lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kierrätysompelua


Puolitoista vuotta sitten ompelin ensimmäisen takkini. Paljon pidetty ja mielettömän ihana se on edelleen, mutta vähän turhan ohut, ainakin pikkupakkaseen tai viimaan. Ajatus toisesta takista on muhinut siitä lähtien, kun huusin netistä vanhan verhon. Muistin, että takin ompelu on varsinainen urakka, mutta vanhalla kaavalla takki numero kaksi valmistuikin sukkelaan. 

Tässä on nyt sitten paksumpi tikkivuori, hiukan lyhyempi helma ja tavallinen huppu, ei hiippa. Eikä hätää, täällä ei ole vielä ollenkaan lämmin, takki on päässyt käyttöön heti.




Kierrätysompelua harjoitin myös tänään. Iltapäivällä esikoisella kaverisynttärit, eikä mitään päällepantavaa. Leikkelin ja ompelin vanhan miesten kauluspaidan mekoksi, vielä taskuksi pala puuvillaa ja kappas, kelpasi! Juuri tämän aion lapsilleni opettaa: kaiken ei tarvitse olla uutta. Vanha on usein hyvää, käyttökelpoista, mukautuvaa, lähestulkoon aina kiehtovampaa kuin uusi.





4 kommenttia:

miia ketunkololla kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
miia ketunkololla kirjoitti...

herrajesta miten uskomattoman upea takki. Aivan mielettömän kaunis ja ihana. Oikeastaan en kestä. Tosi mukava on myös tyttären vaate. Olet taitava.

Emma kirjoitti...

Upean räiskyvä kuosi takissa! Ja lapsen mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaa, ihana :)

Hannariina kirjoitti...

Ooh miten tykkään molemmista, takkisi on upea!!