maanantai 23. marraskuuta 2009
Paluumuuttaja
Ei meistä maalaistolloista saa kaupunkilaisia tekemälläkään. Palataan sinne, mistä ollaan lähdettykin. Paikkaan, jossa ei ole mitään ja kuitenkin kaikki. Sinne, mistä voi saada oman kodin, missä voi kuivattaa pyykkinsä ulkona ja jättää ovensa lukitsematta. Missä parmesan-juustonsa joutuu hakemaan matkan päästä ja viininsä vielä kauempaa. Omista asioistaan ei tarvitse olla perillä, kylä tietää kuitenkin paremmin. Olemmekohan ihan varmoja tästä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Asiahan on just noin. Koskas ajattelitte palata? -Maija-
Päätös, jota en itse tulisi koskaan tekemään, mutta myös sellainen, jota en osaa teiltä ihmetellä ollenkaan. :)
Oli pakko ottaa oma versio kirjasta esille ja selata se läpi, taidan lukaistakkin tässä kohta. :) Se on niin kaunis. Ensimmäisen sivun ylälaidassa lukee "Emmille 20.6.90 Ninni". Muistaakseni Ninni oli hoitotäti Helsingissä asuessa.
Kuulin, että kirjoittelet tällaista ja pitihän mun heti tulla kurkkimaan. :)
Vai että takaisin kotiseudulle.. Mekin on joskus pyöritelty mielessä mahdollisuutta palata takaisin niille seuduille, mutta ei me vaan enää osattais.. Jotenkin me on juurruttu tänne etelään. Ja pakko on ottaa huomioon sekin, että täältä meille kummallekin löytyy paremmin töitä. Ihanat sukulaiset kun sais jollain konstilla lähemmäs, niin olis kaikki hyvin! Niin ja ne kotiseudun halvat tontit on jotain sellaista, mistä täällä saa vain haaveilla...
Pusuja ja haleja koko perheelle!
~Sini~
Todellakin olette varmoja, onhan tästä jo puhuttu niin monesti..pian tänne!!! ps.jiipeellä on alkokuljetus, ei tarvii hakee niin kaukaa :)
t.se pönäkkä Alibullen
Hyvä päätös :) meillä sama päätös hautumassa ja ainoa hidaste sille on mistä sais Vellulle töitä... Oltas muuten valmiita lähtemään vaikka saman tien. Haetaan sitten kimppakyydillä vinkkua ja justoja :)
Lähetä kommentti