maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tässä hetkessä haikailematta huomista


Miten se onkin niin vaikeaa? Mietin koko ajan kevättä. Että tulisi jo ja sulaisi jo ja paistaisi jo. Pääsisi uimaan, istuttamaan, poimimaan, iho höyryten terassille ulkosaunan jälkeen. Mutta voiko moittia, jos ei osaa nauttia tästä harmaudesta, loskasta ja loputtomasta lumisateesta?

Pään ja talon sisällä on jo kevät.

Otimme todellisen varaslähdön pääsiäiseen, ylipitkiä ruohoja piti leikata, ensimmäiset narsissit näkivät jo parhaat päivänsä. Lapset ovat norkoilleet mämmiropposellani, ennen olen saanut syödä mämmini yksin, joten ihan mukavaa, että maistuu muillekin.

Sohvatyynyjä taidan tehdä lisää.








Pikkulinnut ovat hylänneet lintulaudan, vain harvakseltaan käy joku keltasirkku. Sen sijaan tilhet ovat aloittaneet aroniaherkuttelun vasta nyt. Yksi tömähti ikkunaan ja oli pönttö sekaisin hyvän tovin. Tykkään niiden helisevästä laulusta. Mutta silti, kaipaan kuovin huutoa.


3 kommenttia:

miia ketunkololla kirjoitti...

Mmmm ihanaa kotia näkyy taas <3 Täälläkin on niin kevätfiilis etten kestäsi tuota loskaa ja räntää enää yhtään. Aamu alkoi heti väärällä jalalla kun huomasin yöllä sataneen lumen. Yöstä saakka sitä on sitten tihuttanutkin jossain muodossa.

Omatekijä kirjoitti...

Kodikasta ja niin siistiä :) Meillä olohuoneen pöydän sisustaja on nuorimmainen, en enää jaksa siivota ,olkoon :) Lumi tuli taas eilen maahan.

Homsantuu kirjoitti...

Ei meillä aina tältä näytä, todellakaan. Pitää vain ikuistaa ne hetket, kun on siistiä. Ja tuo lumi, voi plääh!