Oranssi, siinäkin minun värini

Oranssit paratiisiverhot toivat kevään ja ne saavat pysyä ikkunassa koko kesän. Langoissa ja kankaissa on

vaikea vastustaa oranssia. Vallitseva väri villasukkakopassa, ehkä myös seuraavan tuolin väri. Toimii sekä vaatteissa että asusteissa ja mausteena vaikka joka huoneessa. 

Mies valitsi remontin aikana makuuhuoneen seinään oranssia maalia. Olin yllättynyt. Yhtenä jouluna sain lahjaksi oranssin pöytälampun, joka ilman muuta päätyi yöpöydälle. Myrskyisenä sadepäivänä keitettiin oranssia soppaa.

Ompelulanien satoa

Viime lauantaina järjestimme siis tämän kylän ensimmäiset ompelulanit. Enemmänkin porukkaa olisi mukaan mahtunut, mutta aivan hyvä sakki meitä oli silti koossa. 11 tuntia ja monta valmista vaatekappaletta, tässä niistä osa!

Rokkitopit ja hamoset tytöille. Siiriä ja myyryä riitti etukappaleisiin, takakappaleet ovat sitten tähteä ja siksakkia, samaa kuin hameet. Nämä vaatteet aiheuttavat lapsissa selvästi normaalia enemmän riehumista ja virtapiikkejä, samoin naaman vääntelyä valokuvatessa.

Eskarilainen sai naruolkainmekon karkkiksesta. Tämä kangashan olikin aika veikeä, vaikka itse en alkuun syttynyt. Helmasta tuli ehkä turhan pitkä, mutta lasta ei haitannut.

Ja vielä retrompi kesäasu Majapuun nalleista Kukan inspiroimana. Niin ihana! Talvella kohdalleni osui äitiyspakkauksen makuupussi nallekuosissa ja ostin pois kuleksimasta. Kun nallet sitten tulivat kangaskauppaan, oli tätä ruskeaa tietysti saatava.

Ikean kettu kulkee muuten nykyään kainalossa kaikkialle, pikkukettu vain on hävinnyt. Ehkä karkasi.

Tämä huumaava alkukesä

Kyllä kelpaa lomailla. Talvenkalpea iho alkaa saada väriä, varjossakin hätyytteli kolmeakymppiä. Illaksi vyöryivät pilvet tuoden ukkosen.

Ihmettelen parissa päivässä ilmaantuneita lehtiä puissa ja toukokuun kuvakansiossa olevaa kuvaa lumisesta Joposta.

Puunasimme leikkimökin kesäkuntoon. Nurkkaan kasattiin pienestä lavasta, räsymatosta, peitoista ja tyynyistä lekottelupaikka. Mukava siinä oli sukkaa kutoa pienimmän tarjoillessa kokkailujaan. Ajatuksena on virkata pyöreä matto lattialle, mutta ensin täytyy hakea kudetta.

Tomaateista muutama kukkii jo, vaan ei tämä. Pienin kaikista. Huomenna ostan orvokkeja.

Orelma

Mekkotehdas-kirja on ollut lainassa kirjastosta jo useamman viikon, mutta nyt vasta rohkaistuin kokeilemaan. Meillä oli lauantaina ensimmäiset ompelulanit ja otin hiukan varaslähtöä kokeilemalla Orelma-mekon kaavaa edellisenä päivänä. Tunteja vierähti, mutta kyllä vain tuli sievä! Niin sievä, että piti kirja tilata omaksi, varsinkin kun halvalla sai. Seuraavaksi täytyy alkaa hamstraamaan puuvillakankaita, niitä kun ei varastoista kovin moneen mekkoon löydy.

Tykkään Orelman mallista tosi paljon, helma jäi vain ehkä hivenen liian lyhyeksi. Kangas on pehmeäksi kulunutta puuvillaa, jossa värit ovat kuitenkin säilyneet kirkkaina. Typykkä oli onnesta soikeana, kuten kuvista ehkä voi arvata.

Ompelulanien satoa myöhemmin!

Vielä villasukissa

Toivon, että ensi viikolla avojaloin. Aloittaisimme ulkoilmaelämän.

Olen kahlannut läpi hienon tarinan, joihin ei törmää liian usein. Haastattelusta luin kirjailijan käyttävän aina sormusta, jonka sai kadulla tuntemattomaksi jääneeltä suomalaiselta mieheltä.

Ei ollut kissanpäivät Maunolla eilen - hyvästi miehuus, totesi eläinlääkäri. Jospa kollipoikien välit nyt paranisivat, kun toinen ei ole jatkuvasti kapuamassa selkään.

Lapsi ja mummu pelastivat sinisiä kukkia kaivurin tieltä.

Harmaa

Harmaa on turvaväri, villatakkiväri ja pikkukissan turkki. Pidän kaikista harmaan sävyistä. Olohuoneen pönttöuuni ja keittiön kakluuni ovat harmaat. Pukeudun usein harmaaseen, mutta välillä tarvitaan ripaus jotain, keltaista mieluiten. Minusta harmaa ja keltainen ovat kavereita.

Lapsuuden lempikirjassa oli Harmo Harmaasilmä - hevoslapsi, josta kasvoi runoratsu. Sen hevosen nimi oli käsittämättömän kaunis. Vuosia sitten löysin kirjan kirpputorilta ja toin onnessani kotiin.

 Myös uusin villatakkini on harmaa, ihana villainen ja alpakkainen. BFC eli boyfriend cardigan Dropsin Limasta. Vain kaksi ylintä nappia mahtuvat kiinni, joten unohdetaan poseeraukset nyt.

Mekkoja, mekkoja, mekkoja!

On ommeltu. Molemmat lapset kärsivät akuutista mekkopulasta, pienempi eritoten. Aloitin kesämekoista, vaikka pitkähihaisillekin olisi vielä tarvetta. Tässä kolmen suora, kaikki koossa 86/92 cm:

Mekko numero yksi. Kaava alunperin Ottobresta, mutta muokkasin sen verran, että laitoin keskelle resorikaitaleen ja toiselle olalle rusetin. Taisin myös kaventaa, kun näytti niin leveältä. Tähän saksin viimeiset maatuskat, voih, niin ihana kangas!

Mekko numero kaksi. T-paitakaavasta pidennetyllä helmalla ja kuosina myöskin ihana kultakutri. Samaa kangasta löytyy varastoistani myös vihreänä ja tilasin keltaista heti, kun sitä bongasin. Nallemekko on lapsen oma suosikki.

Mekko numero kolme. Singoalla -tyylinen, Ottobren kaavalla (ei taaskaan hajuakaan numerosta). Ei sen kummempia kikkoja, mutta nätti kuin mikä.