maanantai 30. toukokuuta 2011

Toukokuun viimeisiä


Tässä kuussa...


opin leipomaan juureen tehtyä leipää.

unohdin uudestaan ja uudestaan, miten tehdään pylvässilmukka.

iloitsin vanhoista ystävistä ja uusista tuttavuuksista.

sain oman talon.

kaipasin päiväunia tavallista useammin.

tutustuin spelttiin.

muistin, miltä tuntuu kun vatsassa mönkii joku.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Täällä taas


Minne nämä päivät menevät? Eilen näin pääskyset, tänään ostin mansikantaimia.

Tuleva isosisko tunsi potkun, joka aiheutti valtaisan kikatuksen. Silmät menivät ensin hämmästyksestä lautasen kokoisiksi. Vointi on hyvä, aika ihana oikeastaan.

Huomenna pihaan tuodaan tuliterä leikkimökki. Valmistui niin nopeasti, että sinne suunnittelemani matto on vielä kerinä kellarissa. Oranssia.

Ostin itselleni viikonloppuna helmet. Tykkään niistä kovasti. Niin kuin kaikenlaisista helmistä.

Ulkona on jumalaton tuuli, sisälläkin koleaa. Tee, sauna ja villasukat - niillä tästä selviää.



sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Nokkoskeittoa ja raparperikiisseliä


Tänään on syöty kesäisiä ruokia. Nokkoset ovat juuri sopivia kerättäviksi, raparperissa tyydyttiin pakastettuun, mutta ei se kiisseliä huonontanut.

Odotan sadetta, aamupäivällä ripsi vähän, mutta ei tarpeeksi. Haluan kunnon sateen niin, että huopakatto kumisee. Luontokin tykkäisi. Ja itse tulisi ehkä helpommin tartuttua siihen matontekeleeseen, joka on jäänyt unohduksiin.

Illan peli hirvittää, miten sen voi katsoa? Mummu olisi riemuissaan. Pelimenyyssä ainakin herkkusalaattia ja kartanon perunalastuja, juomaksi ananasmehua kuplavedellä.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Me talolliset


Se on nyt meidän! Talo, joka oli mummula. Talo, jonka yläkerrassa vanhempani asuivat syntyessäni, jossa ilta-aurinko on kauneinta, jonka seinissä on sata tapettikerrosta (olen hyvä liioittelemaan), jonka portaat ovat miltei oranssit ja yläkerran lattia nariseva. Missään muualla en halua enää asua. En edes remontin aikana. Olo on mielettömän hyvä ja iltalenkki rannassa vain paransi sitä. Tänne me kuulumme ja haluamme kuulua.

Ulkosauna lämpeni ja antoi hyvät löylyt.

tiistai 10. toukokuuta 2011

...hän asuu kumputiellä...


Lauantaina tehtiin juuret ja tänään taikina. Sitten vaivausta ja kohottelua, munakellon raksutusta - saunoessakin kello mukana, ettei vain mene pieleen. Eikä mennyt!

Leivän tekeminen on jännittävää. Koskaan aikaisemmin siinä ei vain ole mennyt näin kauan. Silti kaiken vaivan arvoista. Huomenna kello herättää kuudelta, sillä ei tämä ole tässä. Harjoitukset jatkuvat.

Ja huomenna, kuulkaa, meistä tulee talonomistajia!




sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Onnea äideille!

Vuosi sitten vietin äitienpäivää Roomassa. Ei paha, mutta nyt on mukavaa olla kotona. Minä sain lahjan jo viikolla, huumaavan pinkin polkupyörän! Hyvin kulki aurinkoisella reissullani.


Silkkitukkatyttö oli tehnyt päiväkodissa helmet, ne pääsivät heti paketista kaulaan. Aamupalakin tuli sänkyyn, ilman muuta. Kiitos rakkaani.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Kuteet matoiksi

Iltapäivä vierähti auringossa maton virkkauspuuhissa. Aikoinaan mummu leikkasi ahkerasti matonkuteita, muistamattomuudessaan jopa niin ahkerasti, että saksien terille päätyi meidän pyykkikorin sisältö. Jotain sentään ehdin pelastaa. Nyt on tekeillä valkoinen pitsimatto, vaikka oranssit kerät kyllä kiehtoivat. Jospa sellainen seuraavaksi.




Ultrassa kaikki oli niin kuin pitääkin. Jatketaan odotusta kevyin mielin.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Sinistä taivasta

ja lämpöä luvassa. Aamulla taivas oli harmaa, mutta järvi peilityyni.

Meidän yrtit ja salaatit itävät jo. Unohdin, mitä on missäkin purkissa. Ei haittaa, sittenpähän näen. Pakastan marjatkin samalla tavalla, ilman merkintöjä sisällöstä. Syötyä ne tulee kaikki kumminkin ja onpahan aina yllätys.

Neuvolassa vauvan sydän sanoi koppoti-koppoti-koppoti. Kämmen tuntee potkut. Toivon onnellista äitienpäivää. Sitä ennen on vielä ultra.


sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappuna Kabulissa


Vappu sujui rauhallisesti, pyhitin päivän haravoinnille ja lukemiselle. Ylioppilaslakki päässä tietysti. Kirjaa ei malttaisi laskea käsistään vieläkään.

Jääkiekkohuuma on alkanut. Vaikken paljon urheilusta perusta, aiheuttavat jääkiekon MM-kisat aina ylimääräistä kihelmöintiä ja voisin katsoa joka matsin. Kuume taitaa kulkea geeneissä, sillä ennen vanhaan mummu hakkasi luudanvarrella kattoon yläkerrassa nukkujille, kun meno jäällä kävi kiihkeäksi. Suomen pelien mukaan eletään siis seuraavat kaksi viikkoa. Jokohan tänä vuonna..?