maanantai 22. kesäkuuta 2015

Pablo


Eräänä päivänä pihaan pyöräili mummo, joka kysyi ottaisimmeko kukon, saa kahvipakettia vastaan. Äitini vastasi, että mikäs siinä, otetaan. Ja niin samana iltana kanalauman kaitsijaksi tuli Pablo, kaksivuotias ujohko herra. Erittäin kaunis. Hänen kellonsa on kyllä väärässä ajassa, kiekuminen alkaa kolmelta yöllä, päivisin tuskin korottaa ääntään (paitsi, jos kissa hiippailee liian läheltä). Ensimmäisen kukkomme aiheuttama jännitys alkaa lientyä, sillä Pablo ei ole osoittanut merkkejä pahapäisyydestä. Saapa nähdä alkaako talvikanalan rakentaminen nousta pian puheisiin.



Puutarhaan rakentuu uutta koko ajan, mökille emme ole vielä ehtineet. Saisi tulla helle, joka ajaisi veden äärelle. Mutta onhan tämä kesäaika ihanaa, nukkumaan ei malta, koska kultainen valo tuntuu ainutlaatuiselta.





Kesäreissu Etelä-Suomeen oli yhtä hymyä. Mukaan tarttui kaikenlaista, eniten ilahduin lipstikkakeiton ohjeesta, joka tulee tässä:

1 kesäkurpitsa
1 dl lipstikkaa
kasvisliemikuutio
1/2 pkt koskenlaskijaa

Itse laitoin joukkoon myös pari porkkanaa ja pari perunaa. Keitetään kaikki kypsäksi ja soseutetaan. On herkkua!



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Päivät lentävät


Joutsenkin lensi. Suoraan yläpuolellani, kun kamera roikkui kaulassani. Huusi, että nyt ota kuva, täältä tulen! Ja minä otin. Ihanan amatööriä, etenkin, kun olen viime aikoina ollut huumaantunut Konsta Punkan kuvista (villatakkini taskussa on pähkinöitä, kaiken varalta). 




Jaa, mitäkö kuuluu? Mainiota.

Juhlimme nuoria ja kauniita valkolakkisia, pikkuveljeä ja toista ihanaista. Samainen veli raivasi tiensä Sibelius-Akatemiaan - ja taas kippisteltiin. Juhlia ennen tuli piha muutettua lähes puutarhaksi, eikö puutarha kuulostakin kauniimmalta? Olen tehnyt jo kaksi kukkapenkkiä omin pikku kätösin ja kolmas projekti on lähtötelineissä. Ruosteista rautaa, vanhoja punatiiliä, laattakiviä ja köynnöksiä, hurjan ihanaa!

Nyt tuntuu lomalta, vaikka tässähän sitä on oltu. Kotona. Kesän lämpöä vielä odotan, saisi tomaatit ja yrtit kasvihuoneeseen, kesämekot käyttöön. Ensi viikolla lähdemme reissuun, katsomaan uutta suloista. Toivon reissulta myös täydennystä teehyllyyni, Kusmi on nimittäin mullistanut teenautintoni ja sitä on saatava lisää, isommissa purkeissa.



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sadepäivänä aurinko on kuvissa


Meillä on vasta hento vehreys. Pidän siitä enemmän kuin keskikesän rehentelevästä vihreydestä. Piha kaunistuu hiljalleen, portaan pieleen istutin orvokkeja.

Viime lauantain istuin ompelulaneissa, osin sama porukka kuin viime vuonnakin. Kuvissa olevien mekkojen lisäksi valmistui muutakin, mutta ovat vielä ikuistamatta. Nappimekosta tuli tämän hetken suosikki, keltainen mekko on esikoisen.







Nyt on aika muuttaa tomaatit isompiin ruukkuihin. Kivaa loppuviikkoa, sadesäästä huolimatta!


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ehtoopuolella?


Oho, kuukausi vierähtänyt, lumi lähtenyt, järvi vapaa jäistä. Ilma on käynyt liian lämpimäksi uudelle takille. Olen saanut otteen juoksuharrastuksesta ja kaivanut elämäni ensimmäisen kunnollisen kukkapenkin. Tomaatintaimet venyttävät varsiaan. Kanat ovat palanneet kotiin ja kaksi uuttakin rouvaa on tulossa. Pienin lapsi kasvattaa hampaita ja ottaa tukea vasten askelia, isoimman kanssa luetaan yhdessä Harry Potteria. Keskimmäinen on oma hurmaava itsensä, peikkotyttö, jonka viihdearvo on sata.




Pikkulinnut tekivät yllättäen paluun lintulaudalle ja vilskettä on riittänyt enemmän kuin pakkasilla. Ensimmäistä kertaa bongasin tiklin ja sain sen myös ikuistettua. Tikliä pidetään joissain maissa häkkilintuna sen kauneuden vuoksi. Päivän tietoisku.




Blogini taitaa tehdä kuolemaa. Instagramista on tullut parempi ystävä, nopea ja helppo. Kyllä, nopeutta ja helppoutta olen alkanut vaatia. Pitäisi kokeilla, miten bloggaaminen onnistuisi tabletilla. Ihan vielä en ole valmis laittamaan viimeistä pistettä, mutta kuten huomaatte, julkaisutahti ei päätä huimaa. Instagramissa olen nimellä @mekkomummu, jos hitaus tällä puolella alkaa nyppiä.






Ihanaa kevättä!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kierrätysompelua


Puolitoista vuotta sitten ompelin ensimmäisen takkini. Paljon pidetty ja mielettömän ihana se on edelleen, mutta vähän turhan ohut, ainakin pikkupakkaseen tai viimaan. Ajatus toisesta takista on muhinut siitä lähtien, kun huusin netistä vanhan verhon. Muistin, että takin ompelu on varsinainen urakka, mutta vanhalla kaavalla takki numero kaksi valmistuikin sukkelaan. 

Tässä on nyt sitten paksumpi tikkivuori, hiukan lyhyempi helma ja tavallinen huppu, ei hiippa. Eikä hätää, täällä ei ole vielä ollenkaan lämmin, takki on päässyt käyttöön heti.




Kierrätysompelua harjoitin myös tänään. Iltapäivällä esikoisella kaverisynttärit, eikä mitään päällepantavaa. Leikkelin ja ompelin vanhan miesten kauluspaidan mekoksi, vielä taskuksi pala puuvillaa ja kappas, kelpasi! Juuri tämän aion lapsilleni opettaa: kaiken ei tarvitse olla uutta. Vanha on usein hyvää, käyttökelpoista, mukautuvaa, lähestulkoon aina kiehtovampaa kuin uusi.





maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tässä hetkessä haikailematta huomista


Miten se onkin niin vaikeaa? Mietin koko ajan kevättä. Että tulisi jo ja sulaisi jo ja paistaisi jo. Pääsisi uimaan, istuttamaan, poimimaan, iho höyryten terassille ulkosaunan jälkeen. Mutta voiko moittia, jos ei osaa nauttia tästä harmaudesta, loskasta ja loputtomasta lumisateesta?

Pään ja talon sisällä on jo kevät.

Otimme todellisen varaslähdön pääsiäiseen, ylipitkiä ruohoja piti leikata, ensimmäiset narsissit näkivät jo parhaat päivänsä. Lapset ovat norkoilleet mämmiropposellani, ennen olen saanut syödä mämmini yksin, joten ihan mukavaa, että maistuu muillekin.

Sohvatyynyjä taidan tehdä lisää.








Pikkulinnut ovat hylänneet lintulaudan, vain harvakseltaan käy joku keltasirkku. Sen sijaan tilhet ovat aloittaneet aroniaherkuttelun vasta nyt. Yksi tömähti ikkunaan ja oli pönttö sekaisin hyvän tovin. Tykkään niiden helisevästä laulusta. Mutta silti, kaipaan kuovin huutoa.


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Keep calm and sew on


Ihana  ompeluinto ja neuloosi! Välillä haastan itseni tekemään joka päivä jotain valmiiksi. Uusia kankaitakin on tulossa, ja kevät. 

Äidilleni tein vihreän kesämekon, kolmeveelle vaaleanpunaisen. Nuorimmaisen sydänhaalari on valmistunut jo aikoja sitten, onneksi mahtuu vielä, on niin söpö.

Jyjukin etenee, aloitettuna 15 työtä, valmiina 9. Ja aikaahan on.