sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Tänään niin kirkasta

Aamuhämärissä laskeuduin portaat alakertaan, kolistelin keittiössä pannukakkutaikinan. Varpaita palelsi ja menin vielä hetkeksi peiton alle. Lapsen ja yökyläilijän kanssa syötiin kunnon sunnuntaiaamiainen. Pannukakun päälle mustikoita ja vaahterasiirappia. Iso kannullinen teetä.


Päivä toi auringon. Koitin kolata öisen tuiskun jälkiä poluilta. Lapsi hiihti muutaman metrin. Kuusiaidan toiselle puolelle muutti rakkaita, kävimme katsomassa sekasortoa juustokakun kera. Kävin nukuttamassa uusista naapureista pienimmän. Matka postilaatikolle olisi riittänyt, mutta kärryteltiin rantaan asti.




Ilta oli oranssia valoa ja varjoja seinillä. Mies kotiutuu pikapuolin, sauna lämpenee. Hyvä viikonloppu, juuri tällaisia tarvitsen nyt.


perjantai 28. tammikuuta 2011

Retkiä ladulla ja keittiössä


Teet tulivat kotiovelle asti! Ihania pakkauksia, teki mieli maistaa kaikkia. En maistanut, vaan jaoin kiltisti jokaiselle tilaajalle omansa. Kupillistakaan en ole ehtinyt vielä juoda - kiireinen perjantai. Kiire on kyllä ollut ihan itse tehtyä.

Heti töiden ja teehehkuttelun jälkeen lähdin retkiladulle hiihtämään. Vastaan tuli yksi ihminen, sitäkään en olisi kaivannut. Puunrunkoon oli kiinnitetty eläimen kallo. Jonkun sarvieläimen. Hiihdin ohi ja paluumatkalla en enää muistanut katsoa koko kalloa.

Kotona olin hetken ihan katkipoikki, mutta suihkun jälkeen aloin leipoa leipää. Puolukkaista, työkaverin antamaa ohjetta vähän muunnellen. Ja ai, mitä herkkua! Kokeilkaa!

Näitä aineita käytin:

3,5 dl ruisjauhoja
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl ruishiutaleita
1 dl ruisleseitä
puolukoita sopivasti, ehkä mukillinen
3,5 dl piimää
2 munaa

Ensin kuivat aineet sekaisin ja sinne piimä ja munat vähän vatkattuna. Taikina leipävuokaan ja uuniin 175 astetta, noin tunti. Lämpimälle viipaleelle voita ja juustoa.


Mies on viikonlopun poissa. Lapselle tuli yökaveri ja oma iltani rauhoittui siihen. Leikit maistuvat niin hyvin, ettei lettipäitä paljon alakerrassa näy. Saunassa sentään kävivät, isompi pesi pienemmän tukan. Nyt teetä, kun sitä kerran piisaa!

maanantai 24. tammikuuta 2011


Olimme viikonloppuna etelänmatkalla. Hyvinkäällä tarkasti ottaen. Kaunis, rakas ystävä meni naimisiin. Ryhtyi rouvaksi ihanalle miehelle. Toivon heille sydämestäni onnea, ja taitavat sen tietääkin.

Tiistaina on jo käynnistytty uuteen viikkoon. Maanantaista selviää neulekahvilan voimalla. Uunituoreet norosukat lämmittävät jalkoja. Kuvia otan vasta valoisaan aikaan. Kyllä tästä talvesta selvitään, sillä päivä pitenee koko ajan. Pääsin jo melkein kotiin asti käyttämättä pitkiä valoja.

Odotamme teepakettia Englannista. Clipperiä, suosikkiani. Tilattiin porukalla iso satsi ja säästyttiin postikuluilta. Siihen saakka juodaan entisiä.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Valois!





Lehdessä luvattiin, että ensi viikolla päivä pitenee nopeasti. Toivottavasti, alkaa tämä pimeys jo tympiä. Tänään meni ylitöiksi ja ajoin kotiin pilkkopimeässä. Parasta ovat viikonloppuaamut, kun valo on vielä pehmeää. Kirkkaat talvisäät ovat vielä edessä.

Mummu haudattiin eilen, en pidätellyt itkua.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Vihreää voimaa

Kahden nuutuneen päivän jälkeen on taas virtaa. Työpäiväkin soljui kuin vettä vaan ja palasia loksahti paikalleen. Tein lapsen kanssa iltaruuaksi tomaatti-mozzarellapiirakkaa ja salaattia. Uuni tuo jo tuoksun ja maha murisee. Nyt loppui laiskottelu, illan ohjelmistossa kuntosali ja jooga. Ihmiset ovat tuttuja ja saa näyttää nuhjuiselta, uskallan siis lähteä näine narukäsineni. Sitä ennen ehtii hetken neuloa. Toinen norosukka on vielä keränä.



Vihreä on ihana väri, lapsuuden lemppari. Oma tyttö ei siitä tykkää. En ymmärrä.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Syntymäpäivät



Meidän pikkutyttö täytti tänään neljä vuotta! Sanoi aamulla osaavansa pyyhkiä itse pyllynsä ja naureskeli lasten mukille, jonka vielä viikolla kelpasi. Aikoo aamulla näyttää, miten reippaasti nelivuotiaat lähtee päiväkotiin.

Eilen oli kemut. Tyttöjä vilisi silmissä. Välillä tuntui yläkerran keittiössä olevan liikaakin kokkeja, kun tuumasi tulla riitaa. Lauman pienentyessä leikitkin sujuivat paremmin. Illalla sängyssä neiti keräsi uudet lelut viereensä. Nukkumaan mennessäni löysin lapsen meidän pedistä, omalta paikaltani. Pieni se on vielä.



keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Oi mikä ihana ilta

On syöty, on siivottu, saunottukin. Tyttö huusi kylpyhuoneen ovelta isäänsä tuomaan virvokkeja. Toihan se ja pillit kans. Luettiin iltasatu ja sovitettiin jalkaan uudet unisukat. Ei tullut riitaa, vaikka lipsahtivatkin monta numeroa liian suuriksi. Isän kanssa kipusivat vinttiin hampaiden pesulle, minä keitin kamomillateetä, pukin tuomaa. Haisee pissalle, maistuu hyvälle.

Kohta starttaa elokuva, sillä aamulla ei tarvitse nousta pimeän aikaan. Lauantaina juhlitaan synttäreitä. Lapsi maalasi itse kutsunsa ja minä kiikutin ne vääriin postilaatikoihin. Selvennykseksi laitoin tekstarit perään. Että saa avata, vaikka lukeekin väärä nimi.

Nyt pyörii jo, sohvalle mars!



sunnuntai 2. tammikuuta 2011


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
-Eeva Kilpi-

Mummu ei jaksanut ottaa vastaan enää yhtään vuotta, vaan kuoli uudenvuodenyönä. Hassu, sanavalmis, ilkikurinen mummu. Loppuajasta väsynyt, kipeä ja kutistunut. Näin pitikin käydä, oli siinä jo riittämiin kärvistelty. On ikävä, mutta myös paljon muistoja, joista ammentaa.