tiistai 25. elokuuta 2015

Sundottir ja pari sanaa


Anteeksi, päivitystahti on nyt näköjään tämä. Onneksi saatiin helteet, akkuja on latailtu. Olen taas taitekohdassa, kun intoilen syksyä ja silti haikailen jatkoa kesälle. Kummallinen on ihmisen mieli.

Elokuun aikana olen:

- kerännyt marjoja (vain yksi lokero pakastimesta tyhjillään!)
- vallannut toisten pihan kirppistapahtumassa
- päässyt karkuun kotielämää rompetorille
- uinut niin kuin lapsena uitiin, ilolla ja kauan
- saanut kanalaumaan kaksi pikkutyttöä, nuorikot Anna-Leenan ja Maikin
- lukenut vuoden tähän mennessä parasta kirjaa (Doerr!)
- nähnyt kuinka pieninkin oppii kävelemään








Ja sitten tein valmiiksi Sundottirin, ensimmäisen kirjoneulepaitani ja se on täydellinen. Lankana Cascade 220, jota kului aika tarkalleen neljä sinappista ja ripaus eli vähän valkoista.


maanantai 3. elokuuta 2015

Lapsi vierellämme varttuu, kasvoihimme vuodet tarttuu


Olemme mökkeilleet.
Juhlineet 1-vuotiasta.
Rakensimme paviljongin, aamukahvipaikan.
Olemme lomailleet maalla ja kaupungissa.
Makuuhuoneessa lensi lepakko.

Vielä on poimimatta mustikat.
Edessä elokuun tummat yöt.











lauantai 11. heinäkuuta 2015

Talviturkissa


Uunissa paistuu marjapiirakka. Mansikoita saa vasta kuopuksen syntymäpäivän tienoilla. Pian yksi vuosi täynnä, Kokonainen. Askeleita ei vielä oteta, mutta kohta juostaan ja lujaa. 

Nurmikon leikkuun jälkeen käsiä kihelmöi koneen tärinä. Oli melkein kuuma, mutta vain melkein. En ymmärrä tällaista kesää, kylmää ja sateista. Tomaatit eivät ehdi tänäkään vuonna. Neulon villapaitaa ja -takkia. Kietoudun niihin elokuussa, jos sekin pettää minut.

Kuitenkin, huolimatta plus viidestätoista, tuulesta ja auringottomuudesta, ollaan onnellisia, iloisia. Yläkerrassa nukutaan siskonpedissä.











(Onnistuin muuten aikaansaamaan melko täydellisen lippalakin kaavan! Olen siitä aika innoissani.)

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Pablo


Eräänä päivänä pihaan pyöräili mummo, joka kysyi ottaisimmeko kukon, saa kahvipakettia vastaan. Äitini vastasi, että mikäs siinä, otetaan. Ja niin samana iltana kanalauman kaitsijaksi tuli Pablo, kaksivuotias ujohko herra. Erittäin kaunis. Hänen kellonsa on kyllä väärässä ajassa, kiekuminen alkaa kolmelta yöllä, päivisin tuskin korottaa ääntään (paitsi, jos kissa hiippailee liian läheltä). Ensimmäisen kukkomme aiheuttama jännitys alkaa lientyä, sillä Pablo ei ole osoittanut merkkejä pahapäisyydestä. Saapa nähdä alkaako talvikanalan rakentaminen nousta pian puheisiin.



Puutarhaan rakentuu uutta koko ajan, mökille emme ole vielä ehtineet. Saisi tulla helle, joka ajaisi veden äärelle. Mutta onhan tämä kesäaika ihanaa, nukkumaan ei malta, koska kultainen valo tuntuu ainutlaatuiselta.





Kesäreissu Etelä-Suomeen oli yhtä hymyä. Mukaan tarttui kaikenlaista, eniten ilahduin lipstikkakeiton ohjeesta, joka tulee tässä:

1 kesäkurpitsa
1 dl lipstikkaa
kasvisliemikuutio
1/2 pkt koskenlaskijaa

Itse laitoin joukkoon myös pari porkkanaa ja pari perunaa. Keitetään kaikki kypsäksi ja soseutetaan. On herkkua!



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Päivät lentävät


Joutsenkin lensi. Suoraan yläpuolellani, kun kamera roikkui kaulassani. Huusi, että nyt ota kuva, täältä tulen! Ja minä otin. Ihanan amatööriä, etenkin, kun olen viime aikoina ollut huumaantunut Konsta Punkan kuvista (villatakkini taskussa on pähkinöitä, kaiken varalta). 




Jaa, mitäkö kuuluu? Mainiota.

Juhlimme nuoria ja kauniita valkolakkisia, pikkuveljeä ja toista ihanaista. Samainen veli raivasi tiensä Sibelius-Akatemiaan - ja taas kippisteltiin. Juhlia ennen tuli piha muutettua lähes puutarhaksi, eikö puutarha kuulostakin kauniimmalta? Olen tehnyt jo kaksi kukkapenkkiä omin pikku kätösin ja kolmas projekti on lähtötelineissä. Ruosteista rautaa, vanhoja punatiiliä, laattakiviä ja köynnöksiä, hurjan ihanaa!

Nyt tuntuu lomalta, vaikka tässähän sitä on oltu. Kotona. Kesän lämpöä vielä odotan, saisi tomaatit ja yrtit kasvihuoneeseen, kesämekot käyttöön. Ensi viikolla lähdemme reissuun, katsomaan uutta suloista. Toivon reissulta myös täydennystä teehyllyyni, Kusmi on nimittäin mullistanut teenautintoni ja sitä on saatava lisää, isommissa purkeissa.



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sadepäivänä aurinko on kuvissa


Meillä on vasta hento vehreys. Pidän siitä enemmän kuin keskikesän rehentelevästä vihreydestä. Piha kaunistuu hiljalleen, portaan pieleen istutin orvokkeja.

Viime lauantain istuin ompelulaneissa, osin sama porukka kuin viime vuonnakin. Kuvissa olevien mekkojen lisäksi valmistui muutakin, mutta ovat vielä ikuistamatta. Nappimekosta tuli tämän hetken suosikki, keltainen mekko on esikoisen.







Nyt on aika muuttaa tomaatit isompiin ruukkuihin. Kivaa loppuviikkoa, sadesäästä huolimatta!


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ehtoopuolella?


Oho, kuukausi vierähtänyt, lumi lähtenyt, järvi vapaa jäistä. Ilma on käynyt liian lämpimäksi uudelle takille. Olen saanut otteen juoksuharrastuksesta ja kaivanut elämäni ensimmäisen kunnollisen kukkapenkin. Tomaatintaimet venyttävät varsiaan. Kanat ovat palanneet kotiin ja kaksi uuttakin rouvaa on tulossa. Pienin lapsi kasvattaa hampaita ja ottaa tukea vasten askelia, isoimman kanssa luetaan yhdessä Harry Potteria. Keskimmäinen on oma hurmaava itsensä, peikkotyttö, jonka viihdearvo on sata.




Pikkulinnut tekivät yllättäen paluun lintulaudalle ja vilskettä on riittänyt enemmän kuin pakkasilla. Ensimmäistä kertaa bongasin tiklin ja sain sen myös ikuistettua. Tikliä pidetään joissain maissa häkkilintuna sen kauneuden vuoksi. Päivän tietoisku.




Blogini taitaa tehdä kuolemaa. Instagramista on tullut parempi ystävä, nopea ja helppo. Kyllä, nopeutta ja helppoutta olen alkanut vaatia. Pitäisi kokeilla, miten bloggaaminen onnistuisi tabletilla. Ihan vielä en ole valmis laittamaan viimeistä pistettä, mutta kuten huomaatte, julkaisutahti ei päätä huimaa. Instagramissa olen nimellä @mekkomummu, jos hitaus tällä puolella alkaa nyppiä.






Ihanaa kevättä!