Mummuja ja vauvoja

Olin viime viikon jostain syystä ihan puhki, en jaksannut kirjoittaa. Miten voi olla aamulla vielä väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä? Ei käy järkeen. Tuntuu siltä, että väsymys on tullut jäädäkseen. Nytkin kaipaan päiväunia, mutta siitä huolimatta aion mennä joogatunnille. Viime viikolla jäi sekin väliin.

Viikonloppuna oltiin maalla. Kävin katsomassa mummua, joka on viime käyntini jälkeen telonut lonkkansa, käynyt leikkauksessa, vaihtanut vanhainkotia ja saanut rintasyöpädiagnoosin. Niin, ja vanhentunut kymmenen vuotta, vaikka aikaa on kulunut vain pari kuukautta! Kuin olisi eri ihmistä katsonut. Ihmettelen, miten kummassa näin pääsi käymään.



Onneksi näin reissun aikana myös vauvoja, yhden pikkuruisen ja toisen vähän isomman. Pienempi sai ikioman nimen ja oikein hienon saikin. Kädenpuristus oli luja kuin miehellä ainakin.