tiistai 25. lokakuuta 2011

Löysin rantein

Miksi ihmiset murehtivat asioita etukäteen? Minä pelkäsin vauva-arkea remontin keskellä ihan turhaan. Hyvinhän tämä sujuu. Vielä eivät ole remppamiehet jääneet ilman ruokaa, yläkerran romukasat on selvitetty (tai siirretty komeroon odottamaan parempia aikoja) ja me tytöt pärjätään ihan hyvin, vaikka isi on läsnä lähinnä vain öisin. Vauva kasvaa tissillä hienosti ja nukkuu hyvin. Onnekkaille väläyttää hymyn, kun oikein lepertelee. Vaippojen suhteen olemme rennosti sekakäyttäjiä.

Hiljaisina tunteina olen löytänyt taas itseni punaisen pöydän äärestä. Langoista tulee sukkia, papereista joulukortteja. Kynttilöitä poltetaan aamusta alkaen. Maalasin kynteni harmaiksi, vaikka mieli on lähempänä keltaista. Huonojakin päiviä tulee, tiedän sen. Niiden varalta on kaapissa suklaalevy ja soiton päässä liuta ystäviä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä Tallinnasta! :)
t. Laura

Aino kirjoitti...

ihanaa että menee hyvin! meijän pitää joku päivä lopettaa se hautausmaakävelyn aikaan kesken jäänyt puhelu :) laitoin Veeran mukaan pari lainavaatetta Kertulle, jotka meillä jää nyt värin puolesta käyttämättä. käyttäkää jos käytätte :) lisääkin löytyy vaikka millä mitalla jos tarviitte!

Joana kirjoitti...

Voi noita aikoja! Ihanaa, että ikuistat asiat tänne blogiin. Itse olen moneen kertaan huomannut, että elämällä on tapana järjestyä. Vähän sait minut kyllä huokaamaan, kun kerroit remontista ja vauvaelämästä, mutta sinulla on juuri oikea asenne. Ja minulla nuo ajat ovat jo takana...

heikku kirjoitti...

toistan itseäni, mutta kuulostaa niin ihanalta. ja jos asioita murehtii liikaa etukäteen, saattaa hyvät murehtimiset mennä hukkaan jos asiat sattuunkin luistamaan niin kuin teillä!