maanantai 30. elokuuta 2010

Riidellään hiljaa

Meillä on menossa perheriita. Sen tietää siitä, että talo on aivan hiljainen. Tai ei aivan, lapsi kyllä puhuu entiseen malliin.

Minä riitelen aina samalla kaavalla. Ensin kiukku kasvaa pienistä asioista ja sitten jokin katkaisee kamelin selän. Raivoan ja huudan. Sen jälkeen olen mykkä. Kunnes väsyn olemaan hiljaa vihainen. Nyt alan väsyä, mutta en haluaisi antaa periksi. Haluaisin kuulla anteeksipyynnön.






Eilen kävin tuulettumassa, kuuntelemassa mukavia juttuja, juomassa teetä, ottamassa kuvia talosta, jossa on paljon kaikkea kaunista. Tuossa talossa on nukuttu talvisin pipot päässä. Nyt oli suljetun oven takana lämmin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuhannenkin riitapukarit!Lopettakaa jo. Yksin ei voi riidellä, asioilla on aina kaksi puolta.. Joten molemminpuolinen anteeksipyyntö on varmaan paikallaan. T. Arvaa kuka ;)

Anonyymi kirjoitti...

Aaargh, mä niin vihaan riitoja. Mitä kauemmin tilanne jatkuu, sitä enemmän ahdistaa. Toivottavasti siellä on jälleen asiat kunnossa. Sovinnon jälkeen kaikki näyttää monesti entistäkin paremmalta! :) Kaunista syksyn jatkoa! T. Lotta

Pauliina kirjoitti...

kyllä yksinkin voi riidellä, jopa pahemmin kuin kaksin! nimim. juuri tänä aamuna itsensä helvetin pataluhaksi haukkunut pauliina vesoja

Homsantuu kirjoitti...

helvetin pataluha on paras haukkumanimi ikinä! länsirintamalla kaikki hyvin :)