Kissoista

Toisen kissan ottaminen oli hyvä päätös. Sohvi on lopettanut turhan mouruamisen ja vaikuttaa paljon tyytyväisemmältä kuin yksin ollessaan. Arvaahan tuon, kun ystävä tulee taloon. Sulosta on kasvanut iso kollipoika, joka pitää Sohvinkin virkeänä, meistä muista puhumattakaan. Hassu kissa, rakastaa kurkkua ja pitää välillä hillitöntä murinaa leikkiessään. Öisin koittaa tukkia nukkumaan mahdollisimman lähelle Ninniä, mielellään ihan kainaloon tai korvan juureen.

Olen kissaihminen päästä varpaisiin. Koiraa en hankkisi, mutta kissa täytyy kodistani löytyä. Nyt ja aina. Vuosia sitten ystäväni sanoi, että minussa itsessänikin asuu kissa. Kuulemma häntäni heiluu, kun olen kiukkuinen. Mikä kohteliaisuus muistuttaa kissaa!