sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kädet täynnä


Ideoita, kaavoja, lankaa, kangaspinoja, joululahjatoiveita, keskeneräisiä... 

Eniten kuitenkin vauvaa. Sylittelyä, kanniskelua, tuntien imetyshetkiä. Niin ihanaa, mutta välillä täytyy ihan tarkoituksella etsiä se rako tehdä jotain omaa. Ommella edes yksi sauma, neuloa kantalappu. Ja aina välillä jotain valmistuu. 



Mekko isoimmalle, housuja keskimmäiselle.




Ja välillä on vain hirmuinen tarve aloittaa uutta, Niin kuin vaikka sukkia.
Haluan tässä nyt siis varoittaa, että joululahjassa voi olla vielä puikot kiinni.



lauantai 18. lokakuuta 2014

Syksyn loppu


Pakkasaamun värittömyys on huimaavan kaunista. Vetäessäni lapikkaat jalkaan ja toppatakin päälle, tunnen onnea neljästä vuodenajasta. Se kylmin vain kestää liian kauan ja on liian pimeä. 

Rannan kotaan ahtautui 18 nauravaista. Savun haju tarttui takkiin. Järvi on jo ohuessa jäässä, silti selällä meni vene, jonka kulku oli helisevää.

Huomiselle lupaa lunta, kaunailee jo.



tiistai 7. lokakuuta 2014

Ilahduttavat asiat


Leikkaa tukkani. Ja hän leikkasi, puolet pois. Tuntuu kevyeltä ja jotenkin villiltä.

Ystävä tuli maailmalta väsyneenä, ruskettuneena, tarinoita täynnä. Kertoi Kreikan jumalista ja delfiineistä. Välimatka ei tunnu muuttavan meitä. Jatkamme siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka onkin uusi vauva ja vaikka on tapahtunut paljon. Hänestä olen kiitollinen.

Ostin raidallisen purkin kirpparitapahtumasta, jossa Homsantuu tunnistettiin. Terveisiä vain naapuripitäjään! Purkki on löytänyt paikkansa ja tehtävänsä. Se piilottaa sisälleen lasten värikynät silloin, kun ne eivät ole ympäri pöytiä. 

Olen saanut valmiiksi sukat, jotka huusivat päästä erään tietyn jalkoihin. Sinne pääsivät. Lahjan antaminen on edelleen parempaa kuin saaminen.





torstai 2. lokakuuta 2014

Kolmevuotiaat varpaat



Hän on nyt kolme. Keskimmäiseni, satusilmä, sirkuttaja. Ja minä olen 29. Lokakuun ensimmäinen, se on minun päiväni ja tänä vuonna se oli kuulas ja kaunis aamupakkasineen. Juhlimme yhdessä.

Omenat on syöty puista. Kanat viedään huomenna talvikotiin. Neulotuttaa, sytyttelen kynttilöitä jo aamusta. Ulos puetaan takki, kumpparit, lapaset, On ihan syksy, kohta haravointiaika. Mietin joululahjoja. Taas odotetaan ystäviä kaukomailta. Mihin tämä aika menee, kun vähän väliä kirjoitan samat lauseet?


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Erämaan kutsu


Pari kirpeää yötä, yhtenä aamuna katolla lunta. Sen lähemmäksi talvi ei vielä tullut. Tomaatit kuitenkin kerättiin sisälle kypsymään ja nyt kaikki pöydät lainehtivat vihreää ja oranssia. 

Sunnuntai houkutteli retkelle ja lähdettiinkin koko perheen voimin. Kaakaot, sämpylät, makkarat, sienikori, kamera, kutimetkin pakkasin. Vauva nukkui rattaissa lammen rannalla. Toivoin luontohavaintoja, näin hirvikärpäsen, joka takertui lapaseen. Suppilovahveroita pyöreä nolla, karpaloita kourallinen (lapsen). 

Tuon saman lammen rannalle löysin ensimmäisen kerran lukioikäisenä ystävän kanssa. Hakattiin rikki kevätjäätä ja puhuttiin hulluja. Ihan erämaaksi ei tuota paikkaa voi sanoa, rannassa on pieni mökki. Paikat ovat kyllä rempallaan, polkukin melkein pajukon valtaama. Naulassa roikkuvien haalareiden taskusta löytyi avain, en avannut ovea.






sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kotiin ennen pimeää



Ehdittiin juuri ja juuri. Portailla vastassa kissat, hellyyttä vailla koko viikonlopun edestä. Takkaan ja kynttilöihin tulet. Koleus katoaa hiljalleen.

Hienosti meni pienen pojan ensimmäinen yökyläily.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Perjantaihulinaa


Piti lähteä kaupunkiin huomenna, mutta alkoi tehdä mieli lähteä jo tänään. Siis pyykinpesua, sinkoilua sinne tänne, kanoille ruokaa, tomaateille vettä, ei lupaa hallaa, huh. Tietokoneellakin vielä! Pakattu suunnilleen, sunnuntain rippijuhliin etsittävä jotain parempaa päälle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua!





Ps. Imetyshuolet ohi, nyt sujuu ja pullokin jätettiin pois!