perjantai 23. tammikuuta 2015

Vauvankasvukriisi


Hän kääntyy ja pyörii kuin kello, pönkää etunojaan huiman korkealle. Ja kasvatti ensimmäisen hampaan! Sillä hampaalla pitäisi pikku hiljaa alkaa syömään ihan oikeaa ruokaa.

Kaikki vaatteet tuntuvat kittanoilta (käsi ylös, joka ei tunnista tätä sanaa! näyttää kirjoitettuna hassulta). Onneksi äitinsä on järkyttävän kangasmanian kourissa, tilailee tuon tuostakin ja suunnittelee leikkovansa isin vanhat paidatkin bodeiksi.

Atunahousu. Taas viljellään papan käyttämää sanaa. Tarkoittanee vaippapyllyistä lasta.




Pakkaset ovat pitäneet meitä sisällä monta päivää. Pienimmän nenä valuu ja keskimmäinen yskiä paukuttaa. Tehdään eväsretkiä olohuoneeseen ja laitetaan postia täti-ihmiselle. Välillä saadaan vieraita, sulatetaan pakastimesta pullaa. Käsien hetkeksi vapautuessa tikataan vimmatusti. Tai piirretään possu. Mukavaa tämä kotielämä.




keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Vanhojen muistelua


Esikoinen viettää syntymäpäiviään heti pyhien jälkeen. Taas pidettiin kekkerit kaveriporukalle. Vuosi sitten koristeltiin kuppikakkuja, tänä vuonna jäätelöannoksia ja kynsiä. 













Koristeluinnostus lähti vähän lapasesta, mutta niin ovat kivoja nuo paperiketjut, että saavat jäädä kevättä vastaanottamaan.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Sananen lahjoista


Joulu on kerätty pahvilaatikkoon jo aika päivää sitten, mutta vilautanpa vielä muutamaa lahjaa, jotka käärin pakettiin. Nämä melkoinen hymynkare huulessa...





Minun oli aivan pakko saada pari palaa Marianne Valolan Naistenpäivä -puuvillaa. Tilasin parissa eri värissä ja opettelin pussukan teon salat. Helppoa kuin heinänteko ja niin mukavaa, että pimppipussukoita lähti muutamaankin osoitteeseen. Sisko sai mustasta kankaasta penaalin ilahduttamaan yliopistoluentoja.

Muistin kilttejä lapsia ja aikuisia myös villasukilla, pipoilla, tumpuilla, boksereilla ja tilkkutyynyillä. Tyynyjen teko oli ihanan koukuttavaa ja aika kauniitakin niistä tuli.



Ensimmäiset joululahjat ovat muuten jo puikoilla, kiitos Jyjun. Sen projektin tilannetta päivittelen myöhemmin.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Löysäpipoisten Jyju


Uusi neulevuosi on alkanut melkoisen reippaasti, vaikka kutimien kanssa vietettävää aikaa ei hirveän paljon olekaan. Jouluyöstä juhannusyöhön kestävä käsityöhaaste, tavoitteena 20 valmista työtä, on saanut vakavan neuloosin päälle. Ensimmäinen Jyju valmistui eilen, From Norway with Love -sydänpipo. Pukki toi vyyhdin vihreää Cascade 220 superwashia ja siihen yhdistelin lankakorin jämiä. Eihän niistä nöttösistä noin vain eroon pääse, joten lapaset on tehtävä kaveriksi.

Tekeillä myös villapaita ja parit sukat (plus ne lukemattomat muut, jotka on aloitettu jo ennen Projektia).

Viime vuoden langankulutuksella en pääse kehuskelemaan, vain hippasen yli 2 kiloa kulutettu, mutta pääsin tavoitteeseeni: ostin vähemmän kuin kulutin! Ehkä tämän vuoden tavoite on saada aikaan enemmän ja pysyä lankojen ostolakossa marraskuun käsityömessuihin asti, Oih, nytkö tuli mustaa valkoiselle? Tavoitteet asetettu. 





sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Äidin paratiisi


Enpä ole aikoihin ommellut itselleni ja kun sitten aloin, heittäydyin hurjaksi. Ihana, aikansa odottanut Paratiisi joustocollege ja uusi, testaamaton kaava, Linnelin MIW. Kukaan järkevä ei ehkä lähtisi kokeilemaan kaavaa tällä kankaalla, mutta minä leikkelin hullunkiilto silmissä. Lopputulos on tässä:





Helma olisi voinut olla hippasen tiukempi, vetskari pidempi ja huppu jäi ehkä vähän valjuksi ilman resoria, mutta onhan tämä nyt ihan huippu! Minä, joka ei piittaa housuista, aion käyttää tätä hupparimekkona ja koska meillä asuu tissipoika, hoituu imetyskin vetoketjua avaamalla. Tuuletus!


tiistai 30. joulukuuta 2014

Pitkiä pyhiä


Mukavaa tämä joulun aika. Kuusi saa seistä olohuoneessa vielä viikon, on niin kaunis, eikä varise. 

Laitan talteen kivoimmat joulukortit.

Aloitan villapaidan ja kahdet sukat, tilaan sikaa säkissä ja ulkoilupuvun.

Lupaan ensi vuonna piirtää enemmän.









sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulua päin


Oiotaan mutkat suoriksi ja keskitytään olennaiseen. En tee suursiivousta, kyllä joulu tulee vähemmälläkin. Haluan ottaa rennosti jo ennen aattoa. Eilisilta oli kylmiä väreitä pikkuveljen joulukonsertissa työväentalolla. Niin rakas, niin taitava, vain hän ja piano ja tuhat kiloa tunnelmaa.

 Meillä alkaa olla valmista. Ompelupöytäkin on siivottu, koneet aloittaneet lomansa. Puikot sen sijaan verryttelevät alkavaa urakkaa varten: ilmoittauduin jouluyöstä juhannusyöhön kestävään käsityöhaasteeseen. Tavoitteena on saada juhannukseen mennessä valmiiksi 20 neulomusta (tai virkkausta). Ei mikään läpihuutojuttu, sillä yhden tekeleen minimipaino on 50g ja minun listallani tulee olemaan myös se kauan vatvomani villatakki. Olen silti ihan innoissani!








Tänä vuonna tein piparkakkutalon, elämäni toisen, Ensimmäinen syntyi vuosia vuosia sitten hirvittävän kiroilun saattelemana. Kyseessä oli muumitalo ja olen myöhemmin kuullut, että sen kasaaminen on kirvoittanut rumia sanoja muidenkin suista. Nyt piirsin kaavat itse ja onnistuin aivan hyvin. Lapset koristelivat omat pikkumökkinsä.

Näin sitä mennään joulua kohti, aika mukavaa. Toivottavasti teilläkin.