keskiviikko 20. elokuuta 2014

Anteeksi tämä hiljaisuus


Pieni poika on pitänyt kiireisenä. Jollei hän, niin isommat.

Imetys ei suju vieläkään. Turhauttaa, harmittaa, itkettääkin välillä. Onneksi soiton päässä on ystävä, joka ymmärtää ja kuuntelee, vaikken saisi sanaakaan sanotuksi. Onneksi on sielunsisko, joka ei anna vajota synkkyyteen ja serkku, joka tuo pullaa. Ja on monta muutakin. Vielä en anna periksi, en hitto vie!



Tuuletin päätäni pyörän selässä ja törmäsin vattupuskaan. Söin kaikki kypsät, en pitänyt kiirettä. Kotipihassa ajoin takaa karkailevaa kanaa, keräsin kupin täyteen omenoita. Sisällä hiljaisuus. Kuppi kuumaa chaita ja ruisleipä. Kyllä tämä tästä, on taas parempi mieli. Ja edelleen hiljaista.



8 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Minullakin ollut ongelmia imetyksen suhteen. Ensin oli kamala kipu, joka ihan pelotti etukäteen kun tuli syötön aika. Terkkari sanoi ettei vika ole imuotteessa vaan pojan vahvassa imussa. Neuvoi pitämään kokoajan lämmintä hyytelöpussia (apteekista) rintojen ympärillä tai jos on tarkka ateriarytmi, niin vähintään 1/2 tuntia ennen syöttöä lämmitämään rintoja hyytelöpussilla. Auttoi todella paljon kipuun ja teki syötöistä siedettäviä. Sitten meni rinnat haavoille... Siihenkin auttoi tuo lämmitys ja pidin vrk taukoa imetyksestä, lypsin käsin pahimmat. Kuuden viikon jälkeen alkoi helpottaa ja imetin lopulta vuoden. En todellakaan olisi uskonut alkuhankaluuksissa, että joskus vielä imetys onnistuu. Lämmin halaus sinulle ja toivon kovasti, että tilanne tasoittuu. Älä arkaile välillä syöttää pullosta. Saa rinnat hieman hengähtää. Meillä mies hoiti pullotuksen, kun itestä tuntui liian pahalle... Iloitse pienestä, minä täällä kannan omaani masussa ja odotan jo kovasti että saan hänet syliin=)

Homsantuu kirjoitti...

Kiitos Sanna, tuollaisia sanoja kaipaankin. Meillä nipsaistiin kielijännettä, kun oli vähän kireä, mutta eipä tuo ainakaan vielä ole vaikuttanut syömiseen. Elämme toivossa.

Ina kirjoitti...

Tsemppia Susa imetykseen. Mulla oli kanssa vaikeeta ekan kanssa. Sitkeesti yritin, itkin, turhaannuin, valilla melkein luovutin, sisuunnuin ja yritin uudestaan. Aina ensin tissilla ja sitten pullosta peraan jos ei saanut tarpeeksi ja yleensa ei saanut. Ja kylla se vaan kummasti sitten lahti kayntiin melkein kahden kuukauden kituuttamisen jalkeen. Halit multa ja jaksuja. Ma uskon etta kylla se viela onnistuu!

Maritta kirjoitti...

Meillä oli tuo kielijänne kireänä molemmilla, ensimmäisellä leikattiin jo sairaalassa, toisella vasta 3 kk iässä. Oli kyllä todella tuskaista aikaa ja kaikki se vielä hormoonien kanssa samaan syssyyn niin oli kyllä mieli todella matalalla. Alkuitkujen jälkeen imetys lopulta onnistui ja molempia imetinkin sitten reippaasti yli vuoden. Jaksamista sinulle ja toivottavasti imetys lähtee sujumaan!

Anonyymi kirjoitti...

Isosti voimia ja sinnikkyyttä ja muista kuunnella itseäsi :) meillä oli kiusana sammas moneen otteeseen mutta niin vaan 1,5 v imeteltiin

Emma kirjoitti...

Paljon tsemppiä, hienoa että jaksat yrittää! Meillä lähti alkuun hyvin imtys rullaamaan, mutta sitten alkoivat rintaraivarit jotka ajoivat miut ihan epätoivon partaalle. Kuukauden verran niiden kanssa taistelin, ja nyt taas sujuu. Kaunista syksyä, nyt on juuri sopiva aika pesiä pikkuisen kanssa sohvannurkassa :)

Aikku kirjoitti...

<3

Homsantuu kirjoitti...

Kiitos teille <3 Niin hämmentävää, että kahden imetetyn lapsen jälkeen voi kolmannen kohdalla noustakin seinä eteen. Menemme päivän kerrallaan siellä sohvannurkassa pesien, yrittäen löytää mielenkohotusta, oikeita otteita ja armollisuutta itseä kohtaan.