sunnuntai 2. tammikuuta 2011


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
-Eeva Kilpi-

Mummu ei jaksanut ottaa vastaan enää yhtään vuotta, vaan kuoli uudenvuodenyönä. Hassu, sanavalmis, ilkikurinen mummu. Loppuajasta väsynyt, kipeä ja kutistunut. Näin pitikin käydä, oli siinä jo riittämiin kärvistelty. On ikävä, mutta myös paljon muistoja, joista ammentaa.


6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Osanotto surussasi!
Tuo Eeva Kilven runo mummoista on ihana.

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa..! Teijan mummuun olisi ollut ihana tutustua:) Taydellinen runo muistamaan. Iso hali<3

Suvi

Emmuska kirjoitti...

Osanotto suruun.

kte kirjoitti...

Voi, osanotto. Mutta eihän elämä ikuista voikaan olla.. ja elämä jatkuu, muissa muodoissa. Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta!

Anonyymi kirjoitti...

Osanotto surussasi. Nyt on kuitenkin mummusi parempi olla. Voimaa jatkoon!

Joana kirjoitti...

Otan osaa suruusi! Onneksi sinulla on muistoja, ne lämmittävät varmasti suurenkin surun hetkellä.