sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulua päin


Oiotaan mutkat suoriksi ja keskitytään olennaiseen. En tee suursiivousta, kyllä joulu tulee vähemmälläkin. Haluan ottaa rennosti jo ennen aattoa. Eilisilta oli kylmiä väreitä pikkuveljen joulukonsertissa työväentalolla. Niin rakas, niin taitava, vain hän ja piano ja tuhat kiloa tunnelmaa.

 Meillä alkaa olla valmista. Ompelupöytäkin on siivottu, koneet aloittaneet lomansa. Puikot sen sijaan verryttelevät alkavaa urakkaa varten: ilmoittauduin jouluyöstä juhannusyöhön kestävään käsityöhaasteeseen. Tavoitteena on saada juhannukseen mennessä valmiiksi 20 neulomusta (tai virkkausta). Ei mikään läpihuutojuttu, sillä yhden tekeleen minimipaino on 50g ja minun listallani tulee olemaan myös se kauan vatvomani villatakki. Olen silti ihan innoissani!








Tänä vuonna tein piparkakkutalon, elämäni toisen, Ensimmäinen syntyi vuosia vuosia sitten hirvittävän kiroilun saattelemana. Kyseessä oli muumitalo ja olen myöhemmin kuullut, että sen kasaaminen on kirvoittanut rumia sanoja muidenkin suista. Nyt piirsin kaavat itse ja onnistuin aivan hyvin. Lapset koristelivat omat pikkumökkinsä.

Näin sitä mennään joulua kohti, aika mukavaa. Toivottavasti teilläkin.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kuusijuhlamekko


Ekaluokkalainen alkaa olla kranttu kankaiden suhteen. Hyvä juttu sinänsä, äidin lompakko kiittää, mutta olisi tuolle mukava ommella enemmänkin. Noshin anemone läpäisi neidin seulan ja siitä tehtiin kaulustunika Ommellisen tapaan. Tämä kirottu pimeys! Kankaan väri on oikeasti jotain noiden kahden kuvan väliltä.





Mekko oli mieluinen ja juhlat tuli juhlittua. Mikä parasta, kangasta jäi melko reilusti, ehkäpä saan siitä itselleni jotain. Villatakki ei edelleenkään puikoilla...


maanantai 15. joulukuuta 2014

Meille tulee jouluna koira!


Tätä ei tarvitse pissattaa ja ruokaakin kuluu luultavasti hyvin vähän.

Paapiin tsi-mäyräkoiraan ihastuin, kun kerran livenä näin. Niin oli sievä, varsinkin tämä ruskea. 
Pikku-Elsassa tuntuu olevan ripaus koiraihmistä, joten jo hyvissä ajoin päätin, että mäyris tulee taloon. Ja ai että, kun olikin kiva ommeltava! Selkeät ohjeet kuvien kera, ei kuumottanut yhtään. 




Tämän tontun urakka alkaa olla taputeltu, viimeiset lahjat valmistuivat tänään ja odottavat paketointia. Vaatteet koululaisen kuusijuhlaan on myös ommeltu, koko triolle.

Nyt jos laittaisin viimein sen villatakin puikoille.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Raakasuklaata!


Yhden jos toisenkin lehden sivuilla on syksyn mittaan noteerattu vastikään ilmestynyt Matleena Lahden Raakasuklaata -kirja. Kirja itsessäänkin on mielettömän herkullisen näköinen ja voi luoja, mitä herkkuja se pitää sisällään! Aikaisemmin olen kirjoittanut Matleenan Luomuruokaa lapselle -kirjasta ja tässä välissä on ilmestynyt myös Eväskirja - kaikki yhtä lumoavia upeine kuvineen.

Ja kuulkaas, minä pääsin Itsenäisyyspäivänä mestarin suklaaoppiin! Parin tunnin aikana meidät perehdytettiin raakasuklaan saloihin. Valmistimme muutamaa erilaista suklaata ja lopuksi tietysti pistettiin suut makeaksi. Nyt voin vain huokaista syvään ja todeta: vapise Fazer.






Jos siis terveellisiä superherkkuja mielitte, niin kannattaa kurkata siniseen kirjaan. Nam ja slurps!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Toivomuslistalla lunta


On niin kamalan harmaata ulkona ja sisällä. Vähän lisää lunta, kiitos, onhan jo joulukuu. 

Taas käy öisin se joku tyyppi tuomassa lapsille yllätyksiä. Tänä vuonna kasattiin villasukkakalenteri (naru, 24 villasukkaa ja numeroidut pyykkipojat) ja omaksi kiusakseni valitsin kalenteriin parsimista kaipaavia sukkia. Onneksi ei joka päivälle löytynyt, on niin kaukana lempihommasta.

Jämälankavillasukkajoulukalenterin päätin jättää tänä vuonna väliin, vaikka aluksi hihkuin sen uutta tulemista. Mutta. Joka nurkalla on jokin keskeneräinen ja lisäksi haaveilen yhdestä tietystä villatakista, johon langatkin on hankittu. Ja entäpä joululahjat? Valmistuvat hissukseen, sujahtavat papereihin vähin äänin. Niin meillä jouluunkin mennään, pienin askelin. 







perjantai 28. marraskuuta 2014

Kippis


On monenlaista tehty. Jouluakin.

Pienin veli, pahnan pohjimmainen täyttää huomenna 18 vuotta. Huomenna kilistellään sille, tänään tasa-arvolle.

Nyt ei ehdi enempää, on kaikenlaista.













keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Harjoituksia


Olen lahjonut itseäni. Ostin objektiivin. Lapsena monia kivoja asioita ja toiveita piti odottaa ja säästellä jouluun tai syntymäpäiviin, onneksi aikuisena ei enää tarvitse! Nyt sitten harjoitellaan. Pihabongaukseen tuli hetkessä uusi ulottuvuus.