sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Nimiäisissä




Hänestä tuli Samuli!

lauantai 27. helmikuuta 2010

Löytöjä

Kävin viikolla kirjastossa. Pienen paikkakunnan hyvässä kirjastossa, josta löytyi iso pino hehkutettavaa. Sellaisia kirjoja, joita kaupungissa saa jonottaa kuukausikaupalla. Kymmenen pistettä maaseudulle. Tuli yllättäen lapsivapaa ilta, joten alkaa läjä saamaan kyytiä.


Eilen urakoin yläkerrassa. Tyhjensin viimeiset muuttolaatikot, järjestelin lapsen huoneen ja löysin ison pussin lankoja! Sellaista voi tapahtua, jos asuu mummun vanhassa talossa. Aivan upean värinen, ohut lanka pääsi puikoille samana iltana. Luulen, että tästä huivista tulee suosikkini. Mukavaa lauantai-iltaa!

tiistai 23. helmikuuta 2010

Panttivangit


Aamulla paistoi aurinko ja riemuitsin jo, että päästään ulkoilemaan. Mieli muuttui vilkaistessani mittaria. Ulos ei ole menemistä ainakaan lapsen kanssa. Täällä siis ollaan neljän seinän sisällä. Edes kauppaan ei viitsitty vaan keitettiin ruuaksi mannapuuroa ja soppaa. Huomenna pääsen kunnon ruokakauppaan ja lista on jo metrin mittainen.


Yläkerran jäätynyt ikkuna on taideteos.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Uudessa kodissa

Kaksi päivää siitä, kun tavarat kannettiin sisään. Alakerta alkaa olla kuosissa, mutta yläkerrassa vallitsee kaaos. Nautin isoista ikkunoista, takkatulesta, narisevasta portaikosta ja yläkerran viistosta katosta. Vastapainona en pidä tiskaamisesta ja hyytävän kylmästä käytävästä eteisessä. Kuitenkin ollaan ehdottomasti plussan puolella. Tuntuu kodilta, ei asunnolta.


Tänään oli miehen syntymäpäivä. Leivottiin Ninnin kanssa kakku ja saatiin vieraitakin. Iltapalaksi paistettiin takassa makkaraa ihan vain siitä ilosta, että on takka. Nyt olisi aikaa itselle, mies lähti yövuoroon ja lapsi nukkuu. Olen vain niin väsynyt, että taidan hiippailla ylös ja vetää peiton korviin. Katuvalotkin sammuivat - ollaan NIIN maalla!


perjantai 19. helmikuuta 2010

Viimeinen ilta

Vadelmakujalla. Muutosta huolimatta blogin nimi tulee pysymään samana.

Muuttaminen ei ole ollenkaan kivaa hommaa. Voisi olla, jos joku pakkaisi tavarat ja siivoaisi vanhan asunnon puolestani, kun minä saisin vain siirtyä teleportilla uuteen kotiin ja alkaa sisustamaan. Näin ei ole tapahtunut, vaan pakkaaminen ja siivoaminen ovat edelleen kesken. Huomenna on onneksi ystäviä ja sukulaisia vastaanottamassa ja auttamassa laatikoiden purkamisessa ja aloilleen asettumisessa.

Hassua, muutan taloon, jossa olen asunut kolmeen eri otteeseen. Voiko sanoa, että menen elämässä eteenpäin vai onko tämä taantumista?

tiistai 16. helmikuuta 2010

Katsokaa häntä!

Olen unohtanut kertoa, että meillä kävi viime viikolla vieras. Varsin suloinen vieras olikin! Mutta niin kovin villi, että kuvan nappaaminen oli haastavaa. Hänen nimensä on Siiri ja hän näyttää koko ajan hämmästyneeltä. Eikä Siiri pelkää mitään, ei suurta valkoista koiraakaan, vaikka on itse pikkuriikkinen.


maanantai 15. helmikuuta 2010

Elämä kaatopaikalle - ja laatikoihin

Unohdin viikonloppuna ottaa kameran mukaan, voitteko kuvitella! Ei siis ole kuvia tyhjennystalkoista, eikä siitä hirvittävästä sotkusta, mikä jäi odottamaan. Puoli sukua saapui paikalle tyhjentämään mummun taloa, sitä johon muutamme tulevana lauantaina. Urakka tuntui ihan loputtomalta. Komeroissa makasi kymmenien vuosien pölyt, lehdet ja roinat. Ja niiden lomassa aarteita. Seinistä kaappien takaa paljastui jos minkälaisia tapetteja, kauniita ja vähemmän kauniita. Yksi huone on oikea tilkkutäkki. Olohuoneen kirjahyllyn takaa löytynyt seinä oli miehen mielestä hirveä, kun minä taas olin ihan riemuissani. Miten toisen ruma voikin olla toiselle kaunista!

Moni esine, huonekalu ja astia sai uuden omistajan, mutta valtava määrä tavaraa päätyi roskalavalle. Sinne meni jätesäkkeihin osa toisen ihmisen elämää. Tuntui aika raadolliseltakin. Taas tuli selväksi, ettei tavaran hamstraamisessa ole mitään järkeä. Mitä vähemmän sen parempi, sillä tänne jää kaikki jälkipolvien riesaksi. Tarkennuksena vielä, että mummu ei ole kuollut, vaan vanhainkodissa! Vaikka välillä tuntui kyllä siltä, kun tavaroita jaettiin...

Siellä siis odottaa suuri ja pölyinen talo. Nykyinen asunto näyttää varmaan yhtä sekasortoiselta, sillä tavaroiden pakkaaminen on täydessä vauhdissa. Huomenna pääsen siivoamaan kaappeja. Toivon, että lauantai ei tule liian äkkiä, sillä minulla on vielä asiaa tälle kaupungille, ilta varattu ystävälle ja lapulla hankintalista.


tiistai 9. helmikuuta 2010

Talvesta


Kuuma kaakao kermavaahdolla kuuluu tähän vuodenaikaan. Niin paljon kuin kaakaosta tykkäänkin (juon sitä vähintään kupin päivässä), ei talvi jaksa innostaa enää yhtään. Luin eilen viime kesänä ilmestyneitä lehtiä ja kaipuu kesään kasvoi ihan kamalaksi. Lehtien sivuilla ihmiset lojuivat riippumatoissa, paistoivat kalaa kesäkeittiössä ja söivät vadelmia heinästä. Minäkin haluan! Heti! Neuloin jo vilpoisesta puuvillasta kevät-baktuksen. Pienen, kaulaan tarkoitetun. Suunnitteilla on jo toinen, mutta vielä ohuemmasta langasta. Ehkä bambusta?


Maalla saatan taas uudestaan viihtyä talvessa, kun pääsen hiihtämään, sytyttämään takkaan tulia, saunomaan ja tekemään lumitöitä, mikä on homma, josta oikeasti pidän. Oi, kuulostaapa sittenkin hauskalta. Kaupungissa en jaksaisi enää millään. Maiseman vaihdos tulee tekemään hyvää. Siitä puheen ollen, eilen lähti ensimmäinen muuttokuorma. Nojatuolit, olohuoneen pöytä, lapsen huonekaluja, matot... Nyt täällä ei ole enää edes viihtyisää. Päivä on mennyt muumeja katsellessa ja lelu-inventaariota tehdessä. Tytön nenä valuu ja itse en ole saanut edes housuja jalkaani, joten ulkoilut jätimme suosiolla aurinkoisemmille päiville. Aion kuitenkin reipastua, sillä illalla juhlitaan!

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Hyvästit kiireelle

Päällä alennusvartaasta löytynyt paita, kaulassa koru, jonka mummu on antanut. Yksi rakkaimmista. Opinnäytetyö on valmis ja odottaa palauttamista. Hämmentää tämä kaikki aika, joka yhtäkkiä on käytettävissäni. En osaa ajatella aamuja, jolloin ei olekaan kiire minnekään.


Lähestyvä muutto estää minua laiskistumasta. Kahden viikon päästä olemme jo muualla.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Suosikkeja

Jos minulta kysytään lempikirjaani, nämä tulevat mieleen ensimmäisinä. Ovat ehkä tehneet suurimman vaikutuksen. Joukosta puuttuu vain Tove Janssonin Kesäkirja, jota ei voi olla rakastamatta. Niin ja tuo pinon alimmainen edustaa koko trilogiaa.


Ruohometsän kansan luin ensimmäisen kerran varmaan melkein kymmenen vuotta sitten. Niin myös Vanhuksen ja meren, mutta taisin olla liian kakara, kun kirja tuntui vain kuivaakin kuivemmalta. Ihan erilainen lukukokemus nyt. Tove Janssonia ihailen sydämeni pohjasta, niin hienoa kieltä ei kukaan toinen ole kirjoittanut.