maanantai 28. helmikuuta 2011

Maanantai kotona

Vapaapäivän ohjelmistoa:
  • lapsen hammaslääkäri (hyvin meni muuten, mutta hampaitaan ei näyttänyt)
  • parturi (minä käyn aina parturissa, en kampaajalla - kuulostaa liian fiiniltä)
  • leivän leipomista (erinomainen resepti alla)
  • päiväunet (valvoin oscarit)

Siis leipää. Jo ensimmäinen netistä löytynyt vuokaleipäohje oli täysi kymppi. Ensimmäinen jo syöty ja toinen taikinana kulhossa. Tähän toiseen lisään auringonkukansiemeniä ja soijarouhetta. En enää kuollaksenikaan muista, mistä reseptin löysin, onneksi kirjoitin heti ylös.


Vuokaleipä

1/2 litraa vettä
1 pss kuivahiivaa (minä laitoin tuoretta melkein koko palan)
2 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl ruisjauhoja
1 dl ruishiutaleita (tai 4-viljan tai jotain)
8-9 dl vehnäjauhoja

Ensin sekoitetaan lämpimään veteen hiiva, suola, siirappi, ruisjauhot ja -hiutaleet. Annetaan olla 1/2 tuntia, jonka jälkeen alustetaan vähitellen jauhot mukaan. Taas annetaan olla 1/2 tuntia. Valmis taikina nostellaan voideltuun vuokaan ja paistetaan 250 asteessa n. 1/2 tuntia. Taikinan on tarkoitus jäädä löysäksi, eikä sitä tarvitse vaivata.

torstai 24. helmikuuta 2011

Huvittaa/ei huvita

Huvittaisi leipoa leipää. Jos siitä tulisi hurjan hyvää. Joka paikassa leivotaan leipää, lehdissä ja blogeissa. Paikallisen kotileipomon leipää ei enää saa säännöllisesti.

Ei huvittanut leipoa täytekakkua miehen syntymäpäiväksi. Tein tiramisua. Taisi viedä voiton kakuista.

Huvittaisi aloittaa uusi neulomus. Jotain pientä, vaikka sukat lapselle. Helmikuun lupausta en silti riko.

Ei huvita millään neuloa keskeneräisiä. Pitkin hampain, ajattelematta teen, että tulisi valmista. Voi kurjuuksien kurjuus. Tule jo maaliskuu! Huomiseksi sovittiin neulomisiltapäivä, jos vaikka alkaisi huvittaa.

Huvittaa tehdä listoja: ruokalistoja, työlistoja, toivelistoja, mitkä kymmenen ruoka-ainetta valitsisin -listoja...

Ei huvita herätä aamulla töihin. Viisas otti maanantain vapaaksi!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Vipinää kintuissa

Melko hektinen viikonloppu, etten sanoisi. Perjantaina ajoin entiseen kaupunkiini, pikkusiskon nykyiseen. Sisko on jo niin vanha, että tanssi vanhojen tansseja. Hienosti meni ja pukuloistoa oli ihan mukava katsella. Melkoista varustelukilpailua nuo tanssit kuitenkin näyttävät olevan. Ihan toisissa sfääreissä kuin omien tanssieni aikana pienessä maalaislukiossa!

Seuraavana iltana olimme taas kotona, mutta lyhyen kaupunkivisiitin aikana ehdimme syödä hyvin, tehdä kirpputorilöytöjä ja väsyä vilinään. Muutosta maalle on pian vuosi ja minusta kaupungissa on edelleen mukavaa käydä, mutta vielä mukavampaa lähteä. Päästä tänne rauhaan.

Rauha koitti kuitenkin vasta sunnuntaina, sillä eilen illalla, melkein heti reissusta paluun jälkeen, lähdimme katsomaan improvisaatioteatteria. Kyllä kannatti lähteä, niin makeat naurut sai! Ja onhan sitä mentävä, kun järjestetään.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Ehkä tänään

Toukokuussa aloitetut lettisukat tulivat valmiiksi, vihdoinkin. Se vaati apinanraivoa ja lupauksen helmikuusta ilman uusia käsityöprojekteja. Lanka on Ilun kashmirsukkalankaa, sävyn nimi otsikossa. Nyt jooga odottaa, tänään en lintsaa.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hrrrrr.....

Kyllä nyt pakkasta riittää, kuulemma koko ensi viikoksi. On häkeltävän kaunista ja kovin kirkasta. Aurinkolasien aika alkoi taas! Miten monessa ne ovatkaan mukana. Viime keväänä Roomassa, kesällä mökillä ja muumireissulla. Ja nyt tässä jäisessä talvessa. Lauantaina vielä uskaltauduttiin kylmyyden armoille, aseina kuuma kaakao ja pullat. Saatiin posket punaisiksi ja sormet kohmeeseen. Vaikka kotona takassa roihusi hyvän aikaa, oli tänä aamuna taas kylmä. Sitä ne miinus kolmenkympin yöt teettää.





Huomenna uuteen viikkoon. Olin saamaton, eikä minulta tänä vuonna tule ystävänpäiväkortteja. Toivotankin tätä kautta kaikille hyvää ystävänpäivää!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Lintsari

Hankin tänään silikonit. Halpahallista kaksyheksänviis. 12 silikonista muffinssivuokaa iloisissa väreissä. Kuulin tutulta, että erittäin toimivia ovat. Ja minähän tykkään muffinsseista. Sanakin on hauska. Muff!

Lintsaan paraikaa joogasta. Ei huvittanut yhtään ja yläkerrassa odotti neljä kuutiota pyykkiä. Viikasin ne kaappeihin, jonka jälkeen huomasin, että leipä on loppu. Mieluummin leivon kuin lähden hetkeä ennen sulkemisaikaa hyytävään pakkaseen hakemaan jotain vaivaista leipäpakettia. Varsinkin, kun huomenna saa kotileipomon leipää diileriltä. Nyt on uunissa rukiista rieskaa. Niin hyvää! Ihan toista lajia kuin ne kaupan kahdeksalla lisäainekoodilla maustetut pienet pyöreät.

Lisäaineboikottini on kestänyt reilun vuoden. Siis tämä, jossa enemmän kuin kolme E:tä sisältävät tuotteet jäävät kauppaan ja aromivahventeiset aina. Paluuta entiseen ei ole.

Sitten vielä kirjasuositus ja tämä erityisesti Maijalle: Markus Nummen Karkkipäivä. Lukekaa! Jos kevyempää haluatte niin Patricia Woodin Onnenpoika. Mutta Maija lukee ensin tuon Karkkipäivän.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Tässä talossa, näissä huoneissa



Hyi, mikä laulu. Kyllä en tykkää. Mutta tästä talosta tykkään. Varmaan olen sen aikaisemminkin tehnyt selväksi. Nyt on alkanut mietityttää tuvan tulevaisuus. Olemmeko tässä vielä vuoden, aikojenkin päästä? Toivon niin, sillä minne sitä ihminen kotoaan lähtisi? Tässä pihapiirissä olen kasvanut, ei näitä juuria taida saada irti millään ilveellä. Lapsella on mummu vieressä, ihan niinkuin minullakin oli. Onnekkaita ovat sellaiset lapset.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Huhuu!




Melkein viikon hiljaisuus. Maailma on lunta täynnä. Oma pää ajatuksia, stressiäkin. Taas riemuitsen viikonlopusta, ei menoja eikä suuria suunnitelmia. Jos sukset saisi jalkaan, lukisi kirjaa, askartelisi vähän. Tai sitten vain nukkuisi pitkään. Tein lupauksen, etten helmikuussa aloita ainoatakaan uutta käsityötä. Keskeneräisissä on tarpeeksi.