahapäisyydestä. Saapa nähdä alkaako talvikanalan rakentaminen nousta pian puheisiin.



Puutarhaan rakentuu uutta koko ajan, mökille emme ole vielä ehtineet. Saisi tulla helle, joka ajaisi veden äärelle. Mutta onhan tämä kesäaika ihanaa, nukkumaan ei malta, koska kultainen valo tuntuu ainutlaatuiselta.





Kesäreissu Etelä-Suomeen oli yhtä hymyä. Mukaan tarttui kaikenlaista, eniten ilahduin lipstikkakeiton ohjeesta, joka tulee tässä:

1 kesäkurpitsa
1 dl lipstikkaa
kasvisliemikuutio
1/2 pkt koskenlaskijaa

Itse laitoin joukkoon myös pari porkkanaa ja pari perunaa. Keitetään kaikki kypsäksi ja soseutetaan. On herkkua!



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Päivät lentävät


Joutsenkin lensi. Suoraan yläpuolellani, kun kamera roikkui kaulassani. Huusi, että nyt ota kuva, täältä tulen! Ja minä otin. Ihanan amatööriä, etenkin, kun olen viime aikoina ollut huumaantunut Konsta Punkan kuvista (villatakkini taskussa on pähkinöitä, kaiken varalta). 




Jaa, mitäkö kuuluu? Mainiota.

Juhlimme nuoria ja kauniita valkolakkisia, pikkuveljeä ja toista ihanaista. Samainen veli raivasi tiensä Sibelius-Akatemiaan - ja taas kippisteltiin. Juhlia ennen tuli piha muutettua lähes puutarhaksi, eikö puutarha kuulostakin kauniimmalta? Olen tehnyt jo kaksi kukkapenkkiä omin pikku kätösin ja kolmas projekti on lähtötelineissä. Ruosteista rautaa, vanhoja punatiiliä, laattakiviä ja köynnöksiä, hurjan ihanaa!

Nyt tuntuu lomalta, vaikka tässähän sitä on oltu. Kotona. Kesän lämpöä vielä odotan, saisi tomaatit ja yrtit kasvihuoneeseen, kesämekot käyttöön. Ensi viikolla lähdemme reissuun, katsomaan uutta suloista. Toivon reissulta myös täydennystä teehyllyyni, Kusmi on nimittäin mullistanut teenautintoni ja sitä on saatava lisää, isommissa purkeissa.



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sadepäivänä aurinko on kuvissa


Meillä on vasta hento vehreys. Pidän siitä enemmän kuin keskikesän rehentelevästä vihreydestä. Piha kaunistuu hiljalleen, portaan pieleen istutin orvokkeja.

Viime lauantain istuin ompelulaneissa, osin sama porukka kuin viime vuonnakin. Kuvissa olevien mekkojen lisäksi valmistui muutakin, mutta ovat vielä ikuistamatta. Nappimekosta tuli tämän hetken suosikki, keltainen mekko on esikoisen.







Nyt on aika muuttaa tomaatit isompiin ruukkuihin. Kivaa loppuviikkoa, sadesäästä huolimatta!


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ehtoopuolella?


Oho, kuukausi vierähtänyt, lumi lähtenyt, järvi vapaa jäistä. Ilma on käynyt liian lämpimäksi uudelle takille. Olen saanut otteen juoksuharrastuksesta ja kaivanut elämäni ensimmäisen kunnollisen kukkapenkin. Tomaatintaimet venyttävät varsiaan. Kanat ovat palanneet kotiin ja kaksi uuttakin rouvaa on tulossa. Pienin lapsi kasvattaa hampaita ja ottaa tukea vasten askelia, isoimman kanssa luetaan yhdessä Harry Potteria. Keskimmäinen on oma hurmaava itsensä, peikkotyttö, jonka viihdearvo on sata.




Pikkulinnut tekivät yllättäen paluun lintulaudalle ja vilskettä on riittänyt enemmän kuin pakkasilla. Ensimmäistä kertaa bongasin tiklin ja sain sen myös ikuistettua. Tikliä pidetään joissain maissa häkkilintuna sen kauneuden vuoksi. Päivän tietoisku.




Blogini taitaa tehdä kuolemaa. Instagramista on tullut parempi ystävä, nopea ja helppo. Kyllä, nopeutta ja helppoutta olen alkanut vaatia. Pitäisi kokeilla, miten bloggaaminen onnistuisi tabletilla. Ihan vielä en ole valmis laittamaan viimeistä pistettä, mutta kuten huomaatte, julkaisutahti ei päätä huimaa. Instagramissa olen nimellä @mekkomummu, jos hitaus tällä puolella alkaa nyppiä.






Ihanaa kevättä!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kierrätysompelua


Puolitoista vuotta sitten ompelin ensimmäisen takkini. Paljon pidetty ja mielettömän ihana se on edelleen, mutta vähän turhan ohut, ainakin pikkupakkaseen tai viimaan. Ajatus toisesta takista on muhinut siitä lähtien, kun huusin netistä vanhan verhon. Muistin, että takin ompelu on varsinainen urakka, mutta vanhalla kaavalla takki numero kaksi valmistuikin sukkelaan. 

Tässä on nyt sitten paksumpi tikkivuori, hiukan lyhyempi helma ja tavallinen huppu, ei hiippa. Eikä hätää, täällä ei ole vielä ollenkaan lämmin, takki on päässyt käyttöön heti.




Kierrätysompelua harjoitin myös tänään. Iltapäivällä esikoisella kaverisynttärit, eikä mitään päällepantavaa. Leikkelin ja ompelin vanhan miesten kauluspaidan mekoksi, vielä taskuksi pala puuvillaa ja kappas, kelpasi! Juuri tämän aion lapsilleni opettaa: kaiken ei tarvitse olla uutta. Vanha on usein hyvää, käyttökelpoista, mukautuvaa, lähestulkoon aina kiehtovampaa kuin uusi.