sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Pöytäliinan muodonmuutos


Se vaati ohutta tikkivuorta, kanttia ja kanttinauhaa, kovasti kavennetun sadetakkikaavan, luovaa hulluutta ja loistavia ohjeita toiselta bloggaajalta, sydämentykytyksiä ja lukemattomia tunteja yläkerran suljetun oven takana. Ja sen vanhan pöytäliinan.

Tästä kaikesta tuli takki syksyn viileisiin päiviin, joita ei siis edelleenkään ole näkyvissä (riemuitsen ja harmittelen samanaikaisesti).




Siitä tuli tosi kiva, tunnen itseni melkein ompelijaksi.

6 kommenttia:

Ina kirjoitti...

No se on TOSI kiva! Ihanan uuden elaman sai tuo poytaliina. Hienosti onnistui!

Emma kirjoitti...

Aivan mahtava takki! Ompelija olet ;)

Ruska kirjoitti...

Ei vitsit.. siis aivan mahtavan upea!! Olet kyllä niin taitava. Ja pakko sanoa jälleen, että blogisi on ihana. Kirjoitustyylisi on ihana. Sielu ja mieli lepää kun täällä käy. Kiitos.

Paint it black kirjoitti...

Niin hieno, mäki haluan! Mulla on polkka jamin laulupuu-takki ja sitä ostosta en ole koskaan katunut, vaikka kukkaro siitä aika paljon kärsikin... :)

Merruli kirjoitti...

Iiks, aina vain paranee. Takki on upea!

heikku kirjoitti...

Mikä melkein. Höpsö! Kertakaikkisen upea takki!