tiistai 15. huhtikuuta 2014

Punainen on ristiriita


Nuorempana pidin hirveästi. Valitsin huoneeseeni punaiset tapetit. Muistan punaisen venekaula-aukkoisen paidan. Sitten into laantui, muuttui miltei vastenmielisyydeksi, kunnes pari vuotta sitten aloin haluta punaisia villasukkia. Ihan rehellisen punaisia, ei mitään viiniä. Langankin ostin, mutta edelleen se odottaa sopivaa mallia. Sukat haluan edelleen.





Punainen on joulua, lämpöä, kiihkoa, verta, auringon makeuttamia tomaatteja ja mansikoita. Kotoa ei löydy montaa punaista asiaa. Aamupalapöytä (jonka maalaamista harkitsen), tuoli (jonka juuri maalasin), pari peltipurkkia, taalainmaan hevonen.








Mutta me lähennymme taas, minä ja punainen. Se taisi alkaa villasukista.


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Ihan keväässä


Kevätflunssa ja kaikki! Tomaatit kurkottelevat purkeistaan ja näen jo punaista. Olen saanut uskoa taimenkasvatuskykyyni. Kevät alkoi toden teolla, sillä meille tuli kanat! Voi, mitä onnea - taas. Aurinkokin alkoi paistaa saman tien. Lapsi haki ensimmäisen munan pesästä. 





Iltapäiväteet ulkona auringossa, sitruunapiirakka maistui äkkimakealta kesältä. Piha on kohta haravoitu ja uusi terassi suunnitteilla. Ollaan aika onnellisia nyt.





sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Väreistä - vihreä


Minäkin haluan kirjoittaa väreistä, moni on jo niin tehnyt. Aloitan vihreästä, se oli lempivärini lapsuudessa ja on edelleen kestosuosikki.




Kodissani on yksi vihreä seinä, eteisessä toivottamassa tervetulleeksi. On yksi vihreä nojatuoli ja yksi sammaleiseksi maalattu. Monta vihreää astiaa. Keittiössä vihreä verho, joka raikasti kaiken. Silmäni ovat hernekeiton väriset.






Mullasta pukkaa vihreää, olen feikannut peukaloni, hähää! Tomaatit saisi kohta koulia, kerään vielä rohkeutta. Eikö vihreä olekin kasvun ja terveyden väri? Vihreä tee ja vinho verde, pidän molemmista. 







Myös lapseni tykkäävät vihreästä. Lankakopassani ja kangashyllyssä vihreä on hyvin edustettuna. Itsekin pukeudun mieluusti vihreään. Mintunvihreä ei ole minun makuuni. Ulkosaunan eteisen paneelit ovat kiiltävää minttua, venemaalia, joka ei lähde irti varmaan millään.

Nukkuisin mieluusti vihreissä lakanoissa.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viilipurkista nousee tomaatti


Varsinainen Feenix. Uskoni onnistumiseen näiden taimien kanssa on hyvin vähäinen. Kokeilen silti. Minulla ei ole yhtään vihreää peukaloa, vain yksi norsu.

Kevättää toden teolla. Koitin haravoida vielä kosteaa maata. Siivosin kanalan. Kylvin vihanneskrassia. Pikkukissa ulkoili valjaissa toista kertaa, oli jo rohkea. Ensimmäinen reissu meni matalana ja tärisevänä.






Viikonloppuna lähetän postia, katselen kankaita sillä silmällä, pesen keittiön ikkunan, neulon keltaisia sukkia ja harmaata takkia, haravoin lisää märkää pihaa, odotan ilmojen lämpenemistä kuin kuuta nousevaa, jotta kanat voisi hakea kotiin, teen suuria sämpylöitä ja väliin suuria pihvejä. Ompelen ja olen ja odotan monenlaista.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pieni punahilkka


Huusin jokin aika sitten ihanaa vanhaa apilapuuvillaa ajatuksena pikkuinen kevättakki. Takin kaavana toimi Ottobren Panda-huppari koossa 92, muokattuna hupun ja helman osalta. Vuoreksi laitoin vihreää fleeceä, jota jäi tilkkupeitosta. Leikattuna takki näytti kovin suurelta tuolle kirpulle, mutta siitähän tulikin ihan loistava! Lupaa nyt sääukko lämpenevää, niin saadaan heti käyttöön.




Seuraavaksi tietysti hakusessa kangas isomman tytön takkia varten...


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Hyviä päiviä


Hyvänä päivänä ostin itselleni lahjaksi räsymatto-teekupin. Olen juonut siitä jo jonkin aikaa. Vihreän valmistus on kuulemma lopetettu. Pikkuveli nauroi, ettei voi kuvitella itseään ostamassa itselleen jotain mukia, ei kuulemma ole vielä tarpeeksi aikuinen sellaiseen. 



Tämäkin päivä oli aivan kelpo. Kotiutin kirpputorilta resuisen puulaatikon, josta tuli matala kukkapöytä. Kukka on kyllä pikkukissan tulon jälkeen joutunut kärsimään, mutta kasvattaa sinnikkäästi uusia varsia. Siinä ovat, kaksi rähjäistä.



Kesken on tuhat ja yksi ompelusta, ihania ja kuiskuttelevia. Ennen saunaa ehdin vielä jotain ja huomisena räntäpäivänä ompelen lisää. Toivottavasti saan jotain näytettävää aikaiseksi.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kello viiden tee


Venähti puoli kuuteen, kun torkuin auringonläikässä sohvalla ison kissan kanssa. Lapset mekastivat ja oli niin sunnuntai. Kun viimein nousin, keitin ja join pannullisen.

"Erikoinen aikaisen kevään vihreä teelaatu, jota tuotetaan Hubein provinssin vuoristoisissa teetarhoissa. Pitkät, jäykät ja vihreänmustan väriset lehdet muodostavat vaalean haudukkeen, jossa on pehmeä, raikas ja makeahko maku hedelmäisillä sävyillä."

Hubei Green Mao Jian - tykkään. Kuvaukset pusseissa kuulostavat runollisilta.


Eilen taivas avartui, kun lahoavat ja luottamuksen menettäneet pihakoivut vihdoin kaadettiin. Istuttiin keittiössä ja jännitettiin rysähtävätkö lasista läpi. Eivät sentään, vaan tömähtelivät juuri sinne minne pitikin. Puusavotta alkoi ja jatkuu. Tehtiin lasten kanssa risumajaa, syntyi eväsretki.







Kiitos aurinko, kun olet palannut. Ikkunoita en silti vielä pese.