tiistai 1. syyskuuta 2009

Harmaata

Se on sitten syyskuu. Ei tunnu kivalta, kun pitäisi saada niin paljon aikaan. Päivät ja viikot kuluvat liian nopeasti ja yhtäkkiä onkin se kuuluisa viime tippa. Kun tästä koulusta pääsen, en ihan heti opiskele.


Meidän seiniltä ei juurikaan löydy tauluja. Olen liian kranttu tai liian köyhä hankkimaan niitä. Betoniseinätkin tuovat omat haasteensa taulujen ripustamiselle. Kauan suunniteltu ja viimein toteutettu taideteos pääsi kuitenkin arvoiselleen paikalle. Kiitos kehikon tekijälle!

Otin eilen illalla pyykkikoneesta ensimmäiset huopatossuni, hahtuvasta neulotut. Jotain koristetta kaipaisivat. Ninnille lupasin tehdä myös, mutta toisesta väristä. Huopatossutehtaasta huolimatta hiljaista meillä ei ole. Päivän paras lohkaisu: "Siis Ninan kiljoissa on semmosia juttuja, että huh huh!"

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siis aivan upee toi taulu! mitä ne jutut siinä on? Kehikon tekijä ei meinannut kehikkoansa tunnistaa..
Ja ihanat huopatossut:)
maija

Meininkäinen kirjoitti...

Vastavierailulla - ja voi hyvä ihme millainen aarre blogisi onkaan! Tänne palaan takuulla!

PipSa kirjoitti...

Sulla on aina kivoja idiksiä :) Ja tossut tuo niin jo joulun mieleen...
Ja tsemppiä opintojen loppurutistukseen. Niin mäkin ajattelin, et en ihan heti opiskele. Vuodenhan tässä ehtikin sit olla töissä, kun taas koulunpenkki kutsuu...

Anonyymi kirjoitti...

Ninan kiljat onki ihan HuH HuH, varsinki se määrä..Ja Henna ja elukat roks :D

Homsantuu kirjoitti...

Maija: Nuo kehikon härpäkkeet on kuivuneita koiranputkia (tai mitälie putkia), keräsin keväällä tienposkesta.

Menninkäinen: Kiitos ja tervetuloa takaisin!

PipSa: Tsemppiä tässä koulun kanssa tarvitaankin, tai edes piiskan heiluttajaa! Kiitos kannustuksesta!

Huhhuttelun taisi aiheuttaa se ronsu, jolta pääsi paukku...:)