Kotiin ennen pimeää

Ehdittiin juuri ja juuri. Portailla vastassa kissat, hellyyttä vailla koko viikonlopun edestä. Takkaan ja kynttilöihin tulet. Koleus katoaa hiljalleen.

Hienosti meni pienen pojan ensimmäinen yökyläily.

Perjantaihulinaa

Piti lähteä kaupunkiin huomenna, mutta alkoi tehdä mieli lähteä jo tänään. Siis pyykinpesua, sinkoilua sinne tänne, kanoille ruokaa, tomaateille vettä, ei lupaa hallaa, huh. Tietokoneellakin vielä! Pakattu suunnilleen, sunnuntain rippijuhliin etsittävä jotain parempaa päälle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua!

Ps. Imetyshuolet ohi, nyt sujuu ja pullokin jätettiin pois!

Takaisin iloon

Ehkä keltainen postaus antoi jo viitteitä, että en synkistele enää. Helpotus löytyi tuttelihyllyltä, nyt syödään sekä että. Kuristus kurkusta katosi, kun lapsen paino alkoi nousta ja kipu muuttua siedettäväksi lepohetkien ansiosta. Paras oivallus on ollut se, ettei pulloon tarttuminen tarkoita hyvästejä imetykselle. 

Kun elämä ei enää pyöri vain tissien ympärillä, on voinut keskittyä muuhunkin. Vaikka ompeluun pitkästä aikaa. Koululainen sai uuden hupparin vadelmaneuloksesta. Levenevä helma tekee hupparista enemmän takkimaisen ja näin lämpimillä ilmoilla sillä tarkenee hyvin. 

Kesällä tilasin oranssia pitsitrikoota Majapuulta, mutta sävy olikin aika laimea minun makuuni. Jotain aprikoosia. Tunikaksi tai mekoksi siitä kankaasta ei vain ollut, vaikka niin olin miettinyt. Legginsseihin sitten kelpuutin ja niistähän tuli aivan sievät.

Vauvan nallehaalari on ollut valmiina jo hyvän tovin, mutta tänne se ei ole ehtinyt. Eikä muuten vielä päällekään, niin piskuinen hän edelleen on. 

Vielä villasukatkin, hyvä minä! Siis syksyn ensimmäiset valmistuneet ovat tässä: Cascade Heritage Silkistä House Baratheon -sukat. Upea, upea malli!

Keltainen - suuri rakkaus

Keltainen on iloa ja voimaa, minun suuri värirakkauteni. Päivä ei voi olla täysin pilalla, jos päällä on keltaista. Sen kaikki sävyt kelpaavat, tai ehkei ihan se hailakoin. Parasta on syvä leijonainen, okra. 

Remontin aikana tapeteiksi valikoitui keltaisia, kas kummaa. Polka Jamin keltainen santsikuppi huusi nimeäni ja pääsi ruokailuhuoneeseen, jossa silmät tavoittavat sen joka päivä. Sisko toi tuomisina kirpparilta löytämänsä kattilan, oli minun näköiseni.

Lapsena en tainnut keltaisesta paljon piitata, ainakaan keltaisista vaatteista. Minulla oli keltainen pulleamuotoinen mankka, jolla soitettiin äidin vanhoja kasetteja ja nauhoitettiin omaa ääntä. 

Tässä talossa parasta on valo ja valosta ihaninta on se kultainen, joka täyttää iltaisin koko tuvan.

Anteeksi tämä hiljaisuus

Pieni poika on pitänyt kiireisenä. Jollei hän, niin isommat.

Imetys ei suju vieläkään. Turhauttaa, harmittaa, itkettääkin välillä. Onneksi soiton päässä on ystävä, joka ymmärtää ja kuuntelee, vaikken saisi sanaakaan sanotuksi. Onneksi on sielunsisko, joka ei anna vajota synkkyyteen ja serkku, joka tuo pullaa. Ja on monta muutakin. Vielä en anna periksi, en hitto vie!

Tuuletin päätäni pyörän selässä ja törmäsin vattupuskaan. Söin kaikki kypsät, en pitänyt kiirettä. Kotipihassa ajoin takaa karkailevaa kanaa, keräsin kupin täyteen omenoita. Sisällä hiljaisuus. Kuppi kuumaa chaita ja ruisleipä. Kyllä tämä tästä, on taas parempi mieli. Ja edelleen hiljaista.

Isoin ja pienin

Vauva on tissimies, melkein kasvanut minuun kiinni. Imetys on vähän takkuillut, ei mikään pieni ja hento ote, voin kertoa, ja vähän pielessäkin. Harjoitellaan, harjoitellaan. Nyt alan nähdä valoa tunnelin päässä, ehkä kauaa ei enää satu. Ja ainakin hän kasvaa, nukkuu yöt kohtuullisen hyvin. Varovasti ollaan ulkoiltu helteiden väistyttyä, kantoliinassa uni tulee herkästi. 

Nyt meillä asuu myös koululainen. Innosta säihkyen toi kotiin oman Aapisen. Voi näitä.

Satokausi, oi!

Mikä ihana vaihe kesässä, kun kaikki kypsyy. Pihan perältä munia ja tomaatteja (munien satokausi, hih!), toiselta nurkalta viinimarjoja ja kirsikoita. Mustikoitakin hain jo pahimpaan mustikkaikävään.

Helle meinaa uuvuttaa ja hermoja kiristää, kun pienen kanssa ei kuumuuteen voi lähteä ollenkaan. Vähän saisi elohopea laskea, mutta vähän vain, vielä en luovu kesästä.