perjantai 29. elokuuta 2014

Keltainen - suuri rakkaus


Keltainen on iloa ja voimaa, minun suuri värirakkauteni. Päivä ei voi olla täysin pilalla, jos päällä on keltaista. Sen kaikki sävyt kelpaavat, tai ehkei ihan se hailakoin. Parasta on syvä leijonainen, okra. 





Remontin aikana tapeteiksi valikoitui keltaisia, kas kummaa. Polka Jamin keltainen santsikuppi huusi nimeäni ja pääsi ruokailuhuoneeseen, jossa silmät tavoittavat sen joka päivä. Sisko toi tuomisina kirpparilta löytämänsä kattilan, oli minun näköiseni.



Lapsena en tainnut keltaisesta paljon piitata, ainakaan keltaisista vaatteista. Minulla oli keltainen pulleamuotoinen mankka, jolla soitettiin äidin vanhoja kasetteja ja nauhoitettiin omaa ääntä. 



Tässä talossa parasta on valo ja valosta ihaninta on se kultainen, joka täyttää iltaisin koko tuvan.




keskiviikko 20. elokuuta 2014

Anteeksi tämä hiljaisuus


Pieni poika on pitänyt kiireisenä. Jollei hän, niin isommat.

Imetys ei suju vieläkään. Turhauttaa, harmittaa, itkettääkin välillä. Onneksi soiton päässä on ystävä, joka ymmärtää ja kuuntelee, vaikken saisi sanaakaan sanotuksi. Onneksi on sielunsisko, joka ei anna vajota synkkyyteen ja serkku, joka tuo pullaa. Ja on monta muutakin. Vielä en anna periksi, en hitto vie!



Tuuletin päätäni pyörän selässä ja törmäsin vattupuskaan. Söin kaikki kypsät, en pitänyt kiirettä. Kotipihassa ajoin takaa karkailevaa kanaa, keräsin kupin täyteen omenoita. Sisällä hiljaisuus. Kuppi kuumaa chaita ja ruisleipä. Kyllä tämä tästä, on taas parempi mieli. Ja edelleen hiljaista.



tiistai 12. elokuuta 2014

Isoin ja pienin



Vauva on tissimies, melkein kasvanut minuun kiinni. Imetys on vähän takkuillut, ei mikään pieni ja hento ote, voin kertoa, ja vähän pielessäkin. Harjoitellaan, harjoitellaan. Nyt alan nähdä valoa tunnelin päässä, ehkä kauaa ei enää satu. Ja ainakin hän kasvaa, nukkuu yöt kohtuullisen hyvin. Varovasti ollaan ulkoiltu helteiden väistyttyä, kantoliinassa uni tulee herkästi. 



Nyt meillä asuu myös koululainen. Innosta säihkyen toi kotiin oman Aapisen. Voi näitä.


maanantai 4. elokuuta 2014

Satokausi, oi!


Mikä ihana vaihe kesässä, kun kaikki kypsyy. Pihan perältä munia ja tomaatteja (munien satokausi, hih!), toiselta nurkalta viinimarjoja ja kirsikoita. Mustikoitakin hain jo pahimpaan mustikkaikävään.

Helle meinaa uuvuttaa ja hermoja kiristää, kun pienen kanssa ei kuumuuteen voi lähteä ollenkaan. Vähän saisi elohopea laskea, mutta vähän vain, vielä en luovu kesästä.