perjantai 20. huhtikuuta 2012

Manifesti


Minua kiukuttaa yksi asia, puhe jämähtämisestä. Kun sanotaan, että joku on jämähtänyt jonnekin, usein omalle kotipaikkakunnalleen. Yleensä se paikka on myös maaseutua, vai voiko helsinkiläiselle sanoa, että on jämähtänyt Helsinkiin?

Törmään ilmaisuun kohtalaisen usein ja aina se nostaa niskakarvat pystyyn, vaikka puhe ei olisikaan minusta. Voisi hyvin olla, sillä asun vanhalla kotipaikkakunnallani, pikkuruisessa kylässä, joka sijaitsee kaukana kaikesta.

Olen päätellyt, että näin puhuvien on vaikea itse ymmärtää, miksi joku haluaisi asua tällaisessa paikassa. Minä haluan enkä huoli itselleni jämähtäneen leimaa. Tunnen usein ylpeyttä kertoessani, mistä olen kotoisin ja olen myös huomannut kuinka sisälläni kasvaa puolustushenki, kun joku mollaa tai halveksuu kotipaikkaani. On ollut minun valintani asettua tänne ja olen tehnyt töitä sen eteen. Kuka vain voi muuttaa kaupunkiin vuokralle, enemmän vaatii rohkeutta jäädä paikkaan, jonka tulevaisuudesta ei ole varmuutta.

On mahtavaa, että ihmiset haluavat elämältään erilaisia asioita, joiden mukaan myös asuinpaikka valitaan. Sen takia toisten valintoja ei pitäisi arvostella. Minulla on täällä kaikki mitä tarvitsen, enkä muuhun vaihtaisi.

Sitä siis vain halusin sanoa, että maalle jäämisessä ei aina ole kyse jämähtämisestä, se voi olla myös valinta.


12 kommenttia:

kte kirjoitti...

Tuo on vähän kahtalainen asia. Jotkut aivan onnessaan muuttavat takaisin kaupunkilaisvuosien jälkeen, maalle kun on mukava tulla ja kaipuu kotiseudulle on ollut kova.

Itse en oikein tätä ymmärrä, ehkä siksi, kun oon kotiseudulle jämähtäneenä asunut täällä niin pitkään, etten osaa nähdä aina sitä leppoisuutta, onnea ja autuutta, kiireettömyyttä ja muuta, mitä tämä(kin) paikka kuulemma huokuu. Ihan samat kiireet täälläkin on: töitä pitää tehdä, kotona riittää tekemistä, ja jos asuu vähänkin kauempana metsän keskellä niin liikkumiseen menee aikaa.

Joillakin kaupunkilaistutuillani on itse asiassa jopa enemmän luontoharrastuksia ja mahdollisuuksia lasten kanssa luontoretkeilyyn kuin itselläni :)

Mutta sitten taas toisaalta, en varmaan ihan heti osaisi asua isommassa paikassa. Lasten kanssa on niin helppoa loppujen lopuksi.

Vaikka olo kyllä tuntuu jämähtäneeltä, niin olen kuitenkin itsekin ylpeä tästä seudusta ja "isänmaallinen" kotiseutuani kohtaan tuolla suuressa maailmassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin sanottu Sussu. Mun mielestä ei ole mitään väliä missä asuu, ihmisen kuuluu asua siellä, missä on hyvä olla <3.

Terkuin Saija, joka on jämähtänyt Turkuun ;)

kivitasku kirjoitti...

Sehän on pelkästään mahtava asia, että on valinnan vapaus -ja ihana, että kaikki pienet kylä eivät autioidu! Ole ylpeä valinnastasi -ihan tarpeeksi on "kaloja" jotka uivat virran mukana. Ja kyllä minä itse pienessä maaseutukaupungissa asuvana koen että täällä on elämänrytmi rauhallisempi ihan jo ympäröivän liikenteen ym. vuoksi ja saa kosketuksen luontoon eri tavalla kun aikaisemmin isossa kaupungissa asuen. Aika noloa sanoa kenenkään sivullisen toisen jämähtämisestä yhtään mitään -enemmän se vaatii ajattelemista ja elämän asennetta, että valitsee asuinpaikakseen sen vähän kaukana kaikesta olevan paikan (vaikka todellisuudessa siellä on yleensä juuri ne asiat, joita oikeasti tarvitsee). Ja kun palvelut ovat kauempana, oppii suunnittelemaan asioinnit ja hoitamaan enemmän ostoksia ym. kerralla -jolloin ehkä jään enemmän aikaa siihen muuhun elämään. Ihania kuvia♥

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kiva postaus :) Muistan ajan (nuorena), jolloin ehkä vähän hävetti kertoa olevansa maalta. Nykyään kerron suurella ylpeydellä olevani Lestijärveltä! Sieltä olen niin hyvät eväät elämääni saanut, että miksi häpeilemään :)
-Maija-

heikku kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus! Minä ajattelen jämähtämistä ennemminkin henkisenä tilana -on jämähtänyt jonnekin paikkaan, jossa ei omia haaveita ja unelmia voi toteuttaa. Se paikka voi olla minun mielestä maalla tai kaupungilla. Mutta pohdinta jatkukoon!

Emmi kirjoitti...

hyvään paikkaan olet jämähtänyt.

Heidi kirjoitti...

Minustakaan jämähtämisessä ei ole kyse siitä missä asuu - yhtä hyvin se voi tapahtua niin kaupungissa kuin maallakin. Jämähtämisestä tulee mieleen pysähtyneisyys, se että asuu missä asuu vain siksi, että on sinne asettunut eikä osaa/pysty enää valitsemaan toisin ja siinä on mukana paljon myös sitä henkistä pysähtyneisyyttä. Aktiivinen valinta on sitten taas jämähtämisen vastakohta. Juuri vaikka se, että itse valitsee kotipaikkakunnalle jäämisen koska se sopii itselle ja se on paikka jossa haluaa asua :) .

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjotus! Voisin linkittää aika monelle tutulle :)
Itsekin olen saanut kuulla jonkin verran kommentteja siitä, miten ihmeessä muutimme takaisin tällaiseen pieneen tuppukylään.
Paras kommentti tuli siskoltani, joka totesi irtoripsien laitto -haaveeseeni: "Mitä järkeä? Kuka niitäkin täällä oikein katsoo?". :D

T. Emma

Anonyymi kirjoitti...

"Sitä siis vain halusin sanoa, että maalle jäämisessä ei aina ole kyse jämähtämisestä, se voi olla myös valinta."
Todellakin näin! :)
t. Päivi

Homsantuu kirjoitti...

Kiva saada näin paljon kommentteja tähän aiheeseen!

Ilman muuta jämähtämisellä voidaan tarkoittaa myös sitä henkistä paikoilleen jumiutumista, sitä se ehkä pohjimmiltaan onkin. Tämän vuoksi termin käyttö maalla asumisen yhteydessä niin tympiikin. Usein nämä ihmiset, jotka pitävät maalla asumista jämähtämisenä, ovat itse maalla kasvaneita ja ajattelevat kaupunkiin muuttamisen olevan jonkinlainen edistysaskel. Itse olen kyllästynyt puolustelemaan valintaani ja kertomaan perusteluja näille kummeksujille.

Ja Emma: laita vain ne räpsyttimet! Minäkin laitoin ja täällä ne vasta huomattiinkin, kun ei ihan jokaisella ole! Mutta miten masentava kommentti siskolta...

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=c-ppARtcQfo&ob=av2n

Tämä biisi tuli mieleen:)

"If only they could see,
if only they had been here,
they would understand,
how someone could have chosen to go the length I've gone,
to spend just one day riding.
Holding on to you,
I never thought it would be this clear."

Suvi

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin ja ilahduin. Blogisi on varsin ihana ja tämä sai postaus sai minut hymyilemään. Olen itsekkin "jämähtänyt" pohjoiseen. Pitkän ajan jälkeen huomaan, että kotona pohjoisessa on ihmisen paras olla. En enää jättäisi Lappia koskaan.

Jatka ihanien kuvien lisäilyä. Perhekuumeeni vain kasvaa.