keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Hajanaisia ajatuksia

Aamulla lähtiessämme päiväkotiin lapsi vilkaisi taivaalle ja henkäisi: "Äiti! Kuu on halennu!"
Nauratti.

Syysaamut ovat kauniita, kun maa on jäinen. Aamuisin järvi höyryää ja valo on keltaista. Syksy on varmaan kaunein vuodenaika. Kesät ovat pelkkää vihreää ja sinistä, talvet valkoista ja keväät likaista. Syksyssä on kaikki värit.

Jäisiä teitä en odota.

Sanonpa vielä sellaisen asian, että tämä meidän pieni kommuuni on niin paras paikka asua.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Tunnustuksia

Olen saanut Beautiful Blogger -palkinnon kolmelta suunnalta! Lämmin kiitos Emmi, Tea ja Joana. Myös te olette kauniiden blogien tekijöitä. Tässä seitsemän asiaa minusta:

1. Olen kotihiiri, aina ollut ja tällaisena viihdyn. Koti on paras paikka.

2. Kun olin lapsi, minua sanottiin Pentiksi. Kuulemma muistutin jotakuta penttiä.

3. Osaan puhua italiaa.

4. Olen huono matkustamaan. Stressaan paljon, enkä saa aikaiseksi. Lähtisin mieluummin Lappiin kuin Thaimaahan.

5. Juon liikaa punaviiniä.

6. En ole koskaan leiponut vuokakakkua. Syy on ehkä se, etten omista kakkuvuokaa.

7. Haluaisin osata remontoida ja soittaa selloa.

Vielä yksi tunnustukseni voisi olla se, etten osaa laittaa tuota palkintologoa näkyviin. Sitä tuuratkoon neulomuskuva eilisen lankainventaarion kunniaksi. Inventaarion tulos on se, että langat eivät neulomalla lopu, mutta houkuttelevat kerät ovat harvassa. Höh.


Palkinto jatkaa matkaansa seuraaviin osoitteisiin:

Prinsessa Räpättäjä
Wenlaskaala

Mukavaa viikkoa!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Raglanmekko


Se on valmis! Syntyi etuajassa ja sopii kuin valettu. Olen hämmästynyt - minä osasin! Viis siitä, vaikka kavennukset ja levennykset ja silmukkamäärät heittivät häränpyllyä, minä onnistuin.


I'm lovin' it.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Uuteen viikkoon




Mennyt viikko oli tympeä, mutta päättyi sunnuntaihin täynnä elokuvia, lukemista ja päiväunia. Lämmitettiin takkaa, kuunneltiin sadetta ja syötiin pätkiksiä.

Tästä viikosta tulee edellistä parempi. Tunnen sen ja olen asennoitunut niin. Ilta kului neulekahvilan ensimmäisessä kokoontumisessa. Tikuttelin viimeistä kerää raglanmekkoon, pian se on valmis. Ensimmäinen SUURI työni! Olen koittanut metsästää kirjahyllyä lasiovilla ja löytänytkin täydellisen, mutta kertokaa kuinka paljon saa kirjahylly maksaa? Ja nyt puhutaan siitä täydellisestä.

torstai 16. syyskuuta 2010

Matalapaine

En jaksa tätä viikkoa enää. Lopu jo!

Olen saamaton ja väsyksissä, päivistä sekaisin. Kaikki menee penkin alle, paitsi työt (sillä saralla alan saada itseluottamusta). Mielialan kohotukseksi teen luettelon asioista, jotka kohottavat mielialaa:

  • Tampereen kädentaitomessut - ne lähestyvät vääjäämättä
  • Uusi neulekirja on huomenna käsissäni (päivät ovat todellakin menneet sekaisin...)
  • Neulekahvila kokoontuu maanantaina ensimmäisen kerran
  • Jääkaapissa on iso kulhollinen bataatti-kookoskeittoa
  • Huomenna on perjantai




maanantai 13. syyskuuta 2010

Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun posti toi paketteja. Ensimmäisessä oli rikkinäistä sisältöä, toisessa karvasmantelin (!?) hajuista käsivoidetta ja kolmannessa myöhästynyt kirja. Viime viikolla tuli paketissa 1600 sivua lukemista, eräpäivä 3.10. Kyllä en ehdi.

Postiin pitäisi viedä kirje ystävälle ja Pikku Kakkoselle. Kirjastosta haen huomenna neulekirjan. Minä niin pahoitin mieleni, kun se oli palautettu jo tänään. Kyllä en pysähtynyt matkalla sitä hakemaan.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Vedessäkin aurinko










Kesä teki paluun, ainakin yhden päivän ajaksi. Me lähdimme mökille. Syyskuinen vesi on kirpeää, salpaa hengen, mutta jo rappusissa humahtaa lämpö läpi vartalon. Saaren tuoksu on sama kuin ennenkin. Kostea maa, sammal ja savu. Lapsi huokaisi: miten ihana päivä, kun vedessäkin on aurinko!

Ensi kesänäkö seuraavan kerran?

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tervetuloa syksy


Kesän viimeiset kemut on kemuiltu. Oli etkot ja jatkot, palju ja bändi. Pitkä aurinkoinen ilta. Tämä päivä on yksi syvä huokaus. Nyt saa syksy alkaa. Olen riemuissani siitä, että elämä rauhoittuu, eikä viikonlopuille ole enää menoja. Nyt tarvitsen vain pitkiä kävelyjä ja metsäretkiä. Ja sieniä, ensimmäiset on jo syöty!