keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Menneen talven kuvia


Oli täysikuinen yö, jolloin koitettiin tiirailla kaukoputkella avaruuteen. Pilvet tulivat ja peittivät venukset ja jupiterit.


Oli vaunuttelua pakkasessa. Kyläläiset nauravat minulle, joka kuljen kirja auki edessäni. Siten pääsen lenkeilläni vaikka minne.


Oli uusi kaulahuivi niin kuin taitaa olla joka talvena. Tänä vuonna sänkipellon värinen, muhkein kaikista tekemistäni.


Oli räystäät täynnä jääpuikkoja, mutta eipä tule olemaan jatkossa. On nääs sen verran rempattu kattoa, että enää ei pääse lämpö karkuun.


Ja oli ikkupikkuinen vauva, joka nyt jo miltei konttaa, ehtii joka paikkaan ja syö roskat lattioilta.

3 kommenttia:

sokerikorppu kirjoitti...

Ihmettelin että kylläpä siellä on vielä talvista, ennen kuin pehmeä pää tajusi ettei ollutkaan kyse ihan tästä hetkestä... En olekaan tajunnut ottaa kirjaa vaunulenkille, äänikirjoista olen haaveillut mutta enpä ole muistanut niitä kirjastosta katsella.

Homsantuu kirjoitti...

Voih, kyllä täällä on talvista! Peittyi ne vähäisetkin kevään merkit lumen alle. Riivatun takatalvi!

Heli Laaksosen runot ovat minusta parhaimmillaan äänikirjoina runoilijan itsensä lukemina. Myön Hotakaisen Finnhits on äänikirjana huippu.

Emma kirjoitti...

Tyylikäs vaunupeitto ja valloittava hymy :)